Tietyyliperatsiini
| |
Tietyyliperatsiini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 2-etyylisulfanyyli-10-[3-(4-metyylipiperatsin-1-yyli)propyyli]fenotiatsiini | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | R06 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C22H29N3S2 |
| Moolimassa | 399,622 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | 60 % |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | ? |
| Ekskreetio | ? |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | ? |
Tietyyliperatsiini (Torecan) on eräs neuroleptinen lääkeaine. Sitä valmisti sveitsiläinen Sandoz-lääkeyhtymä. Lääke otettiin käyttöön arviolta 1970-luvun puolen välin vaiheilla. Sitä käytettiin myös huimauksen ja oksentelun estoon.[1] Pahoinvoinnin estoon tarvittavia lääkkeitä on käytetty esimerkiksi kemoterapiassa eli lääkkeellisissä syöpähoidoissa sekä sädehoidoissa. Koska tämä lääke omasi, proklorperatsiinin tavoin, taipumuksen aiheuttaa erityisen herkästi sekä etenkin nuorille potilaille spastisia pakkoliikkeitä ja vastaavia sivuoireita, kuten akuuttia dystoniaa ja tardiivia dyskinesiaa - niin siitä suurelta osin luovuttiin.[2]
Tietyyliperatsiinia lähellä kemiallisesti olevia muita vastaavia lääkeaineita ovat perfenatsiini (mm. Peratsin), proklooriperatsiini (mm. Stemetil), tioproperatsiini Majeptil, butaperatsiini Randolectil - jota myös pahoinvoinnissa ja oksentelussa käytetty ja trifluoperatsiini sekä tiopropatsaatti Dartalan.[3]
Tietyyliperatsiinille tunnettiin kolme erilaista lääkkeen antotapaa: ne olivat suun kautta otettava tabletti, peräpuikko (rektaalinen) sekä injektoitava lääkeliuos. Injektio voitiin antaa ihon alle (subkutaaninen), lihakseen (intramuskulaarinen) taikka laskimosuoneen annettuna (intravenoosinen).[1]
Lääkettä ei tavallisesti saanut antaa alle 15 vuotta nuoremmille lapsille.[4]
Lähteet muokkaa
- Pharmaca Fennica PF-76, Lääkevalmisteet 1976: s. 66-69, 82 & 952.
- Tuomi, Olli & Alfering: Lääkkeet ja niiden käyttö, SHKS/WSOY, Espoo-Porvoo, 1977. Isbn 951-0-06936-1.