Ero sivun ”Sanskrit” versioiden välillä

KlassisessaPäinvastoin kuin muinaisindoarjassa, klassisessa sanskritissa ei ole varsinaista sanojen painotusta, vaan puhe rytmittyy vokaalien pituuseroilla. Latinalaisessa transkriptiossa pitkät ''a''-, ''i''- ja ''u''-äänteet merkitään yläviivalla, ja ''e''- ja ''o''-äänteet ovat aina pitkiä. Vokaaleiksi lasketaan myös tavua kannattavat ''ṛ'' ja ''ḷ'', jotka monissa ääntämisohjeissa neuvotaan lausuttavaksi "ri" ja "li".

Konsonanttipuolella erikoisia äänteitä ovat retrofleksiset ''ṭ'', ''ṭh'', ''ḍ'', ''ḍh'', ''ṇ'' ja ''ṣ'', jotka lausutaan kuten ''t'', ''th'', ''d'', ''dh'', ''n'' ja ''s'', mutta kielikielen taempanakärkeä taaksepäin taivuttaen. Jokaisesta klusiilista on aspiroitu versio, joka transkriptiossa merkitään ''h''-kirjaimella (esim. ''dh'', ''kh'', ''bh''). Transkriboitu ''Cc'' ääntyy "[tš"], ''j'' "[ʒ] (eli [dž"]), ''ś'' "[ʃ] (eli [š"]) ja ''y'' "[j"]. Transkriptio-''Vv'' on samankaltainen puolivokaali kuin englannin ''w''. MerkintäMerkintää ṃ vastaakutsutaan anusvāraaraksi, joka nasalisoi sitä edeltävän vokaalin tai sopeutuu seuraavaan konsonanttiin (esim. ''saṃskṛtā'' ääntyy "sanskritaa"[sãskritaː]).