Theodor Segersven
Emil Theodor Segersven (26. elokuuta 1878 Helsinki – 25. helmikuuta 1969 Helsinki)[1] oli suomalainen merikapteeni, joka oli Suomen sisällissodan aikana ns. Volynetzin retkikunnan johtajana.[2][3][4]
Segersvenin vanhemmat olivat konemestari Karl Emil Segersven ja Aleksandra Adolfina Långström. Hän suoritti yliperämiehen tutkinnon 1902, ja hänestä tuli merikapteeni 1905.[2]
Segersven oli vuosina 1902–1907 perämiehenä eri aluksissa ja 1907–1912 luotsilaitoksen palveluksessa, mutta erosi luotsilaitoksen venäläistämisen yhteydessä toisen sortokauden aikana. Sen jälkeen hän toimi ahtaajana Viipurissa ja Kokkolassa ja omisti vuosina 1916–1917 oman agentuuriliikkeen.[1] Hän oli sitten Oulun luotsipiirin päällikkönä 1918, Viipurin luotsipiirin päällikkönä 1919–1943 ja Helsingin luotsipiirin päällikkönä 1943–1945.[2][3]
Sisällissodan aikana Segersvenin johtama 53 valkoisen joukko kaappasi haltuunsa 29. maaliskuuta 1918 Helsingin edustalla venäläisen jäänmurtaja Volynetšin yhteistyössä laivan miehistöön kuuluneiden virolaisten merimiesten kanssa. Volynetš oli rakennettu 1914 Venäjän hallituksen tilauksesta Stettinissä Saksassa, ja alun perin laivan nimi oli Tsar Mihail Feodorovits. Jäänmurtaja toimi pääasiassa Tallinnan vesillä, ja vuonna 1917 sen nimeksi muutettiin Volynetš.[4]
Kaapattu Volynetz siirtyi Tallinnaan ja oli huhtikuussa 1918 kuljettamassa saksalaisia joukkoja Tallinnasta Loviisan Valkoon. Sodan jälkeen laivan nimeksi muutettiin toukokuun lopussa Wäinämöinen ja se luovutettiin Suomen merenkulkuhallituksen käyttöön. Tarton rauhansopimuksen jälkeen laiva luovutettiin virallisesti ensin Neuvosto-Venäjälle, joka luovutti sen Virolle. Virossa laiva sai nimen Suur Tõll. Neuvostoliiton miehitettyä Viron kesällä 1940 ja laiva valtiollistettiin. Saksalaisten lähestyessä Tallinnaa laiva evakuoi Tallinnasta Kronstadtiin 28. elokuuta 1941 kommunisteja ja neuvostopäättäjiä läpi Jumindan miinakentän osana muuta punalaivastoa. Sen edellä kulki ristelijä Kirov. Laiva sai palopommista osuman 11. syyskuuta 1941, mutta vauriot olivat vähäiset. Laiva miinoitettiin saksalaisten haltuun jäämisen pelossa. Lokakuun 4. päivänä laiva liitettiin Itämeren-laivaston osaksi. Virolainen laivahenkilökunta karkotettiin 25. lokakuuta ja 11. syyskuuta 1941 laiva sai jälleen nimekseen Volynets. Laiva hankittiin Viron merimuseolle 1988, se kunnostettiin, ja se sai uudelleen nimekseen Suur Tõll.[4]
Segersven oli Viipurin kaupungin satamalautakunnan jäsenenä ja varapuheenjohtajana 1924–1940 ja puheenjohtajana vuodesta 1933–1936. Hän oli Viipurin kaupunginvaltuuston jäsenenä 1931–1939.[2][3]
Teoksia muokkaa
Nimellä Th. Segersven:
- Volynetz-expeditionen : enligt anteckningar i skeppsjournalen. Söderström, Helsingfors 1919, ilmestyi suomeksi nimellä Väinämöisen valtaus ja retket; laivapäiväkirjaan tehtyjen muistiinpanojen mukaan kirjoittanut Th. Segersven; suomentanut K. A. P. WSOY 1920 (ruotsinkielinen teos digitoituna, Työväenliikkeen kirjasto, Digitaalinen arkisto (Helda))
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- HIFK:lla oli ennen oma sotajoukko, Helsingin Sanomien Kuukausiliite 5.9.2015 (Arkistoitu – Internet Archive)