Ero sivun ”Sonaattimuoto” versioiden välillä

319 merkkiä lisätty ,  15 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
Sonaattimuoto koostuu kolmesta jaksosta: esittelyjaksosta, jossa "esitellään" kappaleen teemat eli sävelaiheet; kehittelyjaksosta, jossa näitä teemoja kehitellään; sekä kertausjaksosta, jossa esittelyjakson aiheet kertautuvat. Esittelyjaksoa voi edeltää hidas johdanto.
'''Esittelyjaksossa''' esitellään pääteema. Se on yleensä reipas ja on kappaleen pääsävellajissa. Pääteemoja voi myös olla useita. Teemaa, joka hoitaa modulaation sivuteemaan, kutsutaan transitioteemaksi. Se esiintyy joissakin sonaattimuotoisissa kappaleissa, muttei ole välttämätön. Sivuteema tai sivuteemat ovat usein laulavampia ja rauhallisempia kuin pääteemat. Sen sävellaji määräytyy usein pääsävellajin mukaan niin, että duurikappaleessa sivuteema on dominantissa (eli esim. C-duurikappaleessa sivuteema on G-duurissa) ja mollikappaleessa vastaavassa duurissa, siis sävellajissa, jolla on samat ylennykset tai alennukset kuin mollilla (esim. a-mollikappaleessa sivuteema on C-duurissa). Sivuteeman jälkeen voi tulla vielä lopputeemoja, jotka lopulta vievät jakson päätökseen.
'''Kehittelyjakson''' muoto on säveltäjälle täydintäysin vapaa ja siksi juuri siinä punnitaan säveltäjän taidot. Kehittelyjakso perustuu lähes poikkeuksetta esittelyjakson teemoille. Usein otetaan esimerkiksi lähtökohdaksi teeman pari ensimmäistä tahtia ja rakennetaan niiden pohjalta "epämelodisia" kehitelmiä. Kehittelyjaksoissa ei yleensä esitellä mitään uusia vahvoja melodioita.
'''Kertausjaksossa''' esittelyjakson teemat toistuvat, mutta niitä on usein enemmän tai vähemmän muunneltu. Mahdollinen hidas johdanto kuullaan sonaattimuodossa vain kerran, ellei säveltäjä ole halunnut laittaa sitä kehittelyjaksoon (poikkeuksena esimerkiksi Haydnin sinfonia 103, jossa johdantoon palataan kertausjaksossa). Kertausjaksossa kenties ainoatyypillinen muutos esittelyjaksoon verrattuna tapahtuu usein sivuteeman sävellajissa, joka on duurissa sama kuin kappaleella ja mollissa useimmiten vastaavassa duurissa. On myös olemassa teoksia, jossa sivuteema on mollissa, mutta tällainen ilmiö on harvinainen. Kappaleen voi päättää coda eli lopuke tai muunlaiset toistot. Erityisesti Beethovenin sonaattimuotoisissa kappaleissa on paljon lopukkeita.
 
==Sonaattimuodon käyttö==
 
Sonaattimuoto esiintyy yleisimmillään klassisen ja romanttisen kauden [[sonaatti|sonaateissa]]. Usein juuri ensimmäinen osa on sonaattimuotoinen, mutta myös mikä tahansa muu osa voi olla myös sonaattimuodossa. Vaatimuksena on, että ollakseen sonaatti kappaleessa on oltava ainakin yksi sonaattimuotoinen osa, paria pikku poikeusta lukuunottamatta.
Sonaattimuoto ei esiinny klassisen kauden konsertoissa, mutta romantiikan ajan konsertoissa se on yleisempi. Lisäksi sonaattimuoto esiintyy sinfonioissa, jotka ovatkin "sonaatteja orkesterille". 1800-luvun lopusta eteenpäin sonaattimuoto on käynyt harvinaiseksi, sillä noina vuosina muoto sai yhä pienemmän merkityksen. Moderneissa sonaateissa ei esiinny sonaattimuotoa.
Rekisteröitymätön käyttäjä