Ero sivun ”Edwin Linkomies” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Anr (keskustelu | muokkaukset) p kh |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 28:
Edwin Linkomies oli kannattanut koulupoikana [[Risto Ryti]]n nuorsuomalaisia, mutta hallitusmuototaistelun yhteydessä hän liittyi [[monarkismi]]a kannattaneeseen kokoomuspuolueeseen ja liukui sen [[oikeisto]]siipeen. Edwin Linkomies toimi muun muassa [[Suomalais-Saksalainen Seura|Suomalais-Saksalaisen Seuran]] (SSS) puheenjohtajana ja tuki myös [[Isänmaallinen kansanliike|Isänmaallista kansanliikettä]] (IKL). [[Eduskunta]]an hänet valittiin 1933 ja hän istui sen varapuhemiehenä kauden 1939–1943. Kokoomuksen puheenjohtajana Linkomies oli vuosina 1943–1945. [[Talvisota|Talvisodan]] loppuvaiheessa Linkomies kannatti rauhaa kovillakin ehdoilla. [[Välirauha]]n aikana hän kannatti aktiivisesti saksalaissuuntausta.
[[Jatkosota|Jatkosodan]] vuosina Edwin Linkomiehen ja Risto Rytin välit paranivat uudelleen. Keväällä 1943 Ryti nimitti Linkomiehen pääministeriksi kokoomushallitukseen. Hän toimi pääministerinä jatkosodan aikana [[5. maaliskuuta]] [[1943]] – [[8. elokuuta]] [[1944]]. Linkomiehen muodostama hallitus Maalaisliiton [[Tyko Reinikka]]a lukuun ottamatta kannatti rauhanpolitiikkaa, ja hallitus tiedustelikin Neuvostoliiton ehtoja useaan otteeseen 1943–1944. Hallitus totesi kuitenkin Neuvostoliiton ehdot liian koviksi, jotta niihin silloisessa tilanteessa armeijan seisoessa lyömättömänä [[Syväri]]llä asti ja saksalaisten yhä piirittäessä Leningradia olisi voitu suostua. Ainoastaan sosiaalidemokraattien [[Väinö Tanner]] kannatti silloisten ehtojen hyväksymistä. Neuvostoliiton aloitettua suurhyökkäyksen Linkomiehen hallitus suunnitteli Mannerheimin valintaa presidentiksi ja sen jälkeistä hallituksen vaihtoa, jotta rauhanneuvotteluihin päästäisiin uudestaan. Linkomies taivutteli Rytin väistymään 'terveydellisiin syihin' vedoten. Koska Rytin ero virastaan astui voimaan heti 1.8.1944 ja eduskunta valitsi Mannerheimin hänen seuraajakseen vasta 4.8.1944 toimi Linkomies pääministerin ominaisuudessa myös tasavallan presidenttinä kolmen päivän ajan.
Sodan jälkeen Linkomies joutui 1946 muun sodanaikaisen valtiojohdon kanssa [[sotasyyllisyysoikeudenkäynti]]in ja sai viiden ja puolen vuoden vankeusrangaistuksen. Hän vapautui [[ehdonalainen vapaus|ehdonalaiseen]] marraskuussa 1948 suoritettuaan tuomiosta puolet eli 2 v 9 kk. Lopullisesti presidentti Paasikivi armahti hänet ja neljä muuta jäljellä olevaa sotasyyllistä toukokuussa 1949. Vankilavuosinaan Linkomies kirjoitti muistelmateoksen ''Vaikea aika'', joka julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Linkomies ei enää palannut varsinaiseen päivänpolitiikkaan vaan keskittyi yliopistouraansa. Hänen suhteensa sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikaiseen oikeusministeri Urho Kekkoseen normalisoituivat tämän ensimmäisen presidenttikauden aikana, ja Linkomies tuki Kekkosta vuoden 1962 presidentinvaaleissa.
| |||