Ero sivun ”Suomen sähköverkko” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 34:
Vähäsateisten vuosien 1932–1934 aiheuttama vesivoimapula johti teollisuudessa sähköpulaan, joka rajoitti laajentuvaa teollisuustuotantoa ja nosti kustannuksia varsinkin Kymenlaaksossa. Teollisuus joutui ostamaan sähköä [[Imatran Voima]]lta ja tuottamaan sitä kivihiilellä vuonna 1932. Teollisuus päätti heti rakentaa Vuokseen oman vesivoimalan ja sille omaa rinnakkaista sähkönsiirtoverkkoa. Verkon ensimmäinen osa rakennettiin samanaikaisesti Vuokseen rakennetun [[Rouhiala]]n 100 MW:n vesivoimalaitoksen kanssa, joka valmistui 1937.
 
Rouhialan sähköä käyttivät osakkaat [[Kymin Osakeyhtiö]] [[Kuusankoski|Kuusankoskella]], [[Enso-Gutzeit]] [[Imatra]]lla, [[Yhtyneet Paperitehtaat]], [[Etelä-Suomen Voima]], [[Tampella]] ja [[Ahlstrom|Ahlström]]. 120 kV:n siirtolinja rakennettiin Rouhialasta Imatralle, sekä Inkeroisiin, mistä se haarautui [[Kyminlinna]]an ja Kuusankoskelle. Myös Simpeleen paperitehtaan oma 47 kV:n johto liitettiin Rouhialan vesivoimalaitokseen. ESV:n 1930 valmistunut 70 kV:n linja Kymijoelta Porvoon kautta Helsinkiin liitettiin tähän Rouhialan Voima Oy:n verkkoon Kyminlinnasta, sekä [[Inkeroinen (Kouvola)|Inkeroisista]]. Imatran Voiman siirtoverkko ja teollisuuden oma siirtoverkko olivat suoraan yhdistettynä toisiinsa vain [[Koria]]lta aina 1950-luvulle asti.
 
=== Moskovan välirauhan menetykset ===