Tiemerkintä
Tiemerkintä on tien pintaan maalaamalla tai muulla tavoin tehty merkintä, jolla on merkitystä liikennesääntöjen kannalta. Tavallisimmin tiemerkinnät tehdään maalaamalla asfalttiin valkoisia tai keltaisia merkintöjä. Vanhoilla kaupunkialueilla, missä kadut on päällystetty asfaltin sijasta esimerkiksi nupukivillä, ne voidaan kuitenkin tehdä myös esimerkiksi päällystämällä katu tiemerkintöjen kohdalta valkoisilla ja mustilla laatoilla.
Tavallisimpia tiemerkintöjä ovat kaistaviivat, yleensä valkoiset katkoviivat, jotka erottavat tien eri kaistat toisistaan. Jos tiellä on vain yksi kaista kumpaankin suuntaan kulkevaa liikennettä varten, ne erottavat toisistaan eri suuntiin kulkevan liikenteen. Kuitenkin jos vastaantulijoita ei ole, ne saa lyhyeksi ajaksi ylittää edessä olevan hitaamman ajoneuvon ohittamista varten. Jos valkoisen katkoviivan eteen on maalattu yhtäjaksoinen keltainen viiva, ei kaistaviivaa saa ylittää sen kohdalla, esimerkiksi hitaampaa ajoneuvoa ohitettaessa. Jos samalla tiellä on useampi kuin yksi kaista samaan suuntaan kulkevaa liikennettä varten, erotetaan nekin toisistaan valkoisilla katkoviivoilla.
Tien poikki pituussuuntaan maalatut tai poikkeavalla kiveyksellä osoitetut valkoiset viivat tarkoittavat, että kohdassa on suojatie, jota pitkin jalankulkijat voivat ylittää ajotien.
Mekaaniset merkinnät muokkaa
- Heijastimet ovat metallikehyksellä suojattuja tiehen kiinnitettäviä merkintöjä, joilla osoitetaan esimerkiksi ajolinjat moottoriteiden solmu- ja risteyskohdissa. Lisäksi niiden päältä ajaminen aiheuttaa meluefektin renkaiden kautta.
- Pistekannat ovat renkaisiin melua aiheuttavia laitteita. Laite on tiehen kiinnitettävä pyöreää lautasta muistuttavia metalliesine. Pistekantoja käytetään yleisesti lähestymisalueilla, kuten tietöiden tai vaarallisten risteysten edellä.
- Tienkorotus on tapa ehkäistä nopeaa ajoneuvon etenemistä. Tien pintaa korotetaan esimerkiksi 10 cm. Tyypillisiä kohteita ovat vaaralliset suojatiet, joissa jalankulkijan yli ajon vaara on suuri. Kyseisistä korotuksista tulee lisäksi ilmoittaa autoilijalle ennakoivasti liikennemerkillä. Usein lisänä käytetään ennen korotusta epoksi- tai pistekantavyöhykettä, jolla saadaan aikaan meluefekti renkaisiin.
Visuaaliset merkinnät muokkaa
Maalaus muokkaa
Maalaus on yleisimmin käytetty tiemerkinnän muoto. Syynä ovat alhaiset kustannukset. Lisäksi maalaukset erottuvat selvästi mustasta asfaltista.[1]
Muovitus muokkaa
Muovitusta on käytetty jo 1960-luvulta saakka ulkomailla. Suomessa sen käyttöä rajoittaa talviolosuhteet. Muovi kiinnitetään erikoislaastilla tai kuumentamalla opasteen liima-aines.
Epoksointi muokkaa
Epoksointia käytetään Suomessakin. Se on maalaamista hiukan kalliimpi merkintätapa. Usein käytettyjä kohteita ovat valtateiden korotetut reunaviivat. Niillä saadaan aikaan meluefekti renkaisiin, mikäli auto ajautuu liikaa ajokaistan reunaan. Epoksi on visuaalisista merkinnöistä kestävin materiaali.
Lähteet muokkaa
- ↑ Yleisimmät tiemerkinnät Liikennevirasto.
Aiheesta muualla muokkaa
- Liikenneviraston sivut (Arkistoitu – Internet Archive)
- Tiemerkinnät Suomessa 1960 luvulta tähän päivään (Arkistoitu – Internet Archive), kuvitettu historiikki, PDF 61 sivua, Jarmo Vainio 2016