Wikipedia

Terveydenhuolto Yhdysvalloissa

Terveydenhuolto Yhdysvalloissa on osittain liittovaltion, osittain osavaltioiden sääntelemää. Kansasta 16–28 % kuuluu julkisen (mm. köyhien ja vanhusten ohjelmat) ja 68 % yksityisen terveysvakuutuksen piiriin; Yhdysvallat on ainoa läntinen teollisuusmaa, jolla ei ole yleistä, kaikille kansalaisille saatavilla olevaa terveydenhoitojärjestelmää[2]. Yksityiset ja julkiset sairaalat ovat lain mukaan velvollisia hoitamaan kaikki hätätapaukset, mutta akuutin hengenvaaran poistuttua hoitovelvoite lakkaa.

Texas Medical Center Houstonissa on maailman suurin lääketieteellinen keskus.[1]

Yhdysvallat on biolääketieteellisen tutkimuksen johtaja ja käytti tutkimukseen vuonna 2004 kolme kertaa enemmän rahaa kuin Eurooppa.[3]

Maailman kallein terveydenhoitoMuokkaa

Yhdysvallat kuluttaa terveydenhuoltoon enemmän rahaa kuin yksikään muu maa, sekä absoluuttisesti, suhteessa bruttokansantuotteeseen että per asukas. Vuonna 2013 Yhdysvallat käytti 16,4 % bruttokansantuotteesta terveydenhuoltoon, kun samana vuonna OECD-maiden keskiarvo oli 8,9 % ja esimerkiksi Suomi käytti terveydenhuoltoon 8,6 % bruttokansantuotteesta.[4] Suuresta panostuksesta huolimatta Yhdysvaltain elinajanodote on alhaisempi ja imeväiskuolleisuus korkeampi kuin useimmissa muissa teollisuusmaissa. [5][6] Samalla myös terveydenhuollon kattavuus oli vuonna 2013 OECD-maiden toiseksi alhaisin, 88,5 %[4].

Vuonna 2004 liittovaltio, osavaltiot ja paikallisviranomaiset kattoivat terveydenhuollon kustannuksista 44 %, yksityiset vakuutukset 36 % ja potilasmaksut 15 %.[7]

Kallis julkinen terveydenhoito[8]Muokkaa

Yhdysvaltain julkinen terveydenhoito maksoi 2 862 $/hlö vuonna 2005, Suomen 1 787 $/hlö, vaikka Yhdysvalloissa vain 16,5 % väestöstä (+ 11,3 % osin) on julkisen terveydenhoidon piirissä[9][10]. Yhdysvaltain lukema on maailman kymmenen korkeimman joukossa[11], vaikka julkisen terveydenhoidon osuus on aivan poikkeuksellisen vähäinen[2]. Yksityisenkin terveydenhoidon yksikkökustannukset ovat melko kalliit.

Yksityinen vakuutusMuokkaa

  • 68,2 %:lla väestöstä on yksityinen terveysvakuutus (59,3 % perheen työnantajan kautta, 8,9 % itse ostettuja),
  • 16,5 % on pelkän julkisen vakuutuksen piirissä,
  • 11,3 % on julkisen vakuutuksen piirissä (köyhille Medicaid, vanhuksille Medicare, lisäksi lapset, veteraanit ym.) piirissä mutta on silti ottanut yksityisen vakuutuksen (siis yhteensä 27,8 % on valtiollisen vakuutuksen piirissä),
  • 15,3 % ei ole ottanut vakuutusta, vaikkei saa em. julkisia vakuutuksia - heille julkiset ja yksityiset sairaalat ovat velvollisia antamaan tarvittavan kiireellisen hoidon.[10]

Vuonna 2006 terveydenhoitomenot olivat 1,8 biljoonaa dollaria, mistä sairaalat yli kuluttivat kolmanneksen (648 miljardia) ja lääkäripalvelut neljänneksen (448 miljardia).[12]

  • Hallituksen menot olivat 56 % sairaalamenoista ja 34 % lääkäripalveluista, vaikka sen piirissä on vain 16,5–27,8 % väestöstä,
  • yksityisten vakuutusten osuudet 36 % ja 49 %, vaikka 68 %:lla kansasta on yksityinen vakuutus).[12][10]

Kaikkiaan julkiset terveydenhoitomenot olivat 45,3 % eli 0,8 biljoonaa dollaria[12] (toisen lähteen mukaan 45–56,1 %[13]), minkä päälle tulevat vielä asiakasmaksut julkisen terveydenhoidon kustantamiseen.

