Vapaaherra, kenraali '''Carl Fredrik August Langhoff''' ([[14. helmikuuta]] [[1856]] [[Heinola]] – [[18. marraskuuta]] [[1929]] [[Helsinki]]) oli suomalainen [[vapaaherra]], [[kenraali]] ja [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnan]] [[ministerivaltiosihteeri]].
Langhoff polveutui tanskalaisesta Langgaard-suvusta ja hänen isänsä oli [[apteekkari]]. Langhoff suoritti [[kadettikoulu]]n erinomaisin arvosanoin, palveli sotilaana Venäjällä ja Suomessa, osallistui [[Turkin sota|Turkin sotaan]], ja oli [[Suomen kaarti]]n komentajana 1897–1899. Hänet nimitettiin 1906 ministerivaltiosihteeriksi [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]] erotetun [[Constantin Linder]]in tilalle. HänLanghoff oli virkaan keisari [[Nikolai II]]:n ehdokas, ei suomalaisten. LanghoffHän kuitenkin omaksui [[Perustuslailliset|perustuslaillisen]] linjan, ja yritti huonolla menestyksellä jarruttaa [[Toinen sortokausi|toisen sortokauden]] kehitystä. Protestiksi hänLanghoff jätti 1911 alkaen useita keisarin hylkäämiä eroanomuksia ja erosi lopulta 1913, jolloin hänen seuraajakseen nimitettiin suomenvenäläinen [[Vladimir Markov]]. Tätä ennen Langhoff oli vuonna 1912 saanut [[vapaaherra]]n aatelisarvon ja on siten Suomen [[Ritarihuone]]en viimeinen aateloitu. Hän oli 1906 myös yliopiston vt. sijaiskansleri. Hän
Langhoff sai [[jalkaväenkenraali]]n arvon Venäjän armeijassa 21.4.1913 ja uudelleen itsenäisessä Suomessa 13.4.1918, jolloin hänestä tuli Suomen armeijan järjestyksessä toinen kenraali [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|C. G. E. Mannerheimin]] jälkeen. Hän ei kuitenkaan toiminut valkoisessa armeijassa rintamakomentajana ja erosi palveluksesta pian [[Suomen sisällissota|sisällissodan]] päätyttyä.<ref>Langhoff, August. Itsenäisen Suomen kenraalikunta</ref>