Theodore White

Theodore Harold White (6. toukokuuta 1915 Boston, Massachusetts, Yhdysvallat – 15. toukokuuta 1986 New York, New York, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen historioitsija, toimittaja ja tietokirjailija. Hän aloitti uransa Kiinassa ja raportoi usean vuoden ajan Kiinan tapahtumista muun muassa Time-lehdelle. Oltuaan hetken toimittajana Euroopassa White palasi 1953 Yhdysvaltoihin, jossa hän tuli tunnetuksi erityisesti poliittisena kommentoitajana. Whiten vuoden 1960 presidentinvaaleja käsitellyt The Making of the President – 1960 menestyi erittäin hyvin ja toi hänelle myös Pulitzer-tietokirjallisuuspalkinnon. White kirjoitti myös vuosien 1964, 1968 ja 1972 presidentinvaaleista sekä muita kirjoja Yhdysvaltain politiikasta.

Theodore White
Henkilötiedot
Syntynyt	6. toukokuuta 1915 Boston, Massachusetts, Yhdysvallat
Kuollut	15. toukokuuta 1986 (71 vuotta) New York, New York, Yhdysvallat
Ammatti	toimittaja, tietokirjailija
Kirjailija
Tuotannon kieli	englanti
Tyylilajit	tietokirjallisuus
Aiheet	politiikka, poliittinen historia
Palkinnot
Pulitzerin tietokirjallisuuspalkinto (1962)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Nuoruus ja opiskelu

Theodore White syntyi Bostonissa toukokuussa 1915. Hän oli Mary Winkellerin ja David Whiten neljästä lapsesta vanhin. Perhe oli köyhä, ja Theodore White keräsi itsekin rahaa myymällä sanomalehtiä raitiovaunuissa. White pääsi vuonna 1934 opiskelemaan Harvardin yliopistoon saatuaan avustuksen Newsboy Foundationilta. Hänen pääaineensa oli historia, ja hän kirjoitti 1938 siitä alemman korkeakoulututkinnon parhain arvosanoin. Hän sai samana vuonna matka-apurahan, jonka turvin matkusti Kiinaan.

Ura

Toimittajana Kiinassa ja Euroopassa

White sopi kirjoittavansa Kiinasta artikkeleita The Boston Globeen ja myi joitakin artikkeleita myös The Manchester Guardianiin. Nähtyään 1939 japanilaisten pommittavan Pekingiä hän päätti jatkaa uraansa toimittajana sen sijaan, että olisi palannut Harvardiin professoriksi. Kiinassa White aloitti Time-lehden kirjeenvaihtajana ja sai vakituisen paikan vuonna 1940. Whiten kontakteihin Kiinassa kuului muun muassa tuleva kommunistijohtaja Zhou Enlai.

White palasi 1941 New Yorkiin Time-lehden Itä-Aasian-toimittajaksi. Yhdysvaltain liityttä toiseen maailmansotaan White palasi Aasiaan, missä hän toimi sotakirjeenvaihtajana ja Timen toimiston johtajana. Sodan aikana White kirjoitti muun muassa Henanin vuoden 1943 nälänhädästä ja Kiinan sisäpolittisesta kamppailusta, haastatteli Mao Zedongia ja raportoi Japanin antautumisesta USS Missourilla. Sodan jälkeen White jätti Timen annettuaan epäsuosiollisia kommentteja kiinalaisjohtaja Tšiang Kai-šekistä, jota Timen johtaja Henry Luce ihaili. White esitti omia näkemyksiään bestselleriksi nousseessa kirjassaan Thunder Out of China.

Jätettyään Timen White kirjoitti hetken The New Republicille, mutta piti Henry A. Wallacen vaatimuksia liian rajoittavina. White ei saanut paikkaa mistään merkittävästä sanomalehdestä, sillä hänen aikaansa Kiinassa pidettiin hyvin radikaalina kylmän sodan aikaan. White lähti Kiinasta Pariisiin, jossa työskenteli hetken Overseas News Agencylle. Sen ajauduttua konkurssiin hän toimi hetken freelancerina ja vuodesta 1951 The Reporterin Euroopan-pääkirjeenvaihtajana. White kirjoitti viiden vuoden aikana Euroopan selviytymisestä toisesta maailmansodasta, talouden kehittymisestä, Naton muodostamisesta ja kokemuksistaan Euroopassa kirjan Fire in the Ashes.

Poliittisena kommentoijana Yhdysvalloissa

White palasi 1953 Yhdysvaltoihin ja keskittyi jatkossa maan politiikkaan. Hän joutui pian mccarthyismin uhriksi, kun hän puolusti ulkoministeriön kuulusteluihin joutunutta ystäväänsä John Paton Daviesia. Whitekin joutui tutkimusten kohteeksi, ja hänen passinsakin kumottiin hetkeksi. Kokemus pelotti häntä, eikä hän sen takia kirjoittanut jatkossa ulkomaanpolitiikasta tai puolustuspolitiikasta.

White aloitti 1954 The Reporterin kansalliseen politiikkaan keskittyneenä toimittajana ja siirtyi sitten Collier’sille. Hän jäi kuitenkin työttömäksi, kun Collier’sin toiminta loppui 1956. White kirjoitti tämän jälkeen ensimmäisen romaaninsa, The Mountain Road (1958), josta tehtiin myöhemmin Vuoristotie-niminen elokuva. Romaani perustui Whiten kokemuksiin Kiinassa ja hänen toinen romaaninsa The View from the Fortieth Floor (1960) hänen aikaansa Collier’silla. Jälkimmäisen romaanin elokuvaoikeudet hän myi 80 000 dollarilla näyttelijä Gary Cooperille.

Saatuaan taloudellista varmuutta White aloitti uransa merkittävimmän projektin, jonka ansiosta hän sai myös kunnioitusta poliittisena kommentoijana ja nykyhistorioitsijana. Hän alkoi kirjoittaa vuoden 1960 presidentinvaalien kampanjoinnista. Whiten kirjasta The Making of the President – 1960 tuli todella suosittu, ja se aloitti käytännössä uuden poliittisen raportoinnin tyylilajin, jossa yhdistyivät kirjailijan tarinankerronta ja historioitsijan laajemmat näkemykset. Kirjaa myytiin yli neljä miljoonaa kappaletta, ja se tuotti Whitelle noin puoli miljoonaa dollaria. White voitti siitä lisäksi Pulitzerin tietokirjallisuuspalkinnon.

White kirjoitti myös vuoden 1964, vuoden 1968 ja vuoden 1972 vaaleista. Hänen piti kirjoittaa myös vuoden 1976 vaaleista, mutta päättikin kirjoittaa Watergate-skandaalia käsitelleen teoksen Breach of Faith: The Fall of Richard Nixon (1976). Kolme vuotta myöhemmin White julkaisi omaelämäkertansa In Search of History. Vuonna 1982 ilmestynyt America in Search of Itself käsitteli vuoden 1980 vaaleja mutta myös laajemmin 25 vuoden ajanjaksoa Yhdysvaltain historiassa.

Yksityiselämä

White kuoli halvauksen jälkeen toukokuussa 1986. Hän oli kahdesti naimisissa; avioliitto Nancy Ariana Beanin kanssa kesti vuodesta 1947 vuoteen 1971, ja vuonna 1974 hän nai Beatrice H. Hofstadterin. Hänellä oli kaksi lasta ensimmäisestä liitostaan.