Yritykset saavat vakuutuksista verovähennyksiä mutta yksityiset eivät, minkä vuoksi vakuutukset ovat useimmiten yritysten ottamia ja katkeavat työsuhteen päättyessä.

Sääntely nostaa kustannuksiaMuokkaa

Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu.
Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla.
Tarkennus: osa lähteistä ei neutraaleja

Valtion ja osavaltioiden harjoittama terveydenhoidon sääntely nostaa sekä yksityisen että julkisen terveydenhoidon kustannuksia erittäin paljon[14][15][16].

Kielto ostaa toisen osavaltion vakuutusMuokkaa

Osavaltiot rajoittavat oikeutta ottaa vakuutuksia toisista osavaltioista, mikä heikentää vakuutusyhtiöiden välistä kilpailua asiakkaista ja siten nostaa hintoja. Esimerkiksi Kentuckyssä terveysvakuutus maksaa 960 $/vuosi, New Jerseyssä 5580 $/vuosi. Osavaltio kieltää newjerseyläistä ostamasta toisen osavaltion yrityksen vakuutusta, mm. koska se ei sisällä koeputkihedelmöitystä. [17]

Määräsääntelyllä estetään kilpailuMuokkaa

Useiden osavaltioiden "Certificate of need" -ohjelmat estävät uusien sairaaloiden ym. terveydenhoitolaitosten perustamisen ilman osavaltion lupaa[18]. Lupia voidaan evätä laadukkailtakin tarjoajilta palveluntarjoajien määrän rajoittamiseksi[19] (kuten Suomen apteekkilupia). "Markkinoilla jo toimivat laitokset voivat aivan liian helposti käyttää näitä sertifikaatteja estääkseen kilpailijoita tulemasta markkinoille" ja tämä nostaa hintoja heikentämällä suoraa ja epäsuoraa kilpailua, todettiin Yhdysvaltain liittovaltion komission raportissa vuonna 2004[16][18].

(Osa)valtiovalta on säännellyt korkeammat etuudetMuokkaa

Vakuutusten kalleutta lisäävät myös valtion niihin sääntelemät korkeat etuudet (kuten miljoonien hoitovirhekorvaukset potilaille) sekä se, että Yhdysvalloissa potilaat saavat uusimpiakin, kalleimpia lääkkeitä ja hoitoja, minkä valtiot estävät sääntelyllään suuressa osassa Eurooppaa. [15]

Lääkäripula koulutuksen vähentämisen vuoksiMuokkaa

Yhdysvaltain lääkäriliitto AMA:n vaikutuksesta lainsäätäjät ovat rajoittaneet voimakkaasti lääkärien koulutusmääriä vuodesta 1910 asti, nyt noin 100 000 lääkäriin vuodessa[14], minkä vuoksi maassa on vakava lääkäripula[20] ja lääkärien palkat ovat Yhdysvalloissa kaksinkertaiset eurooppalaisiin verrattuna, mikä on keskeinen syy sille, että terveydenhoito on kalliimpaa kuin Euroopassa. [21] Koulutusmäärät eivät kuitenkaan yksin selitä lääkäripulaa. Edellä siteeratuilla luvuilla Yhdysvalloissa valmistuu vuosittain yksi lääkäri noin 3000 asukasta kohti, kun Suomessa lääkäreitä valmistuu alle puolet tuosta määrästä, eli yksi noin 7000 ihmistä kohti.[2]

