Wikipedia

Doom

1993 videopeli
(Ohjattu sivulta The Ultimate Doom)
Tämä artikkeli käsittelee vuonna 1993 julkaistua peliä. Muita merkityksiä täsmennyssivulla.

Doom on id Softwaren kehittämä ja julkaisema ensimmäisen persoonan ammuntapeli, joka on Doom-pelisarjan ensimmäinen osa. Doom on yksi merkittävimmistä ja suosituimmista lajityypin edustajista, ja se varmisti ensimmäisen persoonan ammuntapelien sekä tietokonepelaamisen lopullisen läpilyönnin. Doom herätti ilmestyessään paljon huomiota 3D-grafiikkansa ja väkivaltaisuutensa vuoksi. Peliä on pelannut runsaat 15 miljoonaa pelaajaa ja se aloitti verkkopelaamisen aikakauden. Pelissä käytetty WAD -rakennepaketti mahdollisti erilaisten pelin pohjalta tehtyjen muunnosten (modifikaatioiden) luomisen.[1]

Doom
The Ultimate Doom -version tunnuskuva
The Ultimate Doom -version tunnuskuva
Kehittäjä id Software
Julkaisija id Software
Jakelija Steam, GOG.com, Humble Store, Microsoft Store, Nintendo eShop, PlayStation Store, Google Play, App Store ja Epic Games Store
Ohjaaja Tom Hall
Suunnittelija Shawn C. Green
Sandy Petersen
John Romero
Taiteilija Adrian Carmack
Kevin Cloud
Säveltäjä Robert Prince
Ohjelmoija John Carmack
John Romero
Dave Taylor
Pelisarja Doom
Pelimoottori Doom-pelimoottori
Julkaistu
10. joulukuuta 1993
Lajityyppi ensimmäisen persoonan ammuntapeli
Pelimuoto yksinpeli, moninpeli
Ikäluokitus CERO: C (15 vuotta tai vanhempi)
ESRB: Alkaen 17 vuotta
PEGI 18 ja PEGI 16
USK 16
Alusta MS-DOS, Microsoft Windows, Super Nintendo Entertainment System, PlayStation, Sega Saturn, Xbox 360
Lisenssi GPLv2
Jakelumuoto levyke, CD, Steam
Vaatimukset
Minimi
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Peli levisi aikoinaan tehokkaasti ilmaiseksi ladattavana shareware-versiona, joka sisälsi ensimmäisen kolmanneksen koko pelistä. Tällöin peliä jakeli Apogee. Doomin valtaisa menestys vaikutti koko peliteollisuuden suuntaan. Peli sai nopeasti suuren määrän seuraajia, ja peliteknologia painottui 3D-grafiikan kehittämiseen. GameSpyn äänestyksessä heinäkuussa 2001 Doom valittiin parhaaksi peliksi kautta aikojen.[2]

Pelaaminen muokkaa

 
Kuva monster infighting -ilmiöstä, jossa toisen hirviön vahingoittama vihollinen kostaa, joskus myös kuolettavan tehokkaasti

Doomissa viholliset ovat erittäin kostonhimoisia, joten nopea liikehdintä niiden ympärillä kannattaa. Kyseessä on monster infighting -ilmiö, jossa toisen hirviön vahingoittama vihollinen kostaa ja aiheuttaa täten taistelun vihollisten keskuudessa. Hyvä on myös tietää, ettei esimerkiksi imp voi vahingoittaa toista impiä, kun taas kaikki zombit voivat vahingoittaa toisiaan.[1]

Pelin ympäristö sisältää paljon epävakaita räjähdetynnyreitä. Myös viholliset kärsivät räjähdyksistä, mikä on pelaajalle etu. Tehottomillakin aseilla saa tynnyrit räjähtämään helposti myös kaukaa ammuttaessa.[1] Räjähtävien tynnyreiden lisäksi vastaan tulee usein myrkyllistä tai radioaktiivista liejua (damaging floor). Tämä aine vahingoittaa pelaajaa, tosin sen verran hitaasti, että sen vaikutusalueelta pääsee yleensä pois ennen kuolemaa. Säteilysuojapuku mahdollistaa liejussa kulkemisen ilman vahinkoa. Vihollisia lieju ei vahingoita.[1] Pelin edetessä kentiltä löytää myös laavaa, joka toimii samoin tavoin kuin lieju.

Pelissä saa käyttöönsä myös panssariliivin (armor), joka suodattaa osan pelaajaan kohdistuvista iskuista. Panssari heikkenee samalla tavalla kuin pelaajan terveyspisteet.

