Ero sivun ”Skolastiikka” versioiden välillä

Skolastiikalla tarkoitetaan yleensä lähinnä [[kristinusko|kristittyä]] skolastiikkaa, joka vaikutti kristittyjen teologien piirissä suurten eurooppalaisten [[keskiajan yliopisto|yliopistojen]] [[teologia|teologisissa]] tiedekunnissa, mutta myös [[islam]]ilaisten ja [[juutalaisuus|juutalaisten]] [[teologi]]en piirissä esiintyi täysin samanlaista lähestymistapaa. Skolastinen filosofia yhdisti yleensä [[logiikka]]a, [[metafysiikka]]a ja [[semantiikka]]a yhdeksi oppiaineeksi. Sen katsotaan kehittäneenedistäneen ymmärrystämmelogiikan logiikastakehitystä huomattavasti aikaisempaan filosofiaan verrattuna.

Tämän jälkeen eri osapuolten näkemykset pyrittiin saattamaan yhteen dialektisella metodillamenetelmällä, niin etteivät ne enää olisi vastakkaisia. Tämä tehtiin kahdessa vaiheessa.

Ensin käytettiin filosofista analyysiäanalyysia. Sanojen merkityksiä tutkimalla voitiin saada selville, että jollain sanoilla saattoi olla eri merkityksiä eri tilanteissa, ja joku auktoriteeteista oli mahdollisesti tarkoittanut jotain muuta kuin miltä ensin näyttää. Näin kaksi vastakkaista argumenttia voidaan saada puhumaan samasta asiasta samalla kielellä. Seuraavaksi käytettiin loogista analyysiäanalyysia, joka perustui formaalin logiikan sääntöihin. Tavoitteena oli näyttää, että ristiriitoja ei ole, vaan ne johtuvat lukijan subjektiivisista näkemyksistä.

Näin skolastisella menetelmällä voitiin siis pitää filosofinen ajatusmaailma koossa, ja saada kaikki tarvittavat auktoriteetit olemaan samaa mieltä. Skolastiikka perustui lähinnä siihen, että keskiajan oppineet uskoivat kaiken tiedon olevan jo olemassa ja kirjoitettuna suurten auktoriteettien teoksiin. Näin skolastikon ei ollut tarkoitus olla luova vaan järjestävä tekijä, joka piti huolen todellisuuden loogisesta ristiriidattomuudesta. Kriittisesti ajateltuna kyseessä voi olla lähinnä näennäinen looginen ristiriidattomuus.

[[Tiedosto:SummaTheologiae.jpg|thumb|180px|Tuomas Akvinolaisen ''[[Summa theologiae]]''.]]

Skolastikot kehittivät kaksi kirjallisuusgenreäkirjallisuuden lajia. Ensimmäistä kutsuttiin nimellä ''[[kvestio|questiones]]'' ("kysymykset"”kysymykset”). Tähän lajiin kuuluvissa teoksissa skolastista metodiamenetelmää sovellettiin johonkin tiettyyn kysymykseen, sen sijaan että olisi käsitelty jonkun tietyn oppineen näkemyksiä. Esimerkki tällaisesta kysymyksestä voisi olla "Onko”Onko sallittua surmata itsepuolustukseksi?"”. Skolastikko viittasi useisiin eri lähteisiin ja etsi niistä sekä puoltavia että vastustavia mielipiteitä.

Skolastisella koululla oli kaksi opetusmenetelmää. Ensimmäistä kutsuttiin nimellä ''[[luento|lectio]]'' ("luento"”luento”) tai ''expositio'' ("selitys"”selitys”). Kyseessä oli luentomuotoinen kommentaari käsittelyssä olevasta teoksesta valittuun kohtaan. Opettaja tai opettajana toiminut opiskelija luki tekstin, selittäen ja tulkiten joitakin sanoja tai ajatuksia. Kysymykset eivät kuitenkaan olleet sallittuja, vaan oppilaiden tuli olla hiljaa koko luennon ajan.