Vieläkin suurempi ongelma on, että hallituksen Medicaid- ja Medicare-ohjelmien ja yksityisten toimenpidemaksupalkkiot johtavat ylimääräisiin toimenpiteisiin ja kustannuksiin. Lääkäreille maksetaan toimenpiteistä eikä aivotyöstä, esimerkiksi ohjeistamisesta tai hoitovaihtoehtojen selvittämisestä, eikä tulos vaikuta palkkioon - tosin kiinteäkin palkkio olisi nykyistä parempi terveystaloustieteilijöiden mukaan. [21]

Kätilön ammatin kieltäminen ym. tehokkaan tehtävänjaon rajoituksetMuokkaa

Lääkäriliiton lobbaama sääntely on myös rajoittanut paljon tehtäviä, joita hoitajat ja muut toimijat ovat ennen voineet suorittaa, esimerkiksi kätilön ammatti on kielletty tai rajoitettu useimmissa osavaltioissa, vaikka tutkimusten mukaan lääkärisynnytykset eivät ole sen turvallisempia. Vertailun vuoksi, Suomessa kätilö yleensä vastaa synnytyksen kokonaisvaltaisesta hoidosta ja konsultoi lääkäriä tarvittaessa [3] (Arkistoitu – Internet Archive). Liiton aikaansaama sääntely on vähentänyt hoidon määrää ja laatua, mistä on nykyään konsensus taloustieteilijöiden kesken: rajoitukset eivät paranna kenenkään tasoa vaan ainoastaan vähentävät tarjontaa. [14] [22]

Psykologit, sairaanhoitajat ja farmaseutit eivät saa kirjoittaa reseptiä edes särkylääkkeille, vaan näihinkin tehtäviin tarvitaan lääkärin apua. Aikaisemmin sairaanhoitajat eivät saaneet edes oma-aloitteisesti rokottaa potilaita, mutta kyseinen laki on kuitenkin myöhemmin kaatunut oikeudessa.

Kalliimmat lääkkeetMuokkaa

Lääkkeiden markkinoillepääsystä päättävällä FDA:lla on syrjinyt ulkomaalaisia lääkevalmistajia, jotka näin ollen joutuvat usein lisensoimaan lääkkeensä yhdysvaltalaisille, mikä rajoittaa kilpailevien lääkevalmistajien määrää ja siten nostaa hintoja. Lääkkeet maksavatkin Yhdysvalloissa 30–50 % enemmän kuin Euroopassa[21]. Vertailussa, jossa tarkasteltiin 30 eniten käytetyn lääkkeen hintakoria vuosina 2006-2007, esimerkiksi Kanadan kori maksoi 77%, Saksan 76% ja Ranskan 44% Yhdysvaltojen korin hinnasta.[23]

Myös kuvantaminen on kallista Yhdysvalloissa. Vuonna 2009 yksittäisen magneettikuvauksen (MRI) hinta oli keskimäärin noin 1200 $, kun vastaavat hinnat olivat esimerkiksi Kanadassa 825 $, Saksassa 839 $ ja Ranskassa 436 $. Isossa-Britanniassa hinta oli jopa niinkin alhainen kuin 179 $.[24] Suomessa vuonna 2015 magneettikuvausten hinnat yksityisellä sektorilla vaihtelivat 250 ja 700 € välillä [4][5][6] (Arkistoitu – Internet Archive), jolloin keskihinnaksi tulisi ehkä noin 500 €.

UudistaminenMuokkaa

Pääartikkeli: Yhdysvaltain terveydenhuoltouudistus

Vuonna 2005 Yhdysvalloissa käytettiin 15,2 % bruttokansantuotteesta terveydenhuoltoon.[25] Hoitovirheistä seuraa valtavat korvaukset. Lääkäreiltä vaaditaan pitkä pakollinen koulutus ja heidän palkkansa kuuluvat maailman korkeimpiin.

