Ero sivun ”Seinäkiipeily” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
rv (menee monin paikoin tietosanakirjaan sopimattomaksi lässytykseksi)
Rivi 6:
 
== Lajin kuvaus ==
 
Seinäkiipeily on rohkeutta, notkeutta ja voimaa kehittävä laji. Seinäkiipeily on [[kiipeily|kalliokiipeilyn]] sisäurheilu – ja harjoittelumuoto. Seinäkiipeilyä voi harrastaa lapset ja aikuiset, kuin miehet ja naisetkin. Seinäkiipeilyä yleensä harrastetaan suuressa hallissa, jossa on monia eri reittejä tai muissa paikoissa, kuten leikkipaikoilla, urheiluhalleissa tai jopa omassa kodissa, jos osaa rakentaa oman seinäkiipeilyyn tarkoitetun seinän.
Seinäkiipeilyyn tarvitaan kaksi ihmistä: kiipeilijä ja varmistaja. Kiipeilijäksi kutsutaan sitä ihmistä, joka kiipeää reitin. Varmistaja on ihminen, joka varmistaa kiipeilijän turvallisuuden ja auttaa kiipeilijää pysymään seinällä. Varmistajalla pitää olla varmistuslaite ja tärkein sääntö on, ettei köydestä saa ikinä päästää irti.
Kiipeilyreitille on kiinnitetty monenlaisia eri otteita. On pyöreitä, kulmikkaita, neliöitä, kolmioita, pieniä, isoja, pitkiä ja ohuita. Otteita voi itse asiassa suunnitella minkälaisiksi vain! ( kuten kuvassa näkyy ) Useimmiten eri reiteillä on eri värisiä otteita. Yleisin värien määrä reiteillä on 3 tai 2. Aluksi voi kiivetä kaikilla otteilla, eli molemman värisillä otteilla, mutta jos haluaa vaikeuttaa, voi valita vain toisen väriset otteet ja kiivetä niillä. Kaikki saavat kiivetä omalla vauhdilla ja tavallaan!
Kiipeilyyn tarvitaan aina myös köysi. Köysi on erittäin vahvaa, mutta hieman joustavaa. Useimmiten köysi voi kestää ainakin neljän norsun painon! Köysi on monta metriä pitkä. Reitin päässä on pieni metallinen koukku, josta köysi on pujotettu läpi. Lyhyempi puoli alas roikkuvasta köydestä laitetaan kiinni kiipeilijän valjaisiin kasisolmulla ja pidempi puoli kiinnitetään varmistajan varmistuslaitteeseen. Kun kiipeilijä kiipeää ylöspäin, varmistaja vetää köyttä alaspäin niin, että köysi pysyy kireänä koko ajan. Kun kiipeilijä haluaa tulla alas, hän antaa merkin varmistajalle ja varmistaja alkaa päästämään köyttä löysäksi. Näin kiipeilijä tulee alaspäin ja vetää varmistajalta köyttä ylöspäin. Nykyään on myös itsevarmistajia, jossa reitin päähän on kiinnitetty kone, joka vetää köyttä ylöspäin. Kun kiipeilijä päästää irti seinästä, itsevarmistaja laskee hänet hitaasti alas.
Seinäkiipeilyyn kuuluu erilaisia tekniikoita, joista yleisimmät on liidaaminen ja boulderointi. Niistä kerron vähän myöhemmin.
Seinäkiipeily on erittäin vaarallinen laji. Riskejä on monia. Seinäkiipeilyssä voi satuttaa itsensä pahasti, voi saada suuria vammoja tai pahimmassa tapauksessa jopa kuolla. Siksi onkin erittäin tärkeää tarkistaa kaikki asiat ennen kuin lähtee kiipeämään. Suurin virhe on että köyttä ei ole kiinnitetty kunnolla varmistajan varmistuslaitteeseen tai kiipeilijän valjaisiin. Tärkeää on myös se, että reitin alla on patjoja.
 
== Alaköysikiipeily ==
 
Alaköysikiipeily eli liidaaminen.
Alaköysikiipeily eli liidaus on kehittyneemmille harrastajille sopiva kiipeilymuoto, jossa kiipeilijä kiinnittää köyden jatkoihin noustessaan ylemmäksi. Kiinnityspisteiden sijainnista riippuen putoamismatka voi olla useita metrejä.
Liidaaminen on köydellä kiipeämistä, mutta vain eri tavalla. Liidaaminen on tarkoitettu kokeneemmille kiipeilijöille. Reitin aikana kiipeilijä klipsaa köyden kiinni jatkoihin, eli rautaisiin koukkuihin ja kiipeää ylöspäin. Liidaamisessa tarvitsee käyttää kypärää, sillä siinä on paljon riskejä. Vaarallisinta on kuitenkin se, että jatkojen välit voivat olla useita metrejä. Esimerkiksi: Jatkojen väli voisi olla kuusi metriä. Jos kiipeilijä on klipannut köyden jatkoon, kiipeää uuden jatkon luokse ja ei saakkaan köyttä klipattua, kiipeilijä tippuu kuusi metriä, jolloin köysi jää kiinni edelliseen jatkoon plus toiset kuusi metriä, joka oli jatkon edellisen matkan pituus. Tippumisen matka siis kaksinkertaistuu. Liidaamisessa varmistajan pitää aina pysytellä sivulla kiipeilijän tippumisen varalta.
 
==Sisäkiipeilyseinät==