Alkuperäisessä Doomissa ei ole mahdollista hypätä, kyykistyä eikä katsoa ylös tai alas. Kuitenkin myöhemmin kehitetyissä parannelluissa peliporteissa kuten ZDoomissa hyppääminen, kyykistyminen ja muut uudet toiminnot olivat mahdollisia. Samaan versioon lisättiin myös kehittyneempi musiikki.

Moninpeli muokkaa

Doomissa on kolme erilaista moninpelivaihtoehtoa. Moninpelissä voi vaihtaa pelikenttiä mieltymyksensä mukaan sekä säätää vaikeustasoa. Pelaajia voi olla korkeintaan neljä.[1]

Suosituin moninpeleistä on Deathmatch-pelimuoto, jossa tavoitteena on tappaa toisia pelaajia mahdollisimman monta. Pelissä voi olla esimerkiksi aikaraja, jonka sisällä eniten pelaajia tappanut voittaa. Kuoltuaan pelaaja syntyy aina uudelleen. Pelityyli on erittäin nopea ja sitä voi pelata myös hirviöillä. Muunnelma tavallisesta Deathmatchista on Old Deathmatch -pelimuoto. Sen erona on, ettei aseita voi kerätä samoista paikoista uudelleen ennen kuolemista. Bonusesineet taas ovat käytettävissä vain kerran eivätkä ne materialisoidu enää uudelleen saman pelin aikana.

Cooperative-pelimuodossa pelataan yksinpelikampanjaa useamman ihmispelaajan voimin.

Moninpeliä voi pelata joko sarjaportin, modeemin tai IPX:n välityksellä.

Tarina muokkaa

Doomin suoraviivaisessa tarinassa yhdistyvät kauhu- ja scifi-elementit. Pelaaja on nimetön sotilas, joka lähetetään kommandoryhmän mukana Phobokseen, Marsin kuuhun, selvittämään vikaan mennyttä teleportaatiokoetta. Teleporttien kautta on saapunut helvetistä lauma demoneja, jotka ovat valloittaneet tukikohdan ja tappaneet kaikki ihmiset. Peli alkaa, kun käy ilmi, että myös koko kommandoryhmä on tapettu tai muutettu zombeiksi. Pelaaja on ainoa eloonjäänyt. Tehtävänä on edetä ja tappaa kaikki vastaantulevat viholliset.[1]

Peli koostuu kolmesta episodista, joista ensimmäinen (Knee-Deep in the Dead) sijoittuu Phobokseen, toinen (Shores of Hell) Deimokseen ja kolmas (Inferno) helvettiin. Ultimate Doom -julkaisussa peliin lisättiin uusi episodi nimeltään Thy Flesh Consumed, joka sijoittuu Helvetin invaasion jälkeiselle maapallolle. Tämän jälkeen alkavat Doom II:n tapahtumat.

Episodi 1: Knee-Deep in the Dead muokkaa

Episodi alkaa, kun nimetön sotilas herää UAC:n tukikohdassa Marsin Phobos-kuussa yksin. Kaikki muut ryhmän jäsenet ovat muuttuneet vihamielisiksi zombeiksi. Lisäksi tukikohta on täynnä demoneita ja hirviöitä helvetistä. Episodin lopussa pelaaja joutuu tappamaan kaksi sarvipäistä hirviötä, jonka jälkeen hänet tapetaan. Episodin jälkeen pelaaja joutuu Marsin Deimos-kuuhun.

Episodi 2: Shores of Hell muokkaa

Pelin toinen kolmannes alkaa Deimos-kuusta, jonka läpi pelaajan täytyy taistella. Episodin lopussa taistellaan raketteja ampuvaa jättiläistä vastaan, jonka jälkeen pelaaja laskeutuu helvettiin.

Episodi 3: Inferno muokkaa

Episodi 3 pohjautuu helvettiin, jossa täytyy löytää hyökkäyksen aloittanut demonihämähäkki. Kun sen on voittanut, pelaaja pääsee Maahan, mutta demoneita helvetistä tulee samasta portista sinne.

Episodi 4: Thy Flesh Consumed (vain The Ultimate Doomissa) muokkaa

Pelin viimeinen episodi sijoittuu helvetin demonien valtaamaan Maahan. Episodin lopussa täytyy taistella samaa hämähäkkimäistä demonia vastaan kuin kolmannessa episodissa. Tämän jälkeen alkavat Doom II:n tapahtumat. Lisäksi kolmannen episodin lopetuksessa nähty kuollut kani paljastuu pelaajan lemmikkikaniksi, Daisyksi.

