Ero sivun ”Yhdysvaltain historia” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 133:
Yhdysvallat edusti maailmassa kapitalismia ja markkinataloutta, jota vastassa oli Neuvostoliiton sosialismi ja suunnitelmatalous. Neuvostoliitto toipui toisen maailmansodan tuhoista, teki [[Itä-Saksa]]sta ja miehitetyistä [[Itä-Eurooppa|Itä-Euroopan]] maista kommunistidiktatuureja ja alkoi kilpailla Yhdysvaltain kanssa maailmanherruudesta. Kapitalistisen Yhdysvaltain ja kommunistisen Neuvostoliiton maailmanpoliittiset vaikutukset ja vihamielisyydet johtivat [[kylmä sota|kylmäksi sodaksi]] kutsutulle aikakaudelle, joka dominoi maailmanpolitiikkaa 1980- ja 1990-lukujen taitteeseen saakka. Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton suhteet eivät olleet jatkuvasti vihamieliset vaan maiden suhteet kiristyivät ja lievittyivät kausittain, mutta kapitalismin ja kommunismin kilpailu oli aina läsnä kylmän sodan politiikassa, taloudessa ja kulttuurissa. Vuonna 1949 Yhdysvallat perusti [[Pohjois-Atlantin liitto|Pohjois-Atlantin liiton]] sotilasliitoksi Kanadan ja eurooppalaisten liittolaistensa kanssa. Neuvostoliitto puolestaan perusti [[Varsovan liitto|Varsovan liiton]] ja räjäytti ensimmäisen ydinpomminsa. Molemmilla [[supervalta|supervalloilla]] oli hallussaan [[ydinase]], jolla voitiin tuhota ihmiskunta sukupuuttoon [[ydinsota|ydinsodassa]]. Yhdysvallat otti käyttöön kaksi [[antikommunismi|antikommunistista]] linjausta Neuvostoliiton vallan rajoittamiseksi: [[Trumanin oppi|Trumanin opin]] ja [[George F. Kennan]]in [[patoamispolitiikka|patoamispolitiikan]].
Kylmän sodan ensimmäinen konflikti oli vuosien 1950–1953 [[Korean sota]], joka alkoi Neuvostoliiton tukeman [[Pohjois-Korea]]n hyökkäyksestä [[Etelä-Korea]]n puolelle. Yhdysvallat tuki Etelä-Korean hallitusta ja johti Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisiä joukkoja, mutta Kiinan astuminen sotaan Pohjois-Korean puolelle ja Yhdysvaltain joukkojen komentajan kenraali [[Douglas MacArthur]]in ehdotus tehdä ydinasehyökkäys Kiinaa vastaan uhkasivat laajentaa sodan [[Korea]]n ulkopuolelle. Vuonna 1953 Yhdysvaltain presidentiksi valittiin toisen maailmansodan länsiliittoutuneiden entinen ylikomentaja [[Dwight D. Eisenhower]], jonka virkakauden ensimmäisiä ulkopoliittisia tapahtumia oli Korean sodan päättyminen aselepoon Etelä-Korean ja Pohjois-Korean valtioiden välillä. Eisenhowerin kaudella ulkoministeri [[John Foster Dulles]] edusti Yhdysvaltain antikommunisista ulkopolitiikkaa, Yhdysvallat teki
Vuonna 1960 Yhdysvaltain presidentiksi valittiin katolilaisen [[Kennedyn klaani]]n [[John F. Kennedy]], joka Neuvostoliiton johtajan [[Nikita Hruštšov]]in kanssa vältti maailman luisumisen ydinsotaan vuoden 1962 [[Kuuban ohjuskriisi]]ssä. 1960-luvun suuria sisäpoliittisia muutoksia oli Yhdysvaltain [[afroamerikkalaiset|afroamerikkalaisten]] kansalaisoikeuksien tunnustaminen. Kansalaisoikeusliikkeen keulakuvaksi nousi baptistipastori [[Martin Luther King, Jr.]], joka palkittiin [[Nobelin rauhanpalkinto|Nobelin rauhanpalkinnolla]]. Mustalle väestölle myönnettiin täydet kansalaisoikeudet ja etelävaltioiden rasistiset [[Jim Crow -lait]] kumottiin, mutta King salamurhattiin vuonna 1968. Neuvostoliiton ensimmäisen tekokuun [[Sputnik 1]]:n laukaisu järkytti tekniseen ylivoimaansa luottaneita yhdysvaltalaisia.<ref name="aamulehti"/> Vuonna 1969 [[avaruuskilpa]] huipentui Yhdysvaltain avaruushallinnon [[NASA]]:n [[Apollo 11]] -lentoon, joka oli ensimmäinen [[miehitetyt avaruuslennot|miehitetty avaruuslento]] [[Kuu]]hun ja toi ihmiskunnan [[ensimmäinen kuukävely|ensimmäistä kertaa vieraan taivaankappaleen pinnalle]]. Kennedy oli ilmoittanut päämääräkseen kuulennon, mutta hän ikinä elänyt tarpeeksi pitkälle nähdäkseen sitä, koska hänet [[John F. Kennedyn salamurha|salamurhattiin]] Dallasissa Texasissa vuonna 1963. Kennedyn salamurha jätti syvän järkytyksen Yhdysvaltain yhteiskuntaan. Presidentti [[Lyndon B. Johnson]] sääti kansallisen sairausvakuutuslain, kumosi lopullisesti valkoisten ja mustien yhdysvaltalaisten [[rotuerottelu]]n ja sai Tonkininlahden päätöslauselmassa valtuudet torjua kommunistinen aggressio Kaakkois-Aasian maissa sotilaallisin keinoin.
