Ero sivun ”Kyproksenkreikkalaiset” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 27:
Tehokas [[Brittiläinen imperiumi|brittiläinen]] [[siirtomaa]]valta astui voimaan Kyproksella 1878 sen jälkeen, kun Turkki oli pakotettu luopumaan saaresta [[Turkin sota|Turkin sodan]] jälkeen. Vuonna 1959 Britannia, [[Kreikka]], [[Turkki]] ja Kypros allekirjoittivat sopimuksen, jonka mukaan Kypros itsenäistyisi yhtenäisenä kahden eri kansallisuuden valtiona, eikä saarta jaettaisi. Saari ei myöskään saanut liittyä Kreikkaan tai Turkkiin. Näin ollen brittivalta päättyi vuonna 1960 ja ensimmäiseksi tasavallan presidentiksi valitiin arkkipiispa [[Makarios III]], jonka aikana uskonnon tärkeys korostui kyproksenkreikkalaisessa yhteisössä. Varapresidentti oli turkkilainen [[Fazil Küçük]] ja muutenkin kaikki hallintoelimet sekä johtotehtävät jaettiin 7-3-suhteella kansallisuuksien kesken. Toisella osapuolella oli aina [[veto-oikeus]], joten Kypros ajautui hyvin nopeasti sisäpoliittiseen pattitilanteeseen, kun ensimmäiset kiistat verotuksesta ja kuntien jakamisesta tulivat esille. Vuoden 1963 lopulla Makarios III päätti poistaa veto-oikeudet kaikilta osapuolilta. Väkivaltaisuudet puhkesivat 21. joulukuuta 1963 [[Nikosia]]ssa ja seuraavien päivien aikana ne levisivät koko maahan johtaen lopulta koko vallanjakojärjestelmän romahtamiseen.
 
PoliittisenPoliittiseen umpikujaan kreikkalaiset vaativat ratkaisukseksi enosista ja turkkilaiset ''taksimia'' (turk. "jako"). Turkkilaisväestöä pakeni tuhansittain pohjoiseen ja vanhat taisteluryhmät kreikkalaisten [[EOKA]] (per. 1955) ja turkkilaisten [[TMT]] (per. 1957) ottivat aseellisesti yhteen. Asetelmat olivat syntyneet jo ennen Kyproksen itsenäistymistä. Kreikan sotilasvallankaappauksen jälkeen väkivaltaisuudet puhkesivat laajoinna uudelleen vuonna 1967.
 
Vuosina 1968-1974 käytiin tuloksettomia neuvotteluita, ja lopulta [[Kyproksen kriisi|tilanne kärjistyi]] [[15. heinäkuuta]] [[1974]], kun [[Kreikan sotilasjuntta|Kreikan sotilas­juntan]] johtoon kuulunut ateenalainen [[prikaatikenraali]] [[Dimitrios Ioannidis]] toteutti [[Kyproksen kansalliskaarti]]n tuella sotilasvallankaappauksen ja syrjäytti Makarioksen. Viikkoa myöhemmin Turkki oli miehittänyt saaren pohjoisrannikon. Seuraavan vuoden aikana tapahtuivat viimeiset suuret väestönsiirrot, kun 120 000 kyproksenkreikkalaista siirtyi etelään ja 50 000 turkkilaista pohjoiseen. Tästä lähtien saari on ollut näiden kahden kansallisuuden kesken jaettuna, vaikka kansainvälisesti Kyproksen jakoa ei ole juridisesti tunnustettukaan.