International Herald Tribunen mukaan Yhdysvaltain terveydenhuolto tulisi uudistaa: 45 miljoonalla ihmisellä ei ole terveysvakuutusta, terveydenhuollon ja terveysvakuutusten kustannukset nousevat jyrkemmin kuin kotitalouksien tulot, terveysvakuutusta ei voi siirtää työpaikasta toiseen, mikä heikentään työn vaihtoa ja liikkuvuutta, työpaikkavakuutuksen lisäksi kustannuksiltaan järkeviä vakuutuksia on vaikeaa löytää ja USA:n terveydenhoidon laatu on usein heikompi kuin muissa teollisuusmaissa.[26] Terveydenhoitolaskut ovat yleisin syy henkilökohtaisiin konkursseihin Yhdysvalloissa.[27]

Barack Obaman hallinnon odotetaan uudistavan terveysjärjestelmää. Hänen hallintonsa aikoo laajentaa verovähennyksiä, lisätä kulujen valvontaa ja perustaa kansallisen terveysvakuutuspörssin (National Health Insurance Exchange).[28] Terveydenhuoltouudistuksen käsittely aloitettiin kongressissa vuoden 2009 kesällä. Syksyllä Financial Timesin kolumnisti arveli uudistuksesta tulleen Obamalle symbolinen itsetarkoitus, jossa vain läpimenolla on väliä, eikä enää sisällöllä, esimerkiksi kustannuksia ei enää yritetä hillitä[29]kenen mukaan?.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. ↑ 2007 Facts & Figures Texas Medical Center. Viitattu 7.11.2008.
  2. ↑ a b Insuring America's Health: Principles and Recommendations. Institute of Medicine of the National Academies, 2004. ISBN 978-0-309-09105-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 25. huhtikuuta 2008). (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Groves, Trish (February 2008). "Stronger European Medical Research". British Medical Journal 336: 341–342. doi:10.1136/bmj.39489.505208.80. PMID 18276671. 
  4. ↑ a b OECD (2015), Health at a Glance 2015: OECD Indicators, OECD Publishing, Paris. DOI: http://dx.doi.org/10.1787/health_glance-2015-en
  5. ↑ Rank Order - Infant mortality rate CIA World Factbook. 18. joulukuuta 2008. CIA. Arkistoitu 7.2.2018. Viitattu 21. tammikuuta 2009. (englanniksi)
  6. ↑ Rank Order - Life expectancy at birth CIA World Factbook. 18. joulukuuta 2008. CIA. Arkistoitu 29.12.2018. Viitattu 21. tammikuuta 2009. (englanniksi)
  7. ↑ Health Care Expenditures (PDF) (sivu 31) Health, United States, 2006. 4. joulukuuta 2007. National Center for Health Statistics. Viitattu 21.1.2009. (englanniksi)
  8. ↑ Public per capita (most recent) by country, Nationmaster
  9. ↑ Core Health Indicators / Per capita government expenditure on health(PPP int. $), WHO (WHO health statistics 2008)
  10. ↑ a b c "Income, Poverty, and Health Insurance Coverage in the United States: 2007." U.S. Census Bureau. August 2008.
  11. ↑ Core Health Indicators: Per capita government expenditure on health at average exchange rate World Health Organization. (YK:n jäsenvaltioista, vuonna 2004)
  12. ↑ a b c Health, United States, 2008, 2008 Edition, s. 129
  13. ↑ Thomas M. Selden and Merrile Sing, "The Distribution Of Public Spending For Health Care In The United States, 2002," Health Affairs 27, no. 5 (2008): w349-w359 (published online 29 July 2008)
  14. ↑ a b c The Evil-Mongering of the American Medical Association, Shikha Dalmia, 27.8.2009
  15. ↑ a b The Myth of Free-Market Health Care in America, Shikha Dalmia, 30.7.2009
  16. ↑ a b Improving Health Care: A Dose of Competition, Report by the Federal Trade Comission and the Department of Justice, USA, 2004
  17. ↑ McCain's Health Care Plan: Radical and Right, Orange County Register, 6.5.2008
  18. ↑ a b In Health Care, Nobody Knows Anything (Arkistoitu – Internet Archive), Ronald Bailey, Reason, 20.10.2009
  19. ↑ Certificate of Need Program (CON) Overview (Arkistoitu – Internet Archive), AHCA, luettu 28.1.2010
  20. ↑ Medical miscalculation creates doctor shortage, USA Today, 2.3.2005
  21. ↑ a b c Sending Back the Doctor’