Kehitys muokkaa

Pelin kehityksessä käytettiin NeXT-tietokoneita.[3] Pikseligrafiikkaan käytettiin Deluxe Paintin DOS-versiota.[3] id Software siirtyi NeXtiin Apple- ja DOS-koneista sekä myöhemmin siirtyi Windows NT:n käyttöön Quake 2:n kehityksen aikaan.[3]

Musiikki muokkaa

Musiikin peliin kehitti Bobby Prince, joka loi useimmat ääniraidat tunnettujen heavy metal- ja rock-yhtyeiden kappaleiden inspiroimina. Musiikissa on vaikutteita muun muassa Slayerin, Panteran, Alice in Chainsin ja Metallican kappaleista. Tämän lisäksi pelissä on lukuisia tyyliltään ambient-vivahteisia raitoja.[4]

Doomin PlayStation[5] ja Nintendo 64[6] -versioissa (Doom 64), sekä Sega Saturn -versiossa osittain, on alkuperäiset MIDI-ääniraidat korvattu Aubrey Hodgesin säveltämällä uudella musiikilla.

Grafiikka muokkaa

Pelin visuaaliseen tyyliin on otettu vaikutteita H. R. Gigerin kirjasta Necronomicon.[7]

Julkaisuversiot muokkaa

Ensimmäinen ja pelatuin versio lienee julkaisu MS-DOSille joulukuussa 1993.

Pelistä on julkaistu virallinen versio seitsemälle käyttöjärjestelmälle (mukaan lukien Nextstep, jolla peli alun perin kehitettiin) ja yhdeksälle eri pelikonsolille. Pelistä tehtiin versiot Super Nintendo Entertainment System- ja Sega 32X -alustoille, vaikka SNES-versiossa graafista näyttävyyttä ja 32X:llä puolestaan musiikin laatua jouduttiin karsimaan runsaasti. Epävirallisia harrastajien tekemiä käännöksiä on vielä enemmän.[1]

Vuonna 1994 pelistä esiteltiin versiota Microsoft Windowsin WinG-rajapinnalle.[8]

Vastaanotto muokkaa

Pelit-lehden Kaj Laaksonen antoi pelin shareware-versiolle 96 pistettä sadasta ja TJ Talasmaa shareware-version verkkopelille 98 pistettä.[9] Myöhemmin Niko Nirviltä heltisi kokoversiolle vielä 94 pistettä.[10] Mikrobitin Petri Teittisen tuomio oli 97 pistettä sadasta.[11]

Perintö muokkaa

Vaikka alkuperäisillä Doomeilla onkin ikää jo yli kaksikymmentä vuotta, on pelisarjalla yhä omat kannattajansa. Doomin pelimoottorin lähdekoodi on julkaistu Doomin omalla lisenssillä ja GPL-lisenssillä. Doomille on tehty vapaaehtoisvoimin useita muokkauksia, jotka mahdollistavat nykyisten tietokoneiden tehojen hyödyntämisen, esimerkiksi 3D-kiihdytyksen. Esimerkkejä näistä muokkauksista eli porteista ovat ZDoom, EDGE, Doomsday/JDoom ja Doom Legacy. Lisäksi moninpeliportteina suosittuja ovat nykyisin ZDaemon sekä ZDoom:iin pohjautuva Skulltag. Jotkin porttaukset, kuten C2Doom, mahdollistavat Doomien pelaamisen myös muulla kuin kotitietokonelaitteistolla, kuten matkapuhelimella sekä PlayStation Portablella ja iPodilla.[1]

Nykymittapuulla Doomin laitteistovaatimukset ovat pienet, ja hakkereiden keskuudessa on muodostunut eräänlaiseksi meemiksi ja haasteeksi saada Doom pyörimään erilaisilla laitteilla. Peli on portattu esim. MP3-soittimille, kännyköille, älykelloille, tulostimille, e-kirjanlukulaitteille, Samsungin älyjääkaapille, elektroniselle raskaustestille, ohjelmoitaville taskulaskimille kuten Texas Instruments Ti-84 Plus, juoksumatto, lipuntarkastuskone, sähkötupakka, karaokelaitteisto tai termostaatti.[12][13]

Jatko-osat ja muut pelit muokkaa

Pelin viralliset jatko-osat ovat Doom II julkaistiin 1994. Sille on lisäksi laajennuspaketti Master Levels for Doom II vuodelta 1995. Aiemmin samana vuonna julkaistiin myös yhdellä uudella episodilla laajennettu ykkösosa nimellä The Ultimate Doom.

