Ero sivun ”Suomensukuinen” versioiden välillä

Suomensukuisten kielten puhujien muodostama '''Suomen suku''' ajateltiin 1800-luvulla kansallisen heräämisen aikana ja vielä pitkälle 1900-luvullekin ryhmäksi, jolla on yhteinen geneettinen alkuperä. Esimerkiksi [[Aarno Karimo]] kirjoitti kirjassaan ''[[Kumpujen yöstä]]'' (1929-19321929–1932): ''Suomen suvun alkukoti on monien tutkijain mielestä etsittävä Uralin vuoriston ja Volgan mutkan väliseltä alueelta. Useat otaksuvat suomalaisten asuneen alkujaan Volgan ja Väinäjoen latvoilla...'' Kirjassa on myös kuvitteellinen kertomus Uralin lähistöllä asuvan suvun päämiehestä Jorosta, joka käskee poikansa Tuiran etsiä maata lännestä. Tuiran jälkeläiset löytävätkin tuhatvuotisen vaelluksen jälkeen Suomen. Tämänkaltaisten vaelluskertomusten esikuvana pidetään [[raamattu|raamatun]] kertomuksia, joissa kansa vaeltaa ja saapuu [[luvattu maa|luvattuun maahan]].

Nykytietämyksen mukaan uralilaisten kielten puhujiin kuuluu useita selvästi erilaisia geneettisiä tyyppejä, joten minkäänlaista geneettistä Suomen sukua ei ole. Geneettis-kielellisenä Suomen sukuna voitaisiin pitää enintään [[Itämerensuomalaiset kielet|itämerensuomalaisten kielten]] puhujia. Myöskään Suomen suvun yhtenäistä muinaiskulttuuria tai -uskontoa ei ole ollut olemassa. Uskontoon ja kulttuuriin vaikutti voimakkaasti elinkeino, joka vaihteli eri uralilaisia kieliä puhuvien ryhmien välillä. Esimerkiksi maata viljelevien suomalaisten ja virolaisten uskomukset olivat lähempänä muiden maanviljelys-kansojen uskomuksia kuin metsästyksellä eläneiden saamelaisten shamanismia. Tästä huolimatta jonkinlainen käsitys ja ihanne suomensukuisten kansojen yhteenkuuluvuudesta on säilynyt. [[Heimosodat|Heimosotia]] perusteltiin aikoinaan yhteenkuuluvuudella, mutta ne ulottuivatkin vain itämerensuomalaisten kansojen vanhoille asuinalueille.