Avaa päävalikko

Tittelintuure

Eurooppalainen satu
Satu nimellä The Miller's Daughter, kuvittanut Anne Anderson (1874–1930)

Tittelintuure (saks. Rumpelstilzchen, uudemmissa suomennoksissa Hopskukkeli[1] ja Rompanruoja[2]) on Grimmin veljesten keräämä, Saksassa alkunsa saanut satu. Tämä satu julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1812 satukokoelmassa Kinder- und Hausmärchen. Sen lopullinen versio julkaistiin kuitenkin vasta vuonna 1857.

JuoniMuokkaa

Mylläri halusi nousta tärkeämpään asemaan, joten hän valehteli kuninkaalle, että hänen tyttärensä osaa kehrätä oljista kultaa. Kuningas kutsui tytön luokseen, sulki hänet torniin olkien ja rukin kanssa. Hän määräsi tytön kehräämään oljista kultaa aamuun mennessä kolmen päivän ajan tai muuten kuningas teloituttaisi tämän. Tyttö oli jo ehtinyt menettää toivonsa, kun eräs kääpiö ilmestyi tornikamariin. Ukkeli kysyi tytöltä mitä tämä murehtii, ja kuultuaan vastauksen hän kysyi: ”Mitä annat minulle jos minä kehrään?” Myllärin tytär antoi miekkoselle kaulakorunsa. Kuningas oli ahne ja laittoi tytön kehräämään vielä suuremman huoneellisen olkia kullaksi, edelleen henkensä kaupalla. Seuraavana yönä kääpiö saapui taas tytön luokse ja kehräsi oljet kullaksi, tällä kertaa tytön sormusta vastaan. Kolmantena yönä tytöllä oli entistäkin enemmän olkia kehrättävänä, mutta ei enää mitään annettavaa kääpiölle. Kääpiö kehräsi oljet kullaksi sillä ehdolla, että mentyään kuninkaanpojan kanssa naimisiin tyttö luovuttaisi tälle esikoisensa.

Kuningas oli niin vaikuttunut tytön taidoista, että naitti tämän pojalleen, prinssille. Myöhemmin prinssin noustua kuninkaaksi ja myllärin tyttären kuningattareksi heille syntyi ensimmäinen lapsi, jolloin kääpiö palasi vaatimuksineen. Hän vaati kuningatarta pitämään lupauksensa ja luovuttamaan hänelle lapsensa. Kuningatar kauhistui ja tarjosi kääpiölle koko omaisuutensa, jos vain saisi pitää lapsensa. Kääpiö vastusteli, mutta suostui lopulta perumaan vaatimuksensa, jos kuningatar onnistuisi arvaamaan hänen nimensä kolmen päivän aikana. Kuningatar epäonnistui ensimmäisenä päivänä ja tuskastuneena lähetti palvelijansa matkaan ottamaan selvää kääpiön nimestä. Ennen toista yötä palvelija saapui ja kertoi kuulleensa kääpiön lauleskelleen nuotion ympärillä mainiten nimensä: Tittelintuure.

Kääpiön saapuessa kuningattaren luo kolmantena päivänä kuningatar osasi vastata oikein kääpiön kysymykseen, jolloin kääpiö raivostui ja repi itsensä halki.

VersioitaMuokkaa

 
Satukirjasta Household Stories by the Brothers Grimm, kuvittanut Walter Crane (1845–1915); julkaistu 1886.

Suuri Satuseppo, 1973Muokkaa

Myllärin tytär ei avioidu kuninkaan pojan, vaan itse kuninkaan kanssa. Hänestä tulee kuningatar ja Tittelintuure tulee vaatimaan lasta omakseen. Ensimmäisenä päivänä kuningatar arvailee ensin tuntemillaan nimillä, joista mainitaan Kasperi, Melkkeri, Petteri, Viljami. Toisena päivänä hän arvailee nimillä ja lempinimillä, joita hänen sanansaattajansa ovat keränneet talosta taloon kiertämällä, ja mainitaan nimet Rustoroope, Jääränjänne ja Nyörijalka. Kolmantena päivänä kuningatar ensin arvailee nimillä Metsäläinen ja Nuotioinen. Yksi hänen airuensa ei ollut löytänyt uusia nimiä, mutta oli nähnyt vuoren lähellä olevassa metsässä ukkelin hyppelevän nuotion ympärillä kiljuen:

”Tänään leivon, huomenna olutta panen, sitten kuningattaren lapsen haen. Eikä kukaan sitä arvata saata, että Tittelintuure tässä tömisyttää maata.”

