Ero sivun ”Kaarle (Valois)” versioiden välillä

'''Kaarle (Valois)''', [[1270]] – [[16. joulukuuta]] [[1325]], oli nimellisesti [[Aragonia]]n kuninkaankuningas ja tehtävänKonstantinopolin virallinenkeisari, haltijamutta sekätodellisuudessa Valois’n (1286-1325), Alençon’n, Chartres’n, Anjoun (1290-1325) ja Mainen (1290-1325) kreivi.

Valois’n Kaarle oli Ranskan kuninkaan [[Filip III (Ranska)|Filip III Rohkea]] ja Aragonian IsabellenIsabellan poika.

KohtalaisenÄlykkyydeltään älykäsvain kohtalainen, mutta suunnattoman kunnianhimoinen ja melkoisen halukaspyrkyri, Valois’n Kaarle keräiliyritti keräillä ruhtinaskuntia. Joita hän olisikin tarvinnut, kun tunnettiin melko ylellisstä ja tuhlaavaisesta elämäntyylistään. Hänellä olivat perustanapohjana Valois’n ja Alençon’in kreivikunnat, apanaasi jonka hän oli sanut isältään. Vanhempi veli [[Filip IV (Ranska)|Filip IV Kaunis]], joka oli suuresti kärsinyt omanheidän isänsä uudelleenavioitumisestauudesta avioitumisesta, tuki kaikin tavoin veljeään Kaarlea. Hänen tukensa, niin yleisesti arvioidaan, ylitti hänen ainoan täysveljensä kyvyt laajalti. Näin Filip IV Kaunis määräsi hänet johtamaan valtuuskuntaa [[Tournai]]’n rauhankokoukseenrauhanneuvotteluihin, jossa oli tarkoitus neuvotelleneuvotella flaamien kanssa. Neuvottelujen aikana hän kuitenkin riitautui kuninkaan neuvonantajan Enguerrand de Marignyn kanssa, joka kyvyilläänkyvyiltään laajaltahuomattavasti ylitti Kaarlen. Kuninkaan veli ei kuitenkaan ollutikinä unohtanut noloa tilannetta ja niin hän oli Marignyn verivihollinen kuninkaan kuoleman jälkeen.

Avioliittonsa kautta Kaarle tuli Anjoun’m.Anjoun’n, Maine’mMaine’n ja Perchen kreiviksi. HänhänHän olinai nainutNapolin Kaarle II, Sisilian nimellisen kuninkaan:n vanhimman tyttären. Hän tavoitteli eräässä vaiheessa sitensen Sisiliannojalla kuninkaanSisiliankin kruunua. Toisen avioliittonsa kautta hän avioituisolmi Konstantinopolin viimeisen latinalaisen kuninkaankeisarin Baudouin II:n pojantyttären ja perillisen Katariinan kanssa, joten hänellä oli vaatimuksiavaatimus myöstähänkin tämänkruunuun. Pariskunta käytti itsestään ylväästi nimitystä Konstantinopolin keisari ja keisarinna, kruununeläessään suhteenRanskassa. MuttaKohtalon hänironiaa on, että Kaarle oli kuninkaan taija kuningattaren poika, sisarenpoika, vävy, veli, lanko taija vävysetä (Ranskan, Navarran, Englannin, Aragonian, Sisilian ja Napolin), ja aikaa myöten hänestä, kuolemansa jälkeen tosin, tuli myös kuninkaan isä.

Kaarle unelmoi varmaankin enemmästä ja paremmasta, ja siksi hän riensi koko ikänsä kuninkaankruununkuninkaankruunujen perässä, jotajollaista todellista hän ei koskaan saanut. Vuonna 1280 paavi tunnusti hänenhänet Aragonian kuninkaaksi, joskin Pyhän Istuimen vasallina, enonsa Pietari III:n sijaan jonka paavi oli julistanut kirkonkiroukseen. Tämä olisi ollut ikään kuin hänen äitinsääitivainajansa perintöä. TämäNäin olihän tapahtunut kilpailemallakilpaili samasta kruunusta Aragonianenonsa Pedro III:nPedron kanssa, joka [[Sisilia]]n saaren valloituksellaan oli tullutpäätynyt paavin viholliseksi. Näin Kaarle avioitui Anjoun Margueriten kanssa, sillä hänellä onoli tarkoituksenaan vahvistaa asemiaan sisiliassaSisiliassa ja tässä tavoitteessaan hän saa tukea paavilta. Aragoniaan vastaan tehdystä ristiretkestä, jota jopa hänen veljensä, tuleva kuningas Filip IV Kaunis vastustaavastusti, hän uskoouskoi hyötyvänsäsaavansa kuninkaan kruunun. Kuitenkin hän pettyyjoutui pettymään pahasti, aragonialaiset kun eivät suostuneetkaan syrjäyttämään enoa paavin vaatimuksista ja kirouksista huolimatta, sillä hänKaarle voisai todeta saavuttaneensa vain kardinaalinakardinaalin hatulla suoritetun kruunauksen vuonna [[1285]]. Tämän seurauksena häntä myöhemmin kutsutaankutsuttiin ”hattukuninkaaksi”. Hän ei koskaan käytäkäyttänyt tilaisuutta varten valmistamaansavalmistuttamaansa kuninkaallista sinettiä ja myöhemmin hän luopuuluopui koko aragonialaisesta tittelistä.

