Ero sivun ”Omena putoaa...” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tanár (keskustelu | muokkaukset)
viite fix
Tanár (keskustelu | muokkaukset)
lisää tekstiä Rajalan perusteella
Rivi 28:
| amg =
}}
'''Omena putoaa''' on [[Valentin Vaala]]n ohjaama suomalainen mustavalkoelokuva vuodelta [[1952]]. Elokuvan käsikirjoitusSe perustuu [[Mika Waltari]]n samannimiseen näytelmään, ''Omenavaikka putoaa''juonessa (1947).ja Waltaritapahtumapaikoissa olionkin omistanutjoitain näytelmäneroja. [[mäyräkoira]]lleenElokuva Tiukulle,voitti jotaviisi hän[[Jussi nimitti(palkinto)| ”uskollisimmaksi ja hartaimmaksi ystäväkseenJussi-palkintoa]].”<ref>Rajala 1998Pääosia s.esittävät 215</ref>[[Toini WaltariVartiainen]] näyttäytyy elokuvassaja [[cameoTauno Palo]]roolissa mäyräkoiraa taluttaen.<ref>Rajala 2008 s. 587</ref>
 
==Taustaa==
Elokuva sai ensi-iltansa 26.9.1952.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.elonet.fi/title/ek2n3a/esitys | Nimeke = Omena putoaa| Julkaisu = Elonet| Viitattu = 22.4.2011}}</ref> Aikalaisarvioissa Vaalaa luonnehdittiin kansainvälisen tason ohjaajaksi, ja käsikirjoitusta pidettiin Waltarin parhaana ja erityisesti dialogia hyvin elokuvaan luontuvana.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://waltari.lasipalatsi.fi/omena.html| Nimeke = Waltari valkokankaalla: Omena putoaa| Julkaisija = Lasipalatsi| Viitattu = 22.4.2011}}</ref>
Elokuvan käsikirjoitus perustuu Mika Waltarin näytelmään ''[[Omena putoaa]]'', joka sai ensi-iltansa [[Kansallisteatteri]]ssa 1947. Waltari ei ollut ensin halukas tekemään näytelmästään elokuvasovitusta, mutta suostui lopulta ohjaajan pyyntöihin lähinnä taloudellisista syistä. Käsikirjoittajaryhmässä olivat Waltarin lisäksi ohjaaja Vaala ja [[Usko Kemppi]].<ref>Rajala 1998 s. 587</ref>
 
Waltari oli omistanut näytelmän [[mäyräkoira]]lleen Tiukulle, jota hän nimitti ”uskollisimmaksi ja hartaimmaksi ystäväkseen.”<ref>Rajala 1998 s. 215</ref> Waltari näyttäytyykin elokuvassa [[cameo]]roolissa mäyräkoiraa taluttaen. [[Panu Rajala]] arvelee Waltarin suostuneen rooliin siksi, että hän oli ihastunut Ilonaa näyttelevään [[Toini Vartiainen|Toini Vartiaiseen]].<ref>Rajala 2008 s. 587</ref>
 
Elokuva sai ensi-iltansa 26.9.1952.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.elonet.fi/title/ek2n3a/esitys | Nimeke = Omena putoaa| Julkaisu = Elonet| Viitattu = 22.4.2011}}</ref>
 
==Tarina==
Elokuva perustuu Waltarin näytelmään, mutta siinä on myös joitain eroja. Näytelmä tapahtuu yhdessä paikassa, Jonssonien asunnossa, mutta elokuva on hajotettu useille eri kuvauspaikoille. Alussa on kymmenen minuutin prologi, jossa näkyy teollisuusneuvos Österbergin liikepalatsi ja hänen yksinäisyytensä ja terveyshuolensa. Sitten seuraa Ilonan hukuttautumisnäytös, joka näytelmässä tulee esiin vain kerrottuna. <ref>Rajala 1998 s. 214</ref> Näytelmässä Jonssonit huijaavat johtaja Judasta, jonka tilalla elokuvassa on kilpaileva rikollisliiga. Ilonan poikaystävä Usko on poistettu ja Ilona rakastuukin hänen sijastaan Ventti-Villeen. Lopussa on vielä teollisuusneuvoksen kotona kuvattu illalliskohtaus, jota ei ole näytelmässä.<ref>Rajala 1998 s. 217</ref>
 
==Arvioita==
Aikalaisarvioissa Vaalaa luonnehdittiin kansainvälisen tason ohjaajaksi, käsikirjoitusta pidettiin Waltarin parhaana ja erityisesti dialogia hyvin elokuvaan luontuvana.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://waltari.lasipalatsi.fi/omena.html| Nimeke = Waltari valkokankaalla: Omena putoaa| Julkaisija = Lasipalatsi| Viitattu = 22.4.2011}}</ref> Panu Rajalan mukaan Vaalan elokuvaa on pidetty harvinaisen onnistuneena näytelmän elokuvasovituksena, mutta hänen mielestään se on silti ”hyvän komedian vesitys”, sillä se on liian alleviivaava ja osoitteleva. Rajala pitää erityisesti epäonnistuneena ratkaisuna Ilonan ja Ventti-Villen suhdetta, joka tuhoaa jälkimmäisen henkilöhahmon.<ref>Rajala 1998 s. 216–217</ref>
 
==Näyttelijät==