Ero sivun ”Magnitudi (tähtitiede)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 137:
== UBVRI-järjestelmä ==
 
Koska laajakaistainen visuaalinen magnitudi ei kerro kohteen fysikaallisista ominaisuuksita oikeastaan mitään, on kehitetty suodattimia, joilla tähden spektristä erotetaan mitattavaksi haluttu osa. Mitattava aallonpituusalue pitää teoriassa olla mahdollisimman kapea, mutta kohteiden himmeys, kaukoputken koko ja ilmaisimen herkkyys asettavat rajat sille, miten kapealta aallonpituusalueelta valoa voi käytännössä kerätä. Esim. aurinkoa voidaan tutkia kyvin kapeakaistaisilla suodattimilla ([[puoliarvoleveys]] < 1 [[nm]]. Erilaisia suodattimia on käytössä useita satoja erilaisia.
Magnitudin mittaamista vaikeuttaa se, ettei [[valo]] ole monokromaattista, ja siten eri aallonpituuksilla taivaankappaleiden kirkkaus on erilainen. Havaitun kirkkauden suuruus riippuu siis havaintolaitteen tai havaitsijan herkkyydestä aallonpituuksien suhteen. Esimerkiksi ihmisen [[silmä]] on päivänvalossa herkin noin 555 nanometrin säteilylle (kellertävän [[vihreä]]) ja yöllä taas noin 500 nanometrin aallonpituudelle (sinertävän vihreä). Tämän mielivaltaisuuden korjaamiseksi on kehitettiin [[1950-luku|1950-luvun]] alussa ''UBV-järjestelmä'', jossa magnitudi määritetään mittamalla kohteen kirkkaus tietyn leveäkaistaisen suodattinen läpi. UBV-järjestelmässä suodattimet ovat
 
Magnitudin mittaamista vaikeuttaa se, ettei [[valo]] ole monokromaattista, ja siten eri aallonpituuksilla taivaankappaleiden kirkkaus on erilainen. Havaitun kirkkauden suuruus riippuu siis havaintolaitteen tai havaitsijan herkkyydestä aallonpituuksien suhteen. Esimerkiksi ihmisen [[silmä]] on päivänvalossakirkkaassa valossa herkin noin 555 nanometrin säteilylle (kellertävän [[vihreä]]) ja yöllähimmeässä taasvalossa noin 500 nanometrin aallonpituudelle (sinertävän vihreä). TämänH. mielivaltaisuudenJohnson korjaamiseksija onW. kehitettiinMorgan kehitettivät [[1950-luku|1950-luvun]] alussa ''UBV-järjestelmä'', jossa magnitudi määritetään mittamalla kohteen kirkkaus tietynvalosähköisellä ilmaisimella leveäkaistaisenleveäkaistaisten suodattinensuodattimien läpi. UBV-järjestelmässä suodattimet ovat
*U (367 nm, [[puoliarvoleveys]] 66nm. ''Ultraviolet'' eli ultravioletti)
*B (435 nm, puoliarvoleveys 95nm. ''Blue'' eli sininen)
*V (545 nm, puoliarvoleveys 88nm. ''Visual'', käytännössä keltainen)
 
Myöhemmin järjestelmäänCousins lisättiinlisäsi järjestelmään standardisuotimet R (638nm, puoliarvoleveys 138nm. ''Red'' eli punainen) ja I (797nm, puoliarvoleveys 149nm. ''Infrared'' eli [[infrapuna]]inen). Tavallisimmin käytetään V-magnitudia sen kuvatessa erityisen hyvin kohteen kirkkautta paljaalla silmällä. UBVRI-järjestelmän näennäiset magnitudit merkitään vastaavalla isolla kirjaimella (esimerkiksi V = 2,54) ja absoluuttiset magnitudit isolla M-kirjaimella, jonka alaindeksinä on kaistaa vastaava kirjain (esimerkiksi <math>M_V</math>).
 
Yleensä UBV(RI)-järjestelmää käytettäessä kohteesta ilmoitetaan tavallisesti V-magnitudi sekä '''[[väri-indeksi]]t''' U–B ja B–V. Jälkimmäiset arvot ovat merkinnän mukaisesti U- ja B-magnitudien sekä B- ja V-magnitudien erotukset. On olemassa myös muita leveäkaisteisia värimagnitudijärjestelmiä, mutta ne eivät ole yhtä tarkoin standardoituja kuin UBVRI. {{lähde}}