The Player – Pelimies
The Player – Pelimies on Robert Altmanin ohjaama elokuva vuodelta 1992. Hollywoodin elokuvamaailmaan sijoittuvan satiirin on oman romaaninsa pohjalta käsikirjoittanut Michael Tolkin, ja sen pääosia esittävät Tim Robbins, Greta Scacchi, Fred Ward ja Whoopi Goldberg. Elokuvassa vilahtelee myös muuta elokuvaväkeä cameorooleissa.
| The Player – Pelimies | |
|---|---|
| The Player | |
 Videojulkaisun kansikuva. |
|
| Ohjaaja | Robert Altman |
| Käsikirjoittaja | Michael Tolkin |
| Perustuu | Tolkinin romaaniin |
| Tuottaja | Cary Brokaw |
| Säveltäjä | Thomas Newman |
| Kuvaaja | Jean Lépine |
| Leikkaaja | Geraldine Peroni |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Spelling Films International |
| Levittäjä |
Fine Line Features Netflix |
| Ensi-ilta | |
| Kesto | 124 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Pelimies oli Altmanin paluu suuren yleisön elokuvien pariin 1980-luvun pienimuotoisempien ja kokeellisempien elokuvien jälkeen. Sitä pidetään yhtenä elokuvahistorian parhaista Hollywood-satiireista.[1]
Juoni muokkaa
Suuren filmistudion tuotantopäällikkö Griffin Mill (Robbins) alkaa saada uhkaavia kirjeitä nimettömältä vaanijalta, todennäköisesti hylätyltä käsikirjoittajakandidaatilta. Griffin alkaa jäljittää kirjeiden lähettäjää ja tulee vahingossa tappaneeksi väärän miehen. Griffin rakastuu tämän leskeen (Scacchi).[2]
Tuotanto muokkaa
Elokuva alkaa kahdeksanminuuttisella otoksella, monimutkaisella kamera-ajolla elokuvastudion pihan poikki kulkevasta ihmisryhmästä toiseen, jonka aikana keskustellaan muun muassa Orson Wellesin Pahan kosketuksen alun kamera-ajosta ja Hitchcockin Köyden leikkaamattomuudesta. Välillä kamera jää tarkkailemaan ikkunan takana toimistossa pidettävää palaveria. Pelimies sisältää muutenkin runsaasti viittauksia Hollywoodin elokuviin ja niiden lajityyppeihin. Elokuvassa on myös Altmanille tyypillistä päällekkäistä dialogia ja henkilöhahmojen liikkeiden ehdoilla tehtyjä kuvia.[2] Sivurooleissa nähdään omana itsenään suuri joukko Hollywoodin elokuvaväkeä ja julkisuuden henkilöitä, muiden muassa Harry Belafonte, Cher, John Cusack, Peter Falk, Jeff Goldblum, Anjelica Huston, Jack Lemmon, Malcolm McDowell, Burt Reynolds, Julia Roberts ja Bruce Willis.
Päärooleissa muokkaa
| Tim Robbins | … | Griffin Mill |
| Greta Scacchi | … | June Gudmundsdottir |
| Fred Ward | … | Walter Stuckel |
| Whoopi Goldberg | … | etsivä Avery |
| Peter Gallagher | … | Larry Levy |
| Vincent D’Onofrio | … | David Kahane |
| Sydney Pollack | … | Dick Mellen |
Vastaanotto ja jälkimaine muokkaa
Altman sai elokuvasta parhaan ohjauksen Bafta-palkinnon. Hänet palkittiin parhaana ohjaajana myös Cannesin elokuvajuhlilla, ja hän oli ohjauksestaan ehdolla myös Oscar- ja Golden Globe -palkintoihin. Tim Robbins voitti roolistaan Golden Globe -palkinnon. Michael Tolkin oli Oscar-ehdokkaana sovitetusta käsikirjoituksestaan ja Geraldine Peroni elokuvan leikkauksesta.
The New York Timesin kriitikot valitsivat Pelimiehen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ The Player – pelimies (1992). Kansallinen audiovisuaalinen instituutti – KAVI. Arkistoitu 21.8.2017. Viitattu 19.8.2017.
- ↑ a b Jutila, Niko: The Player – pelimies (1992) Elokuvauutiset.fi. 20.1.2015. Viitattu 19.8.2017.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 21.8.2017. (englanniksi)
