Ero sivun ”Kihlaus” versioiden välillä

 

== Historiaa ==

Kihlojen, eli niiden lahjojen, joita sulhanen kihlatessaan morsiamelleen antaa, antaminen saattaa olla peruja ajalta, jolloin morsian oli tapana ostaa. 1900-luvulla (joissain tapauksissa nykyisinkin) oli tapana, että sulhanen ratkaisevan vastauksen saatuaan antoi tulevalle morsiamelleen tavallisimmin kivikoristeisen sormuksen. Kihlajaisiksi (kihlajaiset: tavallisesti morsiamen kodissa pidettävät aamupäiväkutsut joiden aikana morsiamen isä ilmoittaa kutsuvieraille kihlauksesta) hankittiin sileät sormukset ja kihlajaislahja. Kihlasormuksen osti sulhanen morsiamelle ja morsian sulhaselle. Vanhan tavan mukaan sulhanen kihlajaispäivänä saattoi antaa morsiamelleen toisenkin lahjan. Aikakaudesta riippuen oli yleisimpinä lahjoina muun muassa taloustarvikkeita, vaatetavaraa, kelloja, kaulakoruja ja rannerenkaita. Tämä lahja, kuten sormuksetkin annettiin vasta kihlajaispäivänä. Morsiamet saattoivat antaa sulhaselleen päivän kunniaksi esimerkiksi kehystetyn kuvan itsestään.

 

Yhtenä ensimmäisistä kihlasormusten käyttäjistä oli Itävallan arkkiherttua [[Maksimilian I (Saksa)|Maximilian]], joka antoi sormuksen [[Maria (Burgundi)|Burgundin Marialle]].<ref name="royal" /> 1600- ja 1700-luvuilla sormuksissa suosittuja olivat [[Rubiini|rubiineista]] ja [[Timantti|timanteista]] kootut timantit, sen jälkeen erilaiset värilliset kivet ja 1900-luvulla etenkin [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] suosittuja olivat sormukset, joissa oli rivissä kolmesta viiteen timanttia.<ref name="royal" />

== Kihlaus Suomen lainsäädännössä ==