Toinen menetelmä oli nimeltään ''[[disputaatio|disputatio]]'' ("väittely"”väittely”), joka toimi skolastisen metodinmenetelmän ytimenä. Kyseessä oli väitöksen muodossa suoritettu jostain teoksesta valitun kohdan käsittely, joka alkoi kysymyksellä. Näin se muistutti muodoltaan ''quaestionea''. Väittelyitä oli kahdenlaisia. Ensimmäistä kutsuttiin nimellä ''ordinaria''. Siinä käsiteltävä asia oli julkistettu etukäteen. Toinen oli nimeltään ''de quolibet'' (''de quodlibet''). Siinä opiskelijat esittivät kysymyksiä opettajalle ilman valmistautumista ennakkoon. Opettaja muodosti vastauksen väitöstilanteessa. Hän siteerasi auktoritatiivisiaarvovaltaisia teoksia, kuten [[Raamattu]]a, todistaakseen näkemyksensä. Oppilaat saattoivat puolestaan kumota näkemyksen. Väittelyn aikana joku piti kirjaa sanotusta. Sen loputtua opettaja teki yhteenvedon käytetyistä argumenteista tukeutuen muistiinpanoihin. Hänellä oli seuraavaan päivään asti aikaa muodostaa lopullinen näkemyksensä, jonka tuli vastata kaikkiin esitettyihin vastaväitteisiin.

Korkeaskolastisena aikana noin vuosina [[1250]]-[[1350]] skolastiikka eteni teologiasta [[luonnonfilosofia]]an, [[psykologia]]an, [[epistemologiaTietoteoria|tieto-oppiin]]an ja [[tieteenfilosofia]]an. [[Espanja]]ssa skolastikot vaikuttivat merkittävästi myös [[talousteoria]]an, millä oli suuri vaikutus myöhempään [[itävaltalainen koulukunta|itävaltalaiseen koulukuntaan]]. Kirkon doktriinitopit sitoivat kuitenkin kaikkia skolastikkoja, eikä tiettyjä uskonkysymyksiä voitu koskaan käsitellä ilman vaaraa harhaoppisuussyytöksistä.

[[Humanismi]]n aikana [[1400-luku|1400]]- ja [[1500-luku|1500-luvuilla]] skolastikot joutuivat taka-alalle ja skolastiikka unohdettiin lähes kokonaan. Tähän aikaan syntyi käsitys skolastiikasta kankeana, muodollisena, vanhanaikaisena ja sopimattomana tapana harrastaa filosofiaa —– huonolla latinalla kirjoitettuna saivarteluna.

[[Katolinen kirkko|Katolisessa kirkossa]] skolastiikka heräsi uudelleen henkiin 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkupuolella. Tällöin skolastikoista tehtiin uudelleen tunnettuja, kuitenkin keskittyen lähinnä muutamiin skolastikkoihin ja heidän ajatteluunsa, erityisesti Tuomas Akvinolaiseen. Näin syntyi [[uustomismi]], joka jatkaa alkuperäisen [[tomismi]]n perinnettä. Tässä kontekstissayhteydessä skolastisia menetelmiä käytetään teologisten ja metafyysisten asioiden käsittelyssä, mutta harvoin muilla alueilla.

* [[Aristoteles]] ("Filosofi"”Filosofi”), erityisesti ''[[Organon]]'' ja ''[[Metafysiikka (Aristoteles)|Metafysiikka]]''

* [[Averroës]] ("Kommentaattori"”Kommentaattori”), kommentaarit Aristoteleen teoksiin

* {{Kirjaviite | Tekijä=Russell,Tuomas BertrandAkvinolainen | Nimeke=Länsimaisen[[Summa filosofian historia 1: Vanhan ajan filosofia, katolinen filosofiatheologiae]] | Selite=(Alkuteos: HistorySumma of Western Philosophy, 1946theologiae.) 9.Valikoiden painos. Suomentanutsuomentanut J. A-P. HolloRentto | Julkaisija=Porvoo Helsinki Juva: WSOYGaudeamus | Vuosi=19992002 | Tunniste=ISBN 951-0662-17867765-5X}}