Samaan aikaan Kaarle haaveili keisarin kruunusta ja avioitui vuonna [[1301]] Catherine de Courtenayn kanssa, tämä kun oli virallinennimellinen lainalisenlatinalaisen Konstantinopolin keisarin tittelin haltija ja lapsenlapsikeisari Baudouin II:lle Porfyrogennetosin pojantytär. Mutta hänen oli vakuutettava paavi, ja siksi hän suoritti sotilaallisen retken Italiaan, missä hän riensi avustamaan appeaan Anjoun Kaarle II:sta omaa aragonialaista serkkuaan Sisilian saaren kuningasta Fredrik IIIII:staa vastaan. Paavi nimesi hänet apulaisekseenvikaarikseen, mutta Kaarle sekaantuionnistui sekaantumaan liian syvälle Italia monimuotoiseenmonimutkaiseen poliittiseen elämään voidakseen enää menestyä siellä. Seurauksena oli että hänen maineensa RanskassaRanskassakin kärsi tapahtumista erinomaisen rajusti vuosi 1301.1302.

Kaarle innostui jälleen uudesta kruunusta kun keisari Albert Habsburgilainen kuoli vuonna [[1308]]. Kaarlen veli Filip IV rohkaisi häntä asettumaan ehdolle, koska ei halunnut ottaa itse sitä riskiä että ei olisi tullut valituksiavalituksi. Filip IV ajatteli, että oma sätkynukke olisi keisarin kruunun kantajan Ranskan kannalta erinomaisen myönteinen asia. Kaarlen ehdokkuus ei onnistunut tuottamaantuottanut tulosta ja Luxemburgilainen kreivi Henrik VII valittiin Roomalaisten keisariksi. Kuitenkin Kaarle jatkoi haaveilemista Courtenay’llle kuuluvasta itäisen keisarikunnan kruunusta.

Valois’n Kaarlen suurin ja keskeisin ansio oli olla erittäin hyvä sotilas ja sotapäällikkö. Hän johti tehokkaasti joukkoja Flanderissa vuonna [[1297]]. Filip IV teki hivenen äkkinäisen johtopäätöksen, että hänen veljensä Kaarle voisi johtaa joukkoja Italian retkellä, jossa vastassa oli Sisilian Fredrik II. Tapahtumat päättyivät CaltavellottanCaltabellottan rauhaan vuonna [[1302]].

Vuonna [[1324]] hän johti menestyksekkäästi veljenpoikansa Kaarle IV Kauniin joukkojamyötävaikutti, joidenvalloittamalla tarkoituksenauseita olikaupunkeja, valloittaa Englannin kuninkaan Edvard II:n hallussa olevat alueet GuyenneRanskan ja Flanderi.Englannin Hän myötävaikutti, useiden kaupunkien valloittamisella,välisen rauhan aikaansaamiseen, joka solmittiin neuvotteluilla Ranskan kuninkaan Filip IV:n ja tämänheidän sisarensisarensa Isabellan, joka oli myös Kaarlen sisar ja Englannin kuningattaren välillätoimesta.

:1) Valois’n Kaarle avioitui [[16. elokuuta]] [[1290]] Corbeil’ssa Anjoun ja Mainen kreivittären Margueriten (1273 † 1299), kanssa. tämä Napolin kuninkaan Kaarle II :n ja Unkarin MarienMarian tytär. Avioliitosta syntyivät lapset:

:*Philippe (1293 † 1350), Valois’m kreivi, josta tuli Ranskan kuningas nimellä [[Filip VI (Ranska(|Filip VI]] ja joka perusti [[Valois-dynastiandynastia]]n,

:*Catherine (1303 † 1346), Konstantinopolin nimellinen keisarinna, avioitui TerentenTaranton ja AchaïenAkaian ruhtinaan Philippe 1 de Tarenten (1278 † 1332) kanssa,

:*Jeanne (1304 † 1363), AvioituitAvioitui vuonna [[1318]] Beaumont-le-Roger’, kreivin Robert III d'Artois (1278 † 1342) kanssa,

:*Isabelle (1306 † 1349), Fontrevault’Fontevrault’, luostarin abbedissa,

:3) Vuonna [[1308]] hän avioitui Poitiers’ssa Mahaut de Saint-Pol (1293 † 1358), Saint-Pol’in kreivin Guy III de Châtillon, tuttärentyttären kanssa. Avioliitosta olivat lapset :

:*Marie (1309-1328), avioitui [[1324]] CalabrianNapolin kuningaskunnan perillisen Kalabrian herttuan Charles’in (1298 † 1328) kanssa,

Kaarle kuoli [[16. joulukuuta]] [[1325]] Nogent le Roissa. Hän jätti jälkeensä pojan, josta oli tuleva Ranskan kuningas Filip VI ja joka perusti Valois-dynastian. Kulunut sanonta kuuluukin, että Valois’n Kaarle oli kuninkaan poika, kuninkaan veli, kuninkaan setä, kuninkaan isä, mutta ei joskaankoskaan kuningas.