Presidentti [[Richard Nixon]]in kauden hallitseva ulkopoliittinen ja yhteiskunnallinen ilmiö oli vuosien 1964–1975 [[Vietnamin sota]]. Sodan pitkittynyt kesto, [[My Lain verilöyly]]n kaltaiset yhdysvaltalaisten joukkojen suorittamat [[sotarikos|sotarikokset]] ja voimakas kansalaisoikeusliike tuhosivat sodan suosion Yhdysvalloissa. Vietnamin sodassa Yhdysvallat menetti noin 58 000 sotilasta kaatuneina ennen kuin Yhdysvaltain joukot poistuivat Etelä-Vietnamista ja voittajavaltio Pohjois-Vietnam yhdistyi etelän kanssa.<ref name="aamulehti"/> Vietnamin sodan tappio jätti uuden järkytyksen Yhdysvaltain yhteiskuntaan. Vietnamin sodan aikoihin Yhdysvalloissa syntynyt pasifistinen [[hippiliike|hippikulttuuri]] huipentui psykeedelisen musiikin, huumeiden ja vapaan seksin täyttämään vuoden 1967 ”[[rakkauden kesä|rakkauden kesään]]” ja vuoden 1969 [[Woodstock]]-musiikkifestivaaliin. Ulkopolitiikassa Nixonin hallinto halusi solmia diplomaattiset suhteet Kiinan kansantasavallan kanssa ja vuonna 1972 Nixonista tuli ensimmäinen Kiinassa vieraillut Yhdysvaltain presidentti. Nixon ryvettyi [[Watergate-skandaali]]n rikossyytteissä, joiden takia hänestä tuli ensimmäisen virkakautensa kesken jättänyt Yhdysvaltain presidentti. Presidentti [[Gerald Ford]] armahti Nixonin rikossyytteistä ja neuvotteli Neuvostoliiton johtajan [[Leonid Brežnev]]in kanssa Euroopan turvallisuudesta [[Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi|ETYK-kokouksessa]]. Vuonna 1973 intiaanisodat ja amerikanintiaanien matala elintaso nousivat puheenaiheiksi [[lakotat|lakotojen]] vallattua [[Wounded Knee]]n kylän. Valtausta seurasi viranomaisten piiritys, jossa helikopterin tulitus kirkkoon surmasi kaksi intiaania. Vuonna 1978 [[American Indian Movement]]in jäsenet ja sadat muut intiaanit kävelivät San Franciscosta mantereen poikki Washingtoniin ("The Longest Walk").
[[Tiedosto:Reagan and Gorbachev hold discussions.jpg|thumb|left|250px|Yhdysvaltain presidentti [[Ronald Reagan]] ja Neuvostoliiton johtaja [[Mihail Gorbatšov]] vuonna [[1985]].]]
[[Ronald Reagan]]in kauden talouden liberalisointi käynnisti Yhdysvalloissa uuden kasvun.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = William A. Niskanen | Nimeke = Reaganomics | Osoite = http://www.econlib.org/library/Enc1/Reaganomics.html | Ajankohta = | Julkaisija = Library of Economics and Liberty | Viitattu = | Kieli = {{en}} }}</ref> Sisäpolitiikassa Reagan ajoi yritysten sääntelyn vähentämistä ja julkisten menojen leikkauksia. Reagan otti käyttöön aggressiivisen ulkopolitiikan, jossa Yhdysvallat rahoitti antikommunististen sissiliikkeiden toimintaa Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa, muun muassa [[Angola]]ssa, [[Afganistan]]
Vuonna 1989 Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välinen kylmä sota koki poliittisen mullistuksen Itä-Euroopassa. Kaikki itäblokin kommunistidiktatuurit luhistuivat [[Itä-Euroopan vallankumoukset 1989|vallankumouksissa]] ja Itä-Eurooppaan valittiin uudet demokraattiset hallitukset. Berliinin muuri murtui ja molemmat Saksat yhdistyivät suvereeniksi valtioksi. Vuonna 1990 presidentti [[George H. W. Bush]] ja Gorbatšov tapasivat [[Malta]]lla ja julistivat kylmän sodan päättyneeksi. Pian Maltan huippukokouksen jälkeen Varsovan liitto lakkautettiin ja Neuvostoliiton kommunistinen puolue menetti valtansa. Neuvostoliitto ei kestänyt Gorbatšovin uudistuspolitiikkaa, joten vuoden 1991 joulukuussa Gorbatšov [[Neuvostoliiton hajoaminen|hajotti]] Neuvostoliiton itsenäisiksi tasavalloiksi. Neuvostoliiton romahdus jätti Yhdysvallat voimakkaimmaksi valtioksi maailmanlaajuisessa poliittisessa, taloudellisessa, sotilaallisessa ja yhteiskunnallisessa vallassa. Vuonna 1992 presidentti Bush julisti neljännessä [[Kansakunnan tila -puhe]]essaan kommunismin kuolleeksi ja Yhdysvallat kylmän sodan voittajaksi.
| |||