Ero sivun ”Fennomania” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
muotoilua |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
'''Fennomania''' oli
Sanaa fennomania on tiettävästi ensi kerran käyttänyt kirjeessään saksalainen historioitsija [[Christian Friedrich Rühs]] saksankielisessä kirjeessään [[C. C. Gjörwell (vanhempi)|C. C. Gjörwell]]ille.<ref>Otavan Iso tietosanakirja, osa 2, palsta 1320, Otava 1968</ref>
== Historia ==
Rivi 9 ⟶ 11:
====Fennomania syntyy Venäjän vallan aikana====
Kun Suomi [[1808]]-[[1809|09]] liitettiin [[Venäjä]]än ja sai laajan valtiollisen itsenäisyyden, oli suomen kieli edelleen
syrjäytetyssä asemassa. Se oli kirjallisesti vähän viljeltyä ja kokonaan poissa virastoista, [[yliopisto]]sta ja kouluista; [[kirkko]] oli ainoa julkinen paikka, missä suomea käytettiin. Muutamat isänmaanystävät kuitenkin katsoivat, että perinpohjainen muutos olisi saatava aikaan. Tästä käsityksestä sai alkunsa uusi, valtiollinen suomenmielisyys, joka ei enää tyytynyt pelkkään suomen kielen tieteelliseen tutkimukseen, vaan asetti päämääräkseen maassa enemmistökielenä puhutun suomen kohottamisen sivistys- ja valtakielen asemaan. Tämä toiminta sai pian '''fennomanian''' nimen. Sanan keksi tiettävästi ruotsalainen kansallisromantikko Lorenzo Hammarskjöld. Hammarskjöld tarkoitti termin myönteiseksi, vaikka myöhemmin fennomania herätti ruotsalaisissa ja ruotsinkielisissä torjuvia asenteita.
Valtiollinen suomenmielisyys lähti, kuten fennofiilisyyskin, yliopistopiireistä. Sen ensimmäisiä edustajia olivat [[Johan Gabriel Linsén|J. G. Linsén]] ja professori [[Fredrik Bergbom]], jotka ''[[Mnemosyne (lehti)|Mnemosyne]]''-lehdessään ajoivat tätä uutta suomalaisuutta, [[Adolf Ivar Arwidsson|A. I. Arwidsson]], joka lehdessään [[Åbo Morgonblad]] ([[1821]]) teroitti sivistyneistölle, että sen tuli rakastaa kaikkea kotimaista ja ennen kaikkea suojella ja hoitaa kotimaista kieltään, ja [[Erik Gustaf Ehrström|E. G. Ehrström]], joka samassa lehdessä esitti, että suomi oli otettava käyttöön kouluissa, yliopistossa ja virastoissa. Tämän ensimmäisen kansallisen herätyksen vaikutuksia lienee ollut, että ylioppilaat vuonna [[1820]] tekivät anomuksen suomen kielen opettajan asettamisesta. Vuonna [[1826]] perustettiinkin [[Luettelo Helsingin yliopiston suomen kielen lehtoreista ja professoreista|suomen kielen lehtorin virka]], mutta yleensä Arwidssonin, Ehrströmin ym. esittämät kansalliset vaatimukset eivät saavuttaneet vastakaikua, ja julkinen keskustelu suomen kielen kohottamisesta taukosi parin vuosikymmenen ajaksi.
Rivi 33:
====Suomalainen kansallistunne voimistuu====
Nykyistä merkitystään suomalaisuus alkoi saada 1800-luvun keskivaiheilla [[nationalismi]]n myötä.<ref>[http://www.om.fi/uploads/zye6d9qeom5.pdf
[[Kalevala]]n synnyttämä Karjala-innostus eli [[karelianismi]] oli tärkeä osa suomalaisen kansallistunteen kehitystä.<ref> [http://www.om.fi/uploads/zye6d9qeom5.pdf, Vaikka Runeberg, Topelius, Lönnrot, J.V. Snellman, "Kirjoittivat ruotsiksi ja/tai suomeksi, silti ei voida kiistää, että he kaikki vahvistivat nimenomaan suomalaista identiteettiä", Kielilakikomitea 2000]</ref>
====Suomenkielinen koululaitos kasvaa====
Kysymys suomenkielisistä oppilaitoksista synnytti varsinkin 1870-luvulla kiivaita taisteluita valtiopäivillä, joilla Yrjö-Koskisen ja [[Agathon Meurman|A. Meurman]]in johtamat suomenmieliset olivat enemmistönä pappis- ja talonpoikaissäädyissä, kun taas aateli- ja porvarissääty olivat ruotsinmielisten vallassa. Suomenkielisiä [[lyseo]]ita oli valtion toimesta perustettu Jyväskylään, [[Kuopio]]on, [[Joensuu]]hun ja [[Hämeenlinna]]an. Mutta suomenmieliset vaativat useampia suomenkielisiä oppikouluja ja ennen kaikkea suomenkielisillä paikkakunnilla olevien ruotsinkielisten lyseoiden muuttamista suomenkielisiksi. Kun hallitus aluksi oli näille vaatimuksille kylmäkiskoinen, ryhdyttiin perustamaan yksityisiä suomenkielisiä kouluja, jotka valtio sittemmin Yrjö-Koskisen vuonna [[1882]] tultua Senaattiin otti haltuunsa.▼
▲porvarissääty olivat ruotsinmielisten vallassa. Suomenkielisiä [[lyseo]]ita oli valtion toimesta perustettu Jyväskylään, [[Kuopio]]on, [[Joensuu]]hun ja [[Hämeenlinna]]an. Mutta suomenmieliset vaativat useampia suomenkielisiä oppikouluja ja ennen kaikkea suomenkielisillä paikkakunnilla olevien ruotsinkielisten lyseoiden muuttamista suomenkielisiksi. Kun hallitus aluksi oli näille vaatimuksille kylmäkiskoinen, ryhdyttiin perustamaan yksityisiä suomenkielisiä kouluja, jotka valtio sittemmin Yrjö-Koskisen vuonna [[1882]] tultua Senaattiin otti haltuunsa.
====Suomen kielen asema vakiintuu====
Rivi 47 ⟶ 45:
=== ”Aitosuomalaisuus” jatkaa fennomanian perintöä ===
Suomen itsenäistyttyä syntyi ns. aitosuomalaisuusliike, joka halusi saada aikaan nopean ratkaisun Suomen kieli- ja kansallisuustaisteluissa sekä pyrki "suomalais-kansallisen suomenkielisen sivistyksen kehittämiseen itsenäiseksi,
korkeaksi sivistysmuodoksi muiden kansallisten sivistysten rinnalle" ja "voimakkaan suomalaisen kansallisvaltion luomiseen".
Rivi 55 ⟶ 52:
== Katso myös ==
* [[Lauantaiseura]]
* [[Turun romantiikka]]
Rivi 61 ⟶ 57:
== Kirjallisuutta ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Hämäläinen, Pekka Kalevi | Nimeke=Kielitaistelu Suomessa 1917–1939 | Selite=Englanninkielisestä käsikirjoituksesta Nationality strife in Finland 1917–1939 suomentanut Osmo Mäkeläinen | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki | Julkaisija=WS | Vuosi=1968}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Tala, Heikki (päätoim.) | Nimeke=Vuosisata suomalaisuuden puolesta: Suomalaisuuden liitto 1906–2006 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisuuden liitto | Vuosi=2006 | Tunniste=ISBN 951-96348-7-8}}
| |||