Tiilentekijän merkki
Tiilentekijän merkit ovat keskiajalla käytettyjä, terävällä esineellä tiileen ennen polttoa piirrettyä puumerkkejä. Tiilentekijän merkit eroavat antiikin aikana ja uudella ajalla käytetyistä tiilileimoista sillä, että ne on piirretty vapaalla kädellä. Tiilentekijöiden merkit olivat käytössä etenkin myöhäiskeskiajalla 1400-luvulla Itämeren ympäristössä.[1]
Merkit ovat yksinkertaisia symboleita, jotka esittävät esineitä, geometrisiä kuvioita, "varsinaisia" puumerkkejä tai harvoin kirjaimia. Ainakin osa merkeistä saattaa juontua katolisten pyhimysten attribuuteista eli tunnuksista. Merkkejä on käytetty mahdollisesti samanaikaisten kivenhakkaajien merkkien tapaan tiilentekijöiden urakkapalkan laskemisen apuna, mutta merkit ovat luultavasti olleet myös tiilentekijöiden tapa signeerata työnsä.[2][3][4][5]
Suomessa merkattuja tiiliä löytyy linnoista ja Lounais-Suomen keskiaikaisista kivikirkoista, kuten Turun tuomiokirkosta sekä Maarian, Pyhän Katariinan (Turku), Ruskon, Liedon, Taivassalon, Sauvon, Kemiön, Pohjan ja Karjaan kirkoista.[5][6][7]
Lähteet muokkaa
- Aalto, Ilari: Avain, kirves, risti ja tähti – Tiilentekijöiden merkkejä keskiajan Turusta. SKAS 3–4/2014, 2015, s. 3–10. Suomen keskiajan arkeologian seura.
- Aalto, Ilari: A key, an axe and a gridiron: Medieval Finnish brickmakers’ marks as symbols of identity. Buildings of Medieval Europe: Studies in Social and Landscape Contexts of Medieval Buildings, 2018, s. 11–28. Oxbow.
- Savolainen, Panu; Liisa Seppänen, Ilari Aalto & Laura Laine: Viestejä nimettömiltä rakentajilta: Keskiaikaisten kivikirkkojen rakenteiden merkinnät ja niiden tulkinta. Kirkko, papisto ja yhteiskunta 1600–1800, 2023, s. 127–162. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.