Ero sivun ”Väkivallaton vastarinta” versioiden välillä

p
w-fix, Nuorsuomalaiset -> Nuorsuomalainen Puolue; aiempi linkki johti 1990-luvun nuorsuomalaisista kertovaan artikkeliin
p (r2.6.3) (Botti lisäsi: sr:Nenasilni otpor)
p (w-fix, Nuorsuomalaiset -> Nuorsuomalainen Puolue; aiempi linkki johti 1990-luvun nuorsuomalaisista kertovaan artikkeliin)
Väkivallan vastarinnan suomalaisittain merkittävin ilmentymä syntyi ensimmäisellä [[sortokaudet|sortokaudella]] [[1899]]–[[1905]], jolloin [[Venäjän keisarikunta]] yritti venäläistää Suomea.
 
Perustuslailliset ([[Nuorsuomalainen Puolue|nuorsuomalaiset]] ja useimmat ruotsalaiset) vastustivat [[Suomi|Suomen]] liittämistä [[Venäjä|Venäjään]] ja aloittivat väkivallattoman vastarinnan. He kieltäytyivät tottelemasta laittomina pitämiään määräyksiä ja kehottivat kansaa tekemään samoin. Vuonna [[1901]] Suomi velvoitettiin osallistumaan keisarikunnan puolustukseen, mikä tarkoitti [[Suomen armeija|Suomen armeijan]] lakkauttamista ja liittämistä osaksi Venäjän armeijaa. Vuonna [[1902]] alkoivat passiivista vastarintaa harjoittaneen salaseura [[Kagaali|Kagaalin]] järjestämät kutsuntalakot. Suomalaiset kieltäytyivät saapumasta kutsuntoihin, eivätkä virkamiehet suostuneet järjestämään niitä.
 
Suomalaisia ei saatu palvelemaan Venäjän armeijassa, vaan kutsuntalakot aiheuttivat suomalaisten asevelvollisuuden lopettamisen ja asevoimien ylläpitämisen sijasta Suomi velvoitettiin rahalliseen korvaukseen, ns. [[sotilasmiljoonat|sotilasmiljooniin]]. Vuonna [[1905]] Perustuslaillisten lakkoilu sulki virastot ja työläisten lakkoilu tehtaat. Työnantajat usein maksoivat työläisilleen palkkaa lakkoilusta. Järjestettiin isänmaallisia mielenosoituksia, ja verhottiin protesteja erinäisiksi juhliksi, vastarintajärjestöjä urheilu- tai partioliikkeiksi jne. Väkivallaton vastarinta johti lopulta [[marraskuun manifesti]]in, jossa palautettiin Suomelle sen autonominen asema.