Tino Rossi

Tino Rossi (29. huhtikuuta 1907 Ajaccio, Korsika, Ranska – 26. syyskuuta 1983 Neuilly-sur-Seine, Ranska) oli ranskalainen laulaja ja elokuvanäyttelijä.

Tino Rossi 1930-luvulla.

Rossi avioitui nuoren tanssijan Lilia Vettin kanssa vuonna 1947. Avioliitto kesti laulajan loppuelämän. Heillä on yhteinen poika, laulaja Laurent Rossi (s. 1949).

Rossi kuoli haimasyöpään vuonna 1983. Hänet on haudattu kotikaupunkiinsa Ajaccioon, missä on laulajan mukaan nimetty katu ja venesatama. Nogent-sur-Marnessa Pariisissa on Rossin mukaan nimetty aukio.

Ura

Tino Rossi oli suosituimpia ranskalaisia laulajia ja elokuvanäyttelijöitä. Rossi oli kabareemusiikin tenori, joka lauloi levylle kuuluisia tangoja ja ranskalaisia chansoneita. Oopperalaulajan ääni ja "latinalaisen rakastajan" persoona tekivät hänestä suositun filmitähden. Rossi teki satoja levytyksiä ja esiintyi yli 25 elokuvassa. Uransa aikana hän lauloi Jules Massenetin (1842–1912), Reynaldo Hahnin ja muiden säveltäjien lauluja.

Nuorena Rossi soitti kitaraa ja lauloi pienissä yhtyeissä Ajacciossa. Myöhemmin hän esiintyi Marseillessa ja ravintoloissa Ranskan Rivieralla. Hän muutti 1930-luvulla Pariisiin ja esiintyi siellä muutamia vuosia saavuttaen menestystä. Rossi liittyi Columbia Records -levy-yhtiöön, jossa työskentelivät tuon ajan suurimmat tähdet kuten Lucienne Boyer, Damin, Mireille ja Jean Sablon. Rossin menestystä lisäsi lauluntekijä Vincent Scotto (1876–1952), joka laati hänen ensimmäiset menestyskappaleensa. Rossi kävi toisen maailmansodan aikana esiintymässä Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Hänen läpimurtonsa oli laulu "Petit Papa Noel", jonka koko maailman myyntimäärä ylitti 13 miljoonaa.

Rossilla oli useita filmi- ja operettirooleja. Hän esiintyi myös televisiossa varieteeohjelmissa. Rock and rollin tullessa hän joutui syrjään 1960-luvulla, mutta hänet tunnettiin henkilönä, joka oli rakentanut uraansa yli viidenkymmenen vuoden ajan. Vuonna 1982 Ranskan presidentti François Mitterrand nimesi Rossin kunnialegioonan komentajaksi tunnustuksena hänen työstään Ranskan ja sen kulttuurin hyväksi. Samana vuonna hän esiintyi viimeisen kerran Casino de Paris'ssa.

Diskografia

• 1933 Tango de Marilou
• 1934 O Corse île d'amour
• 1934 Vieni vieni
• 1935 Il pleut sur la route
• 1935 Chanson pour Nina
• 1936 Tchi-Tchi
• 1936 Marinella
• 1936 Tant qu'il y aura des étoiles
• 1936 Bohémienne aux grands yeux noirs
• 1937 Catari Catari
• 1938 Ave Maria de Charles Gounod
• 1941 Ma ritournelle
• 1941 Le chant du gardian
• 1941 Maria
• 1946 Petit Papa Noël
• 1946 Destin
• 1950 Envoi de fleurs
• 1955 Méditérrannée
• 1957 Naples au baiser de feu
• 1967 Le plus beau tango du monde
• 1969 Le marchand de soleil
• 1974 J'avais 20 ans
• 1977 Ma dernière chanson sera comme la première
• 1978 La vie commence à 60 ans
• 1982 50 ans d'amour