The Impalas
The Impalas oli yhdysvaltalainen lauluyhtye, joka perustettiin 1950-luvulla Brooklynissa New Yorkin kaupungissa.[1]
Yhtyeen kokoonpano oli useimmista muista aikalaisyhtyeistä poikkeava sikäli, että sen soololaulaja oli afroamerikkalainen, tuolloin vasta 15-vuotias Joe "Speedo" Frazier, ja hänen lisäkseen kvartetissa oli kolme valkoista taustalaulajaa.[1]
Solistin lisäksi yhtyeen muutkin jäsenet eli Lenny Renda, Dick Wagner ja Tony Carlucci olivat vielä koulupoikia. Frazier liittyi mukaan muita myöhemmin.[2]
Automerkkiin liittyvän nimensä yhtye sai Rendan isän uuden Chevrolet Impalan mukaan.[2] Autojen nimet olivat tuolloin muutenkin lauluyhtyeiden suosiossa. Tunnetuimpia yhtyeitä olivat The Belvederes, Bonnevilles, Corvairs, Edsels, El-Dorados, Fiestas, Fleetwoods, Lincolns, Montereys, Montclairs, Starfires ja V-Eights.[3]
The Impalasin suurin hitti oli Cub-merkille levytetty Sorry (I Ran All the Way Home) (Cub 9022[2]), joka nousi Yhdysvalloissa Billboardin listan kärkikymmenikköön huhtikuussa 1959 ja oli parhaimmillaan sijalla kaksi. Se oli yhtyeen ensimmäinen ja ainoa Top 10 -hitti kyseisellä vuosikymmenellä.[1] R&B-listalla se oli sijalla 14.[2] Koko 1950-luvun tilastossa kappale pääsi erään laskutavan mukaan sijalle 248/250.[1] Kappaleen tekijät ovat Giosasi ja Zwirn, ja vuonna 1978 kustannusyhtiö oli Planetary Nom Music Ltd.[4]
Kappaleen introa levytettäessä Frazier voihkaisi "uh oh" tehtyään virheen. Ääniefekti kuulosti kuitenkin mielenkiintoiselta ja se otettiin mukaan lopulliseenkin versioon.[1]
Singlen suosio oli pitkälti sen ansiota, että kvartetti oli mukana Alan Freedin Easter Show’ssa Brooklyn Foxissa.[1]
Britanniassa yhtyettä voidaan hyvällä syyllä nimittää ns. yhden hitin ihmeeksi, sillä syyskuuhun 1978 mennessä kappale on ollut ainoa, joka on siellä noussut kansalliselle Top 30 -listalle.[4]
Yhtyeen seuraavaa singleä Oh, What a Fool tilattiin jo ennakolta 100 000 kappaletta, mutta siitä ei kuitenkaan tullut hittiä.[1] Singlen kääntöpuolella on balladi "Sandy Went Away".[2]
Singlekappale Fool Fool Fool (Cub 9033) oli Yhdysvalloissa pienoinen hitti ollen Billboard Hot 100 -listalla viisi viikkoa. Paras sijoitus oli 86.[2]
Yhtyeen LP-levystä (Cub S-8003) on jälkikäteen ilmestynyt ruotsalaisten julkaisema albumi Sorry (I Ran All the Way Home) (Star-Club Records JAN 33-8035). Orkesteria johtaa Leroy Holmes, ja orkesterissa on mukana mm. puhallinsoittajia, kitaristi ja saksofonisti. Nimikappaleen lisäksi albumilla on vuonna 1959 levytetyt iskelmälliset kappaleet "She Belongs to Me", "Mommy-o", "Oh What a Fool", "Woodchuck Song", "Cupid", "Sandy Went Away", "Chum", "Fool Fool Fool", "You Want (Too Much Too Soon)", "All But the Memory of You" ja "The Loves We Share". Kvartetin tyyliä on verrattu yhtyeisiin The Fleetwoods ja The Castells.[2]
The Impalasin taustalla soittanut rumpali Vinny Cognato on toiminut myös Salutations-yhtyeessä ja myöhemmin 1970-luvun lopulla uudelleen muodostetussa The Elegants -yhtyeessä.[5]
Kirjallisuudessa muokkaa
» Ed Wilson rummutti kojelautaa kärsimättömänä. Hän katkaisi radiosta virran ennen kuin The Impalasin 'Sorry, I Ran All The Way Home' ehätti viimeiseen hengenvetoon. »
( Jaska Filppula: Chicago 1957 (WSOY 2002) )
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Dave McAleer: Encyclopedia of Hits... the 1950s. s. 194. Lontoo: Blandford, 1997. ISBN 0-7137-2659-8.
- ↑ a b c d e f g Juhani Ritvanen: The Impalas: Sorry (I Ran All the Way Home) (Star-Club JAN 33-8035). (Levyarvostelu) Blues News, 1990, 23. vsk, nro 1, s. 61. Helsinki: Suomen Afroamerikkalaisen Musiikin Yhdistys (SAMY) r.y. ISSN 0784-7726.
- ↑ Tarmo Talvio: Phil Groia: They All Sang on the Corner (Kape International 1973). (Kirja-arvostelu) Blues News, 1974, nro 4. Lehti jaettiin MUSA-lehden numeron 7 / 1974 mukana.
- ↑ a b LP-levy One Hit Wonders, 20 Extra-Ordinary Hits (Warwick Records WW 5048) 1978
- ↑ Sven Forsberg: Elegants: A Knight with the Elegants (Crystal Ball 101). (Levyarvostelu) Blues News, 1981, 14. vsk, nro 4, s. 41. Helsinki: Suomen Afroamerikkalaisen Musiikin Yhdistys r.y.