Timbuktun alue (ransk. Région de Tombouctou) on hallintoalue Malin pohjoisosassa. Sen pinta-ala on 497 926 neliökilometriä. Alueen hallinnollinen keskus on Timbuktu.[1] Asukkaita on 674 800 henkeä (vuonna 2009)[2].

Timbuktun alue
Région de Tombouctou
Timbuktun alue Malin kartalla.
Timbuktun alue Malin kartalla.
Timbuktun alueen piirit.
Timbuktun alueen piirit.
Valtio Mali
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Timbuktu
Pinta-ala 497 926 km²
Väkiluku (2009) 674 800

Maantiede ja ilmasto

muokkaa

Timbuktun alue rajoittuu idässä Kidalin ja Gaon alueisiin, etelässä Burkina Fasoon sekä Moptin ja Ségoun alueisiin, lännessä Mauritaniaan ja pohjoisessa Algeriaan. Sen luonnonalueita ovat Gourma Nigerjoen oikealla rannalla, vasemman rannan Haoussa ja Nigerin sisämaasuistoon kuuluva järvialue.[1]

Hiekkadyynit kattavat 95 % alueen pinta-alasta. Goundamin piirissä on kalliorinteiden ketjuja ja Taoudénitin altaassa sora-aavikkoa.[3] Vesistöjä ovat Niger ja sen sivuhaarat Bara Issa ja Haoussa Issa sekä tulvajärvet kuten Faguibine, Télé, Horo, Fati, Takara, Tanda ja Kabara. Kamango, Haribomo, ja Niangaye -järvet ovat kuivuneet käytännössä kokonaan.[4] Hyötykaivannaisia ovat Taoudénitin kivisuola, mirabiliitti ja glauberiitti, Goundamin piirin Alfahoun kalkkikivi sekä Gargandon kunnan Daouna Berin ja Daouna Kaïnan diatomiitti. Taoudénitin altaassa on mahdollisesti myös öljyä, maakaasua ja uraania.[5]

Alueen eteläosa kuuluu Sahelin ja pohjoisosa Saharan ilmastovyöhykkeseen. Vuodenaikoja on kolme: kuiva ja viileä kausi loka-helmikuussa, kuiva ja kuuma kausi maalis-heinäkuussa ja sadekausi elo-syyskuussa. Lämpötilat vaihtelevat vuodenajasta riippuen 10 ja 30 asteen välillä. Vuotuinen sademäärä on alle 200 millimetriä. Kuivaa aikaa leimaa koillisesta puhaltava tuuli harmattan.[3]

Pohjoista kohti vähenevä kasvillisuus koostuu etupäässä heinäkasveista sekä matalista puista ja pensaista. Eläinkunta ja etelän metsäalueet ovat kärsineet suuresti kuivuudesta ja ihmisen toiminnasta. Gourma-Rharousin piirissä tavataan norsuja, Nigerin varsilla virtahepoja ja pohjoisessa gaselleja. Horojärvellä on vesilintujen suojelua varten perustettu Ramsar-alue.[6]

Hallinnollinen jako ja asutus

muokkaa

Timbuktun alue käsittää viisi piiriä: Diré, Goundam, Gourma-Rharous, Niafunké ja Timbuktu. Niihin kuuluu 49 maalaiskuntaa ja kolme kaupunkikuntaa: Timbuktu, Diré ja Goundam.[7] Kaupunkiväestön osuus on 13,0 %[8]. Kyliä ja nomadiryhmiä on 969[7]. Nomadit muodostavat 5,6 % alueen kotitalouksista[9].

Alueella asuu 4,6 % Malin väestöstä[10]. Asukastiheys on Kidalin alueen jälkeen maan alhaisin, 1,4 henkeä neliökilometrillä[11]. Väestö on keskittynyt Nigerjoen varrelle sekä etelän sisämaasuistoon ja järvialueelle[12]. Maaseudun muuttoliike suuntautuu Timbuktuun, maan eteläosan kaupunkeihin ja naapurimaihin[13].

Asukkaista 33 % on songhaita, 27 % tuaregeja ja belloja, 18 % fulbeja, 11 % bambaroita, bozoja ja somonoja sekä 7 % arabeihin kuuluvia maureja[14]. Puhutuimmat kielet ovat songhai (45,8 %), tamašek (27,3 %), fulani (11,5 %), arabia (5,1 %), bambara (4,0 %) ja mauri (3,4 %)[15]. Vallitseva uskonto on islam. Lisäksi on kristittyjä ja animisteja.[13]

Timbuktun alueen pohjoisosasta päätettiin vuonna 2012 erottaa Taoudénitin alue[16]. Suunnitelmaa ryhdyttiin toteuttamaan vuonna 2016[17].

