Ero sivun ”Symbolismi (kirjallisuus)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
vv
vv
Rivi 16:
 
== Runojen tyylipiirteitä ja aiheita ==
Sana symbolismi on peräisin kreikan kielen sanasta ''symballein'', joka tarkoittaa ”heittää yhteen”. Symbolismissa on siten kyse kahden asian yhdistämisestä. Tyylikauden runot sisälsivät runsaasti [[Metafora|metaforia]] ja vertauksia, joiden avulla kuvattiin ilmiötä, tunnetta tai aatetta, kuten lintujen yksinäisyyttä Charles Baudelairen runossa ”Albatrossi”.<ref name="viisitoista">Simon Beesley, Sheena Joughin, 1900-luvun kirjallisuus, 2001</ref> Taiteella ei pyritty enää jäljittelemään todellisuutta, ja realismin ja naturalismin suosimasta [[Mimesis|mimeettisyydestä]] luovuttiin.<ref name="yhdeksäntoista">Maarit Berg, Satu Kiiskinen, Markku Soikkeli: Äidinkielen ja kirjallisuuden lähde, 2006, s. 352–353</ref><ref name="seitsemäntoista">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.arthis.jyu.fi/taikukirjallisuushistoria/aikajanaindex.php/kirjallisuus16_1800-luku/ki_mo_kumous4_ranska_sym/ | Nimeke = Symbolismin kumous | Tekijä = Risto Niemi-Pynttäri & Juha Teppo | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Euroopan kirjallisuushistoria | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 6.4.htm2011 | Kieli = }}</ref> Nähtävän todellisuuden sijasta haluttiin kirjoittaa henkilökohtaisista aistikokemuksista sekä alitajuisten ja havaittavan maailman takaa löytyvistä asioista. Runoilijoiden omista mielleyhtymistä syntyneiden symbolien vaikeaselkoinen merkitys saattoi jäädä useilta ymmärtämättä<ref name="kaksikymmentäkaksi">http://www.answers.com/topic/symbolism</ref>.
 
Symbolistirunoilijat saivat [[inspiraatio]]nsa usein unista, vanhoista [[Myytti|myyteistä]] tai mielikuvitusta käyttämällä<ref name="kolme">http://science.jrank.org/pages/11376/Symbolism-Symbolism-in-French-Literature.html</ref><ref name="yksitoista">Otavan kirjallisuustieto, 1990, s. 758–759</ref>. He painottivat taiteilijan ainutlaatuisuutta ja vapautta yksilönä, ja vaikka osa runoilijoista mukaili klassisen runon muotoja, heidän työnsä avasi tien ennen tuntemattomille runomuodoille<ref name="kaksi">http://science.jrank.org/pages/8105/Symbolism.html</ref>. Runot käsittelivät usein myös yliluonnollisia ja korkeampaa olemassaoloa kuvailevia asioita. Ne toivat liikkeeseen [[Okkultismi|okkultistisia]] piirteitä ja selkeän yhteyden [[Platon]]in [[ideaoppi]]in.<ref name="nejätoista">http://www.kookas.fi/articles/read/1335/</ref>