Ero sivun ”Tetraetyylilyijy” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Vuo (keskustelu | muokkaukset) |
Vuo (keskustelu | muokkaukset) |
||
Rivi 22:
Jotta tetraetyylilyijyn hajotessa vapautuva lyijypöly ei tukkinut ja täyttänyt moottorin [[sylinteri|sylintereitä]], lisättiin bensiiniin myös jotakin [[halogenointi|halogenoitua]] hiilivetyä, tavallisimmin [[1,2-dikloorietaani]]a tai [[1,2-dibromietaani]]a. Kun ne paloivat, niistä vapautunut [[kloori]] tai [[bromi]] yhtyi lyijyn kanssa helposti haihtuvaksi yhdisteeksi, [[lyijykloridi]]ksi tai [[lyijybromidi]]ksi, jotka poistuivat moottorista pakokaasun mukana. Nämä lyijy-yhdisteet ovat kuitenkin pahoja [[Hermomyrkky|hermo-]] ja [[ympäristömyrkky]]jä, minkä vuoksi lyijy-yhdisteiden käytöstä bensiinin lisäaineena on nykyisin luovuttu.
Tetraetyylilyijy myrkyttää nykyaikaisissa autoissa olevan [[katalysaattori]]n. Katalysaattorissa on [[katalyytti]]nä [[jalometalli|jalometalleja]], kuten [[platina]]a. [[Bromi]]a ja [[kloori]]a sisältävät lyijyn kertymisen estävät lisäaineet reagoivat paitsi lyijyn, myös katalyyttimetallin kanssa. Lyijy poistuu moottorista hienojakoisena lyijybromidi- ja -kloridipölynä, joka tukkii katalysaattorin.
Muut nakutuksenestoaineet sekä korkeampioktaaninen synteettinen bensiini ovat nykyään korvanneet lyijyn. Alkoholit, kuten [[etanoli]], sekä eetterit, kuten [[MTBE]] ja [[ETBE]], ovat pääasiallisia lyijyn korvaajia. Myös muita vähemmän myrkyllisiä metalleja on käytetty, kuten [[rauta]]a [[ferroseeni]]na tai [[mangaani]]a, joka tuodaan [[metyylisyklopentadienyylipentakarbonyylimangaani]]na eli MMT:na. Synteettisiä korkeampioktaanisia aineita ovat esimerkiksi [[alkylaatti]] ja [[iso-oktaani]]. Myös aromaatteja kuten [[bentseeni]]ä on käytetty, mutta niiden ongelma on [[Karsinogeeni|karsinogeenisuus]].
| |||