Ero sivun ”Kaarle Wärri” versioiden välillä

1 merkki lisätty ,  9 vuotta sitten
p
Korjattu Snellman-linkki.
(pääll. luokka)
p (Korjattu Snellman-linkki.)
Vieraanvaraisuus kuului olennaisesti Kaarlo Wärrin ominaisuuksiin. Se oli tullut ilmi jo nälkävuosien aikaan 1860-luvulla. Hänen talostaan muodostui myös pappien ja saarnamiesten majapaikka, olihan hän kirkonisäntä ja kirkolliskokouksen jäsen. Papit kutsuivatkin Värrin taloa toiseksi pappilaksi. Kaikki muutkin matkalla olleet saivat Värriltä yösijan ja usein ruokaakin ja tiedonhaluinen isäntä keskusteli mielellään matkamiesten kanssa.
 
Nuorempana Wärri toimi usein puhujana hengellisissä kokouksissa ja juhlissa. Myös Pöytyällä pidettyihin pappeinkokouksiin hän otti osaa, ei sivullisena kuulijana vaan keskusteluihin osallistuen. Pöytyän papit kuuluivat hänen ystäviinsä ja erityisesti kirkkoherra V.A. Bergrothin opastavaa ohjausta kirkollisissa asioissa hän muisteli vanhoilla päivilläänkin. Wärrille tarjoutui tilaisuus tutustua moniin aikansa merkkihenkilöihin ja läheisimpiin ystäviinsä hän luki [[J. V. Snellman]]in, [[Yrjö Koskinen|Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen]] ja [[Agathon Meurman]]in.
 
Kaarlo Wärri ei tupakoinut eikä nauttinut alkoholia, vaikka viiniä ja väkeviäkin pidettiin talossa vierasvarana. Pojilleen hän ei raittiutta tuputtanut. Kun raittiusaate 1880-luvulla Pöytyälläkin sai jalansijaa, pyysi Maria Wärri miestään toimittamaan poikiaan raittiusseuraan. Tämä totesi vain: ”Tehkööt mitä haluavat.”