Versio 9. maaliskuuta 2011 kello 16.34 muokkaa Luckas-bot (keskustelu \| muokkaukset) 297 546 muokkausta p r2.7.1) (Botti lisäsi: io:F ← Vanhempi muutos		Versio 13. huhtikuuta 2011 kello 10.14 muokkaa kumoa Minämaa (keskustelu \| muokkaukset) 29 muokkausta Ei muokkausyhteenvetoa Uudempi muutos →
Rivi 3: '''F''' on [[latinalaiset aakkoset\|latinalaisten aakkosten]] kuudes kirjain. F-kirjain lausutaan [[suomen kieli\|suomen kielessä]] [''äf'']. F on soinniton [[frikatiivi]], jonka soinnillinen vastinpari on [[V]]. Sävelenä F lausutaan kuitenkin [''ef'']. Suomen kielessä ei ole vanhastaan esiintynyt, [[lounaismurteet\|lounaismurteita]] lukuun ottamatta, f-äännettä. Aikaisemmin se korvattiin suomeen tulleissa [[lainasana\|lainasanoissakin]] varhemmin yleensä p:llä (esimerkiksi ''pelto'' ← ''fält'', ''perjantai'' ← ''fredag'', samoin nimessä [[Jooseppi]] ← [[Joosef]]), myöhemmin yleensä sanan alussa v:llä (esimerkiksi vanki ← fånge) mutta sanan sisällä hv:llä (esimerkiksi [[kahvi]] ja [[sohva]]). ~~Poikkeuksena~~Naapurikielten ~~ovat~~vaikutuksesta ~~kuitenkin~~suomen ~~eräät~~läntisimmissä ~~länsi[[murre\|murteet]],~~ja ~~joissa~~itäisimmissä ~~f-äännettä~~murteissa on jokuitenkin ~~vuosisatoja~~ollut ~~käytetty:~~jo ~~istutaan~~vanhastaan ~~"soffalla" ja juodaan "kaffia"~~f-äänne. Suomen [[yleiskieli\|yleiskielessä]] f sen sijaan yleistyi vasta 1900-luvulla kieleen tulleiden uusien lainasanojen myötä.<ref>Olli Nuutinen: Hetkisen pituus ja muita kirjoituksia kielestä, art. Vinskaa, venskaa, tanskaa ja ranskaa, Suomalaisen kirjallisuuden seura 1994, ISBN 951-717-786-0</ref> [[Forssa]]laiset ovat tunnettuja siitä, että he lausuvat F:n V:ksi. Ainoa poikkeus on sanassa pesuvati, joka on käänteinen.

Ero sivun ”F” versioiden välillä