Ero sivun ”Kämmekkäkasvit” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Amirobot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.1) (Botti lisäsi: fa:ارکیده
p endash
Rivi 33:
==Erityispiirteet==
 
Ainoa ominaisuus, joka on yhteinen kaikille kämmekkäkasveille, muttei yhdellekään muulle kasviheimolle, on niin kutsutun ''[[protokormi]]n'' esiintyminen.<ref name=Kew>{{Verkkoviite | Nimeke=Orchidaceae - What are orchids? | Osoite=http://www.rbg.kew.org/scihort/orchids/whatareorchids.html | Julkaisija=Royal Botanic Gardens, Kew | Luettu=9. huhtikuuta 2007}}</ref> Protokormi on kasvin olotila [[siemen]]en itäessä, jolloin kasvi on vain hyvin heikosti erilaistuneista [[solu]]ista muodostunut, yleensä pyöreä muodostelma.
 
Koska protokormin havaitseminen on monesti vaikeaa tai mahdotonta, myös seuraavat piirteet käyvät usein heimon tunnistukseen:
Rivi 60:
Erityisesti monilla trooppisilla lajeilla turpoaa vuosiverso kasvukauden lopulla [[varsimukula]]ksi (kutsutaan myös nimellä "bulbi"). Mukula voi olla maanpäällinen tai maanalainen. Yleensä varsimukulan tarkoituksena on säilöä vettä ja ravinteita. Joillakin lajeilla on varsimukula joko ontto tai muutoin rakentunut niin, että [[Muurahaiset|muurahaisten]] on helppo kaivaa sen sisään pesänsä. Muurahaiset saavat näin asuinpaikan ja ne tarjoavat kasville suojaa tuhoeläimistä. Monilla muurahaisten asuttamilla kämmekkälajeilla on hyvin pitkät kukkavarret, ehkä vähentäen muurahaisten pääsyä kukkiin ja sallien näin pölyttäjien säilymisen turvassa.
 
Kämmekkäkasvien lehdet ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ehyet. Niiden muoto ja rakenne vaihtelee kuitenkin muilta osin suunnattomasti, myös lehtien väritys on joillakin lajeilla erityisen huomiota herättävä. Monilla useita vuosia lehtensä pitävillä lajeilla on hyvin paksut lehdet, jotka ehkäisevät liikaa haihtumista. Näihin [[mehikasvi]]maisiin ominaisuuksiin liittyy myös yöaikaan tapahtuva hengitys paksulehtisillä lajeilla.<ref>Fu, C. F. & Hew, C. S. (1982): Crassulacean Acid Metabolism in Orchids under Water Stress. ''Botanical Gazette'', Vol. 143, No. 3 (Sep.), pp. 294-297294–297</ref>
 
==Juuret==
 
Kämmekkäkasvien juuret ovat usein vain heikosti haaroittuvia, ja juurikarvat - mikäli niitä lainkaan esiintyy - ovat melko lyhyitä. Erityisesti epifyyttilajeilla juurikarvojen vedenottoa on yleensä korvaamassa kuolleesta [[Solukko|solukosta]] muodostunut [[juuripurje]]. Juuripurje kykenee hyvin nopeaan veden ottoon. Käytännössä tämä on havaittavissa juurta kasteltaessa: kuiva juuri on yleensä valkoinen tai harmahtava, mutta veden päästyä juuren elävän keskiosan ja kuolleen pintaosan väliin tulee juuren vihreä, yhteyttävä solukko selvästi näkyviin. Tämä ominaisuus on tärkein suoraan puun kaarnalla kasvavilla lajeilla, sillä tällaisilla paikoilla sateiden välinen kuivuminen voi olla voimakasta.
 
Monilla maassa kasvavilla kämmekkäkasveilla osa juurista on muodostunut [[mukula|versojuurimukuloiksi]]. Tämä mahdollistaa kuivasta kesästä selviytymisen esimerkiksi Australian ja [[Välimeri|Välimeren]] kuivilla seuduilla. Suurimmassa osassa Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa kämmekät kasvavat kesällä ja juurimukulat toimivat kasvien talvehtimiseliminä. Juurimukuloiden rakenne voi vaihdella pyöreästä pitkulaiseen tai jopa kämmenmäisesti haaroittuneeseen, kuten [[liuskakämmekkä|liuskakämmeköillä]] (''Dactylorhiza'').
 
Monet sienirihmastosta voimakkaasti riippuvat lajit ovat täysin juurettomia, ja esimerkiksi [[suovalkku|suovalkun]] ainoa juuri toimii pelkästään sienirihmaston siirtäjänä edellisen vuoden [[varsimukula]]sta uuteen kasvuun.<ref name=Hanne>Rasmussen, H. N. (1995): ''Terrestrial Orchids - from seed to mycotrophic plants''. Cambridge University Press, Cambridge, Iso-Britannia</ref>
 
==Siemenet==