Kolmas virallinen Doom-peli on Final Doom vuodelta 1996. Se sisältää kaksi 32-tasoista episodia nimeltä TNT: Evilution ja The Plutonia Experiment. TNT: Evilution oli aluksi TeamTNT-nimisen modaajien ryhmän tekemä megaWAD-paketti, jonka id Software osti ja julkaisi viimeisteltynä. The Plutonia Experimentin tekivät veljekset Dario ja Milo Casali, jotka olivat tehneet neljä tasoa TNT: Evilutioniin.[14]

John Romero ilmoitti pelin 25-vuotispäivänä julkaisevansa Ultimate Doomille epävirallisen viidennen episodin. Doom SIGIL tuli ladattavaksi ilmaiseksi toukokuussa 2019.[15]

Doomin pelimoottorilla on tehty muitakin menestyspelejä, kuten Heretic, Hexen ja Strife.

Lisäksi Doomin maailmaan perustuen on tehty esimerkiksi roguelike (DoomRL), joka ei sinällään hyödynnä Doomin pelimoottoria.

Vuonna 2005 julkaistiin kännyköille (ennen älypuhelimia) vuoropohjainen Doomin maailmaan sijoittuva roolipeli Doom RPG.[16] Tämän pelin alustana oli Java ME MIDP 2.0 tai BREW 2.0.[17] Tämä peli on vuonna 2022 saatu toimimaan myös tietokoneilla.[18]

Elokuva Doom, joka sai ensi-iltansa lokakuussa 2005.

Harrastajien sisältö muokkaa

Doomin muokkaamiseen eli ”modaamiseen” on luotu useita vapaaohjelmistona julkaistuja työkaluja, kuten esim. Doom Builder, DeePsea ja Xternable Wad Editor. Nämä ohjelmat mahdollistavat Doomin WAD-pakettien muokkauksen, ja näin ollen esimerkiksi omien maailmojen, hirviöiden ja aseiden luonnin.

Mahdollisesti ensimmäinen ulkopuolisen tekemä Doom-taso oli ORIGWAD.PWD, jonka australialainen Jeffrey Bird julkaisi 9. maaliskuuta 1994 uutisryhmässä alt.games.doom. Taso oli luotu käsin, siellä editoreita ei vielä ollut.[19]

Pelin pelimoottorin lähdekoodi on julkaistu vuonna 1997: julkaistu versio on käännettävissä vain Linuxilla koska DOS-versio käytti äänikirjastoa, jota ei voitu julkaista.[20] Lähdekoodijulkaisu ei sisältänyt pelin datatiedostoja.[20] Chi Hoang käänsi pelin jälleen MS-DOSilla toimivaksi ja nimellä DOSDoom. Doomin lähdekoodiin perustuvista versioita käytetään nimeä source ports. Syksyllä 1999 TeamTNT julkaisi Boom-porttauksen. Boom on luonteeltaan hyvinkin konservatiivinen ja säilyttää vanhan Doomin grafiikat ja pelattavuuden, kun useat muut source portit lisäsivät kehittyneitä ominaisuuksia, kuten Quake-tyylisen konsolin, uudet menut tai parannetun grafiikan. Boom keskittyi karsimaan alkuperäisen pelimoottorin bugeja ja rajoituksia, esim. 128 visplanen[21] rajan. Monet sen jälkeen luodut WAD-tasot vaativat Boom-yhteensopivan pelimoottorin käyttämistä.

 

Vuonna 2008 julkaistiin fanien tekemä epävirallinen Final Doomin jatko-osa Plutonia 2, joka sisältää jo Doom 2:sta tutuksi tulleen pelimuodon eli 32 tasoa, joista kaksi on salatasoja. Peli julkaistiin alkuperäisillä grafiikoilla ja se sisältää samat aseet ja viholliset, ainoastaan joitakin tekstuureita on muuteltu. Plutonia 2:n WAD-tiedosto on vapaasti ladattavissa internetistä.[1] Doom on saatavilla myös matkapuhelimelle.

 
”That’s one doomed space marine.”

Vaikutus muokkaa

Toinen tunnettu ensimmäisen persoonan ammuntapeli Duke Nukem 3D teki kunnianosoituksen Doomille. Eräässä pelin kohdassa pelaaja kohtaa avaruuspukuunsa menehtyneen miehen, jota Duke kommentoi sanomalla ”That’s one doomed space marine”. Lisäksi Duke Nukem 3D:n episodissa Nuclear Winter tasossa Land of Forgotten Toys on teleportti Doomin ensimmäisen episodin ensimmäiseen tasoon.