Talous

muokkaa

Alueen maantieverkosto on vähäinen. Niafunkén ja Rharousin välillä on jokiliikennettä elokuusta joulukuuhun. Timbuktussa ja Goundamissa on lentokentät, joista vain ensimmäinen on epäsäännöllisesti käytössä. Postin ja Sotelman lankapuhelinten lisäksi alueella on Malitelin ja Orangen matkapuhelinverkot. Timbuktussa, Diréssä, Goundamissa ja Niafunkéssa on sähkö ja vesijohto, Léréssä ja Tonkassa vain vesijohtoverkot.[18]

Väestön pääelinkeinot ovat maanviljely, paimentolaisuuteen ja laiduntamiseen perustuva karjanhoito sekä kalastus. Tärkeimmät viljelykasvit ovat riisi, bataatti, vehnä, hirssi, durra, sipuli, maniokki, tomaatti, lehmänpapu, peruna ja keräkaali. Kotieläimiä ovat naudat, lampaat, vuohet, kamelit, aasit, hevoset ja siipikarja. Karja tuottaa lihaa, maitoa, nahkaa ja vuotia ja sitä viedään elävänä Norsunluurannikolle, Ghanaan, Burkina Fasoon, Nigeriin, Senegaliin, Mauritaniaan ja Algeriaan. Kalaa myydään tuoreena, savustettuna, kuivattuna ja paistettuna. Lisäksi harjoitetaan puunhankintaa sekä kerätään jujuboja, taateleita ja arabikumia.[19] Teollisuutta alueella ei ole pieniä leipomoita ja meijereitä lukuun ottamatta käytännössä lainkaan[20]. Talouden kehitystä vaikeuttavat väestön vanhoillisuus, luonnonolosuhteet ja puuttuva infrastruktuuri[21].

Koulutus, terveydenhuolto ja kulttuuri

muokkaa

Ala- ja yläkoulujen lisäksi alueella toimii kolme lyseota, yksi tekninen oppilaitos ja kaksi opettajaopistoa (vuonna 2007)[22]. Vuonna 2009 koulua kävi 36,5 % alakouluikäisistä, mikä on huomattavasti alle Malin keskiarvon (68,4 %)[23]. Terveyspalveluihin kuuluvat aluesairaala, piirien poliklinikat, joukko terveyskeskuksia, muutama yksityisvastaanotto ja kymmenkunta apteekkia[22]. Kulttuurin infrastruktuuri käsittää viisi kirjastoa, kolme näyttelysalia, teatterisalin ja kahdeksan kulttuuritaloa (vuonna 2006)[24].

Matkailu

muokkaa

Alueen tärkein matkailukohde on Timbuktu historiallisine nähtävyyksineen[25]. Majoituspalveluja on tarjolla myös Goundamissa, Diréssä, Niafunkéssa ja Léréssä. Vuonna 2006 alueella toimi 15 hotellia, joissa oli yhteensä 361 vuodepaikkaa.[26]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. a b Plan, s. 10.
  2. RGPH, s. 14.
  3. a b Plan, s. 12.
  4. Plan, s. 16.
  5. Plan, s. 17.
  6. Plan, s. 12–16.
  7. a b Plan, s. 11.
  8. RGPH, s. 54.
  9. RGPH, s. 48.
  10. RGPH, s. 51.
  11. RGPH, s. 52.
  12. Plan, s. 20.
  13. a b Plan, s. 22.
  14. Plan, s. 21, 37–38.
  15. 4ème Recensement Général de la Population et de l’Habitat du Mali (RGPH). Analyse des resultats definitifs. Tome 1: Série démographique, s. 446 (pdf) instat-mali.org. Arkistoitu 11.1.2020. Viitattu 3.7.2018.
  16. Journal Officiel de la Republique du Mali malilink.net. Arkistoitu 23.11.2018. Viitattu 3.8.2016.
  17. MaliActu.net: Deux Nouvelles régions créées au Mali maliactu.net. Arkistoitu 15.8.2016. Viitattu 3.8.2016.
  18. Plan, s. 42–43.
  19. Plan, s. 26–36.
  20. Plan, s. 44.
  21. Plan, s. 37.
  22. a b Plan, s. 46.
  23. RGPH, s. 68.
  24. Plan, s. 22.
  25. Office Malien du Tourisme et de l'Hôtellerie officetourismemali.com. Arkistoitu 17.8.2016. Viitattu 13.8.2016.
  26. Plan, s. 44–45.

Aiheesta muualla

muokkaa