Ero sivun ”Breakdance” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
EmausBot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.6.4) (Botti muokkasi: uk:Брейкданс
pieni muokkaus
Rivi 4:
[[Tiedosto:Thai Breakdancers.jpg|300px|thumb|Thaimaalaisia breaktanssijoita, MTV Street Festival, Thaimaa]]
 
'''Breakdance''' (alkuperäiseltä nimeltään B-Boying) on dynaaminen ja sielukas [[tanssi]]tyyli, joka sai alkunsa 1970-luvun alussa [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]], New Yorkin Etelä-[[Bronx]]issa. B-Boying syntyi, kun jamaikalaissyntyinen [[DjDJ Kool Herc]] mullisti [[dj|dj-]]kulttuurin eristämällä ja toistamalla funk-kappaleiden lyömäsoitinkohtia, breakeja, tanssiväelle tanssittavaksi. Breakit olivat selkeitä musiikillisia ohjenuoria tanssijoille, jotka innostuivat Hercin soitannosta niin paljon, että he saattoivat siirtyä tekemään liikkeen tai kaksi lattialle, jotka oli imitoitu muun muassa [[James Brown]]in jalkatyöskentelystä, [[lindy hop]]ista ja vastaavilta afroamerikkalaiseen väestöön vetoavista tanssillisista vaikutteista. Keskeinen vaikuttaja oli myös jengitanssi Rocking (uprocking), joka oli nuorisojengien suosima seisten tapahtuva tanssi, jossa pyrittiin teilaamaan vastustaja tanssin liikekielellä. Rocking-vaikutteita ja jalkatyöskentely-intoilijoita yhdistäviä tanssijoita Kool Herc alkoi kutsua nimillä b- (lyhenne sanasta break, beat tai bronx) boys ja b-girls.
 
Breakdancesta, [[rap]]istä, dj:istä ja [[graffiti|graffiti-]]taiteesta tuli myöhemmin kulttuurinen kollektiivi nimeltä [[hip hop]], jota osaltaan luomassa olleen Africa Bambaataan, entisen jenginuoren ideologisena tavoitteena oli rauhankulttuuri, jossa väkivallan sijaan otettiin mittaa kilpailemalla edellä mainittujen taiteiden saralla. Kilpailullisuus on edelleen merkittävä piirre hip hop -kulttuurissa. Niin sanotuissa battleissa on kyse omien taitojen mittaamisesta, tapahtuipa välienselvittely sitten kilpailuissa tai ringeissä. Juuri ringit, ammattikielellä cypherit, olivat merkittäviä kehitystekijöitä break-piireissä. Ringeissä saavutettiin mainetta ja kunniaa, joten breikkaajan oli erotuttava muista edukseen. Pukeutuminen – joka käsitti ylisuuria kekkos-henkisiä laseja, itseräätälöityjä nimivöitä sekä urheilullisia, keskenään värien suhteen sopivia vaatekokonaisuuksia [[Kangol]]in ja [[Adidas|Adidaksen]] tapaan – sekä oman tanssityylin kehittely olivat tie henkilökohtaiseen kukoistukseen. Oli siis korostettava omaa persoonallisuuttaan, tyylitajuaan sekä edustettava omaa tanssiryhmäänsä (crew). Omaan tyyliin haettiin vaikutteita erityisesti kung fu -elokuvista, supersankarisarjakuvista sekä valtavirran tansseista, kuten salsasta. 1970-luvun lopussa oli breikkaamisesta tullut astetta dynaamisempaa pyörivien liikkeiden ansiosta, ja tanssijoiden valtavirta alkoi koostua latinoista, jotka eivät arastelleet tanssia myös kaduilla pahvilaatikoiden kannattamina.