Myös Epic Megagames sisällytti yllättävän Doom-viittauksen tasoloikkapeliin Jazz Jackrabbit 2: tasovalikossa osion Shareware Demo nimessä on käytetty samaa fonttia kuin Doomin logossa ja sen kuva on selvä parodia Doom II:n kannesta.

David Koppenhofer on tehnyt Doomin pelimoottoriin perustuvan graafisen käyttöliittymän Unixin ps-, renice- ja kill-komennoille. Jokaista järjestelmän prosessia kohden Doom-pelimaailmaan luodaan yksi hirviö. Järjestelmänvalvoja voi täten haulikon avulla käydä kirjaimellisesti tappamassa prosesseja. Hirviön haavoittaminen muuttaa sen nice-arvoa ja sen tappaminen lopettaa prosessin kill-komennolla.[22]

Saksalainen Industrial metal -yhtye Rammstein käytti kappaleessaan ”Wollt ihr das Bett in Flammen sehen” Doomista otettua haulikon latausääntä ja huutoa, joka kuuluu pelihahmon kuollessa. Suomalainen grindcore-yhtye Rotten Sound on käyttänyt Doomin äänimaailmaa kappaleensa ”Doom” introna.

Peli on listattu Stanfordin yliopiston kymmenen kaikkien aikojen tärkeimmän videopelien listalle vuonna 2007.[23]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g h i Doom Film-O-Holic. Arkistoitu 30.10.2007. Viitattu 21.10.2007. suomi
  2. ↑ http://archive.gamespy.com/articles/july01/top501aspe/index4.shtm Luettu 25.7.2007
  3. ↑ a b c Why John Carmack Chose NeXT For Developing 'Doom' And Other Favorites forbes.com. 1.9.2016. Viitattu 10.5.2022. (englanniksi)
  4. ↑ Kushner, David (2003). Masters of Doom: How Two Guys Created an Empire and Transformed Pop Culture. Random House Publishing Group. ISBN 0-375-50524-5
  5. ↑ https://aubreyhodges.bandcamp.com/album/doom-playstation-official-soundtrack
  6. ↑ https://aubreyhodges.bandcamp.com/album/doom-64-official-soundtrack
  7. ↑ Phil Hoad: How we made the video game Doom 27.1.2014. The Guardian. Viitattu 13.10.2019. (englanniksi)
  8. ↑ Mike Weksler: The Designer's Dilemma: The Eighth Computer Game Developers Conference. Computer Gaming World, heinäkuu 1994, s. 26-31. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  9. ↑ Pelit, 1994, nro 1.
  10. ↑ Pelit, 1994, nro 2.
  11. ↑ Mikrobitti, 1994, nro 2.
  12. ↑ https://uk.pcmag.com/games/134001/can-it-play-doom-6-unique-ways-to-run-the-classic-game
  13. ↑ https://gamerant.com/weirdest-consoles-you-can-play-doom-on/#the-elder-scrolls-3-morrowind
  14. ↑ https://5years.doomworld.com/interviews/dariocasali/page2.shtml
  15. ↑ https://www.eurogamer.net/articles/2019-05-31-john-romeros-unofficial-fifth-doom-episode-sigil-is-finally-out
  16. ↑ https://web.archive.org/web/20060104031037/http://www.doomrpg.com/n.x/Doom%20RPG/Home
  17. ↑ https://web.archive.org/web/20051231044232/http://www.doomrpg.com/n.x/Doom%20RPG/Home/FAQ
  18. ↑ https://www.doomworld.com/forum/topic/129997-doom-rpg-port-reverse-engineering-update-version-02/
  19. ↑ https://groups.google.com/g/alt.games.doom/c/FOxTrqBNWSY
  20. ↑ a b Doom (Source Code) (DOOM Source Code License) archive.org. Viitattu 13.10.2019. (englanniksi)
  21. ↑ 128 erilaista lattia- ja kattotekstuuria
  22. ↑ (ks. aiheesta Crazy Hacks -wikistä: http://www.crazy-hacks.org/wiki/PsDooM (Arkistoitu – Internet Archive))
  23. ↑ Chaplin, Heather: Is That Just Some Game? No, It’s a Cultural Artifact New York Times. Viitattu 12.6.2017.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Doom.

Lähdekoodin muutoksia muokkaa

Doom-pelisarja
Pääpelit
Mobiilipelit
Muuta
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Doom&oldid=22236289”