Tässä versiossa vihaisesti ärjyvä Tittelintuure tömisyttää lattiaa niin lujasti, että putoaa sen läpi, eikä häntä enää sen jälkeen nähty.[3]

Olipa kerran : klassillisia satuja, 1983Muokkaa

Tässäkin tarinassa myllärin tytär avioituu itse kuninkaan kanssa, kun kolmaskin huoneellinen olkia on kehrätty kullaksi. Tittelintuuresta ei käytetä nimitystä kääpiö vaan ”pieni mies”. Kun Tittelintuure tulee vaatimaan kuningatarta pitämään lupauksensa, kuningatar tarjoaa hänelle kaikkia kuningaskunnan rikkauksia lapsen sijaan. Tittelintuure vastaa: ”Ei, elävä olento on minulle rakkaampi kuin kaikki maailman aarteet.” Ensimmäisen yön kuningatar muistelee kaikkia nimiä, joita on kuullut. Hän myös lähettä airuen pitkin maata tiedustelemaan mitä muita nimiä on olemassa. Mutta kuningatar ei arvaa oikeaa nimeä. Toisena päivänä kuningatar tiedustelee naapureiltaan heidän nimiään. Kolmantena päivänä airut palaa takaisin ja kertoo kulkeneensa korkean vuoren ohi keskellä erämaata. Hän oli nähnyt siellä mökin, jonka edustalla paloi tuli, ja tulen ympärillä hyppi yhdellä jalalla lystikäs pikku mies, joka huusi:

”Tänään leivon ja huomenna olutta panna joudan. Kuningattaren lapsosen ylihuomenna noudan. Onneksi ei tiedä ainoakaan, miksi minua mainitaan. Tittelintuure olen vaan!”

Kun kuningatar sanoo pikku miehen nimen, tämä huutaa: ”Sen on itse paholainen sinulle kertonut”. Suutuksissaan ukkeli polkee jalkaansa niin lujaa, että vajoaa vyötäisiään myöten maahan. Vimmoissaan hän tarttuu kaksin käsin vasempaan jalkaansa ja repii itsensä halki.[4]

Tittelintuure televisiosarjoissaMuokkaa

Tittelintuure esiintyy Olipa kerran -sarjassa kaikilla seitsemällä kaudella yhtenä sarjan päähahmoista. Sarjan edetessä paljastuu, että Tittelintuure oli Fiona-nimisen naisen ja Malcolm-nimisen miehen poika, jonka oli ennustettu kuolevan taistelussa suurta pahuutta vastaan. Fionasta tuli myöhemmin Musta Keiju ja Malcolmista Peter Pan. Tittelintuuresta tuli myöhemmin mustaa magiaa omaava velho ja hän otti itselleen nimen Pimeyden Ruhtinas (eng. The Dark One). Tittelintuurella oli Milah-niminen vaimo, jonka hän myöhemmin surmasi ja Baelfire-niminen poika. Myöhemmin Tittelintuure muuntautui krokotiiliksi joka puri poikki Killian Jones-nimisen merirosvon käden, josta tuli myöhemmin Kapteeni Koukku. Tittelintuurella oli myös romanttinen suhde Bellen kanssa, kunnes karkoitti tämän erehdyttyään luulemaan hänen toimivan yhdessä Pahan Kuningattaren kanssa. Prinssi Uljas ja Lumikki olivat myöhemmin vanginneet Tittelintuuren vankilaan, jossa hänen voimansa eivät toimi. Tittelintuure oli myöhemmin avustanut Pahaa Kuningatarta luomaan kirouksen, joka oli lähettänyt kaikki Lumotun metsän satuhahmot maailmaan ilman taikuutta muistinsa menettäneinä, Tittelintuuren mukaan lukien. Tittelintuure asui Storybrookessa Mr Gold-nimisenä varakkaana miehenä, joka piti panttilainaamoa. Saatuaan muistinsa takaisin Lumikin tyttären Emman avulla Tittelintuure alkaa etsiä kadonnutta poikaansa ja palaa yhteen Bellen kanssa saaden Gideon-nimisen pojan. Myöhemmin Tittelintuuren omat voimat korruptoivat hänet ja Belle karkoitti hänet Storybrookesta, jolloin Tittelintuure liittoutui monen tunnetun Disneyn pahisten kanssa. Myöhemmin Emman avulla Tittelintuure pääsi hetkellisesti eroon pahoista voimistaan, mutta hän sai myöhemmin voimansa takaisin. Myöhemmin uuden kirouksen seurauksena Tittelintuuresta tuli Etsivä Weaver-niminen mies Hyperion Heights-nimiseen kaupunkiin. Seitsemännen kauden lopussa Tittelintuure uhrasi itsensä kukistaakseen pahan vaihtoehtoismaailman vastapuolensa ja antoi oman sydämensä kuolemaa tehneelle Kapteeni Koukulle pelastaen tämän. Tittelintuurea esitti sarjassa Robert Carlyle.

LähteetMuokkaa

  1. Grimm, Jacob – Grimm, Wilhelm: Hopskukkeli. Suomentanut Marja Kyrö. Paperinukein kuvittanut Nanni Luchting. Helsinki: Lasten keskus, 1983. ISBN 951-62-6437-9.
  2. Grimm, Jacob – Grimm, Wilhelm: Grimmin sadut III, s. 103–106. Suomentaneet ja toimittaneet Raija Jänicke ja Oili Suominen. Helsinki: Tammi, 1999. ISBN 951-31-1281-0.
  3. Disney, Walt: Suuri Satuseppo, s. 80–84. Suomentanut Mary A. Wuorio. Helsinki: Sanoma, 1973. ISBN 951-9133-01-1.
  4. Landström, Björn: Olipa kerran : klassillisia satuja / valik. ja kuv. Björn Landström, s. 43–45. Grimmin veljekset, vanha suomennos (3. p.). Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-00230-9.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tittelintuure (Rumpelstiltskin).