Avaa päävalikko

Thaïs on Jules Massenet'n vuonna 1894 ensi-iltansa saanut ooppera.[1] Libreton on kirjoittanut Louis Gallet Anatole Francen samannimisen, vuonna 1890 ilmestyneen romaanin pohjalta.[2]

Thaïs
Massenet Thaïs CD.jpg
Alkuperäinen nimi Thaïs
Määritelmä opera en trois actes
Säveltäjä Jules Massenet
Libretto Louis Gallet
Pohjautuu Anatole Francen samannimiseen romaaniin
Tyylilaji grand opéra
Kieli ranska
Kantaesitys 16. maaliskuuta 1894
Palais Garnier, Pariisi
aikajana Massenet'n oopperoista
Werther Thaïs Le Portrait de Manon
1892 1894 1894


MusiikkiMuokkaa

Thaïsista puuttuu muutamia Massenet'n tavaramerkkejä: valtaisat kuoro-osuudet ja pitkät balettikohtaukset. Oopperassa paino onkin kahden päähahmon välisessä kanssakäymisessä. Keskeinen miesrooli on tavanomaisesta oopperakäytännöstä poiketen kirjoitettu baritonille. Laulumelodiat Thaïsissa ovat pidempiä kuin säveltäjän aikaisemmissa oopperoissa, ja dialogia on lisätty aarioiden kustannuksella. Nykyään tunnetuin kohtaus lienee toisen näytöksen puolivälissä jossa Thaïs käy ankaraa sisäistä kamppailua ennen kääntymistään. Tätä jaakobinpainia kuvatakseen Massenet päätyi laulettavan aarian sijasta sooloviuluun ja orkesteriin - tämä kohta tunnetaan Meditaationa. Se on nykyään hyvin suosittu konserttikappale viulisteilla.

Musiikillisia kohokohtiaMuokkaa

  • "Meditaatio" - sooloviululle ja orkesterille
  • "Dis-moi que je suis belle" - Thaïsin aaria
  • "Baigne d'eau" - Thaïsin ja Athanaëlin duetto

HahmotMuokkaa

Tapahtumapaikka ja -aikaMuokkaa

JuoniMuokkaa

Ensimmäinen näytösMuokkaa

Munkki Athanaël päättää käännyttää Aleksandrian halutuimman kurtisaanin Thaïsin. Athanaël tapaa hänet nuoruudenystävänsä Niciaksen talossa ja lupaa tulla Thaïsin luo myöhemmin.

Toinen näytösMuokkaa

Palatessaan Thaïsin luo Athanaël yrittää uudestaan taivutella häntä jättämään vanhan elämänsä. Vähitellen Thaïs alkaa taipua munkin tahtoon ja kun Nicias saapuu ystävineen, hän on jo täysin valmis luopumaan ammatistaan. Aamulla hän lähtee Athanaëlin mukana pois ja hävittää omaisuutensa. Väkijoukko vastustaa ja uhkaa kivittää Athanaëlin, mutta Nicias hajottaa joukon heittämällä heille kultaa.

Kolmas näytösMuokkaa

Athanaël vie Thaïsin erämaaluostariin, jossa hänet suljetaan ahtaaseen selliin katumaan syntejään. Athanaël näkee myöhemmin näyn, josta selviää Thaïsin olevan kuolemassa. Hän lähtee luostariin ja tunnustaa Thaïsille valehdelleensa puhuessaan ikuisesta elämästä ja taivaasta, todellisuudessa hän oli koko ajan himoinnut Thaïsia. Thaïs ei välitä hänestä vaan näkee taivasnäkyjä. Syntisestä naisesta oli tullut pyhä, pyhästä miehestä syntinen.

LähteetMuokkaa

  1. Jules Massenet kuollut. Sana, 15.08.1912, nro 15, s. 10-11. Kansalliskirjasto Viitattu 13.07.2018.
  2. Anatole France, Thais. Romaani. Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjaluettelo, 01.01.1913, nro null, s. 28. Kansalliskirjasto Viitattu 13.07.2018.
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.