Ero sivun ”Konnotaatio” versioiden välillä

1 829 merkkiä lisätty ,  9 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
Myös [[poliittinen korrektius]] on negatiivisten konnotaatioiden välttämisen politiikkaa. Sanat sellaiset kuin ''neekeri'', ''kuuro'', ''rampa'' katsotaan [[Syrjintä|syrjiviksi]] ja loukkaaviksi nimen omaan siksi, että niihin nähdään liittyvän negatiivisia konnotaatioita. Ongelmasta katsotaan selvittävän erilaisilla sanojen vaihtamisilla: esimerkiksi sana ''rampa'' on suunnitelmallisesti vanhennettu korvaamalla se sanalla ''liikuntarajoitteinen''. Tällaisilla [[Sosiaalinen konstruktionismi|konstruktivistisilla]] ratkaisuilla on kuitenkin omat riskinsä, ja ne ovat usein joutuneet pilkan kohteiksi. Näin on käynyt etenkin johdostyypin ''-rajoitteinen'' suhteen: ''kalju'' → ''hiusrajoitteinen'', ''myöhästyväinen'' → ''täsmällisyysrajoitteinen'', jne. Niin kauan kuin syrjivät asenteet ja rakenteet ovat läsnä sosiaalisessa todellisuudessa ja arjen käytänteissä, "uuskieliset" ilmaisut varautuvat ennen pitkää entisillä konnotaatioilla.
 
== Konnotaatio ja semiologia/semiotiikka ==
[[Tiedosto:Saussure-ei.svg|thumb|70px|Saussurelainen merkki]]
[[Ferdinand de Saussure]]n mukaan kielellinen merkki on kuulokuvan (''image acoustique'') ja käsitteen (''concept'') erottamaton ykseys. Tämä merkin kuulijalähtöinen määrittely sopii kyllä luonnollisen (verbaalisen) kielen synkronisen rakenteen (''langue'') luonnehdintaan, mutta kun Saussure pyrki viime kädessä hahmottelemaan yleistä merkkitiedettä (''sémiologie'') yleisen kielitieteen laajennukseksi, hän valitsi kattavamman määrittelyn, jonka mukaan mikä tahansa merkki on '''merkitsijän''' (''signifiant'') ja '''merkityn''' (''signifié'') ykseys.<ref>Saussure (1922/1969: 99, 158).</ref> Saussuren henkiset jälkeläiset [[Louis Hjelmslev]] ja [[Roland Barthes]] kutsuivat tätä "ensimmäisen tason" suhdetta denotaatioksi. Barthes kuitenkin totesi, että tällainen deskriptiivisesti suljettu merkki on pelkkää rakennetta, eikä se tavoita sitä, mitä kielenkäyttäjä merkeillä tekee kulttuurisessa kontekstissa.<ref>Esim. Barthes (1964). Lehtonen (1996: 109-110) antaa tiivistetyn yleiskuvan barthesilaisesta merkkikäsityksestä.</ref> Niinpä Barthes postuloi "toisen tason", jota hän kutsui konnotaatioksi, kuvaamaan merkin denotaation lukijoissa<ref>Barthesin tarkastelun painopisteenä olivat tekstit ja lukijakokemukset.</ref> herättämiä elämyksellisiä prosesseja.
 
== Viitteet ==
{{Viitteet}}
 
== Kirjallisuus ==
* Barthes, Roland (1964) Éléments de sémiologie. ''Communications'' 4, 91-135. ([http://www.persee.fr/web/revues/home/prescript/article/comm_0588-8018_1964_num_4_1_1029 Verkkojulkaisu])
* Lehtonen, Mikko (1998) ''Merkitysten maailma''. 2. painos. Tampere: Vastapaino.
* Saussure, Ferdinand de (1922/1969) ''Cours de linguistique générale''. Paris: Payot.
 
[[Luokka:Filosofian termit]]
556

muokkausta