Tiheävirtsaisuus
Tiheävirtsaisuus tai pollakisuria on urologinen oire, jossa virtsaamistarvetta esiintyy vähintään 2 tunnin välein tai yli 8 kertaa vuorokaudessa. Yönaikaista tiheävirtsaisuutta tai yövirtsaisuutta kutsutaan nykturiaksi, jonka voi tulkita merkittäväksi, kun virtsaamistarvetta esiintyy toistuvasti useammin kuin kerran yön aikana.[1]
Tiheävirtsaisuutta voivat aiheuttaa muun muassa runsasvirtsaisuus (polyuria), runsas juominen, alkoholi, kahvi, psyykkinen jännittyneisyys (esim. ahdistuneisuushäiriö), eturauhasen liikakasvu, eturauhassyöpä, menopaussi ja emättimen ja virtsaputken limakalvon surkastuma (atrofia), kutistumarakko (esim. virtsarakon ikääntymisen, tulehdusten, sädehoidon tai toimenpiteiden seurauksena), klamydia, tippuri, interstitiaalinen kystiitti, lantion kipuoireyhtymä, diabetes, hypertyreoosi, hyperkalsemia, munuaissairaudet, infektiot (esim. myyräkuume), aivohalvaus, parkinsonismi, muistisairaudet, MS-tauti, hermoston vammat, normaalipaineinen hydrokefalus, aivokasvaimet, uniapnea ja yliaktiivinen virtsarakko.[1]
Tiheävirtsaisuuden diagnostiikka perustuu kliiniseen haastatteluun (esim. pitkäaikaissairaudet, lääkkeet, nesteensaanti), virtsaamispäiväkirjaan ja -oirekyselyihin (esim. DAN-PSS-1-, IPSS- ja IC-oirekysely), urologiseen ja gynekologiseen kliiniseen tutkimukseen eli statukseen (esim. eturauhasen sormitutkimus, virtsarakon tunnustelu), veri- ja virtsanäytteen kemiallisiin tutkimuksiin (esim. virtsan kemiallinen seulonta ja bakteeriviljely) ja virtsateiden kaikukuvaukseen.[1] Hoito on syynmukainen.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Toimitus: ”Tiheävirtsaisuus (pollakisuria) ja yövirtsaisuus”, Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy Duodecim, 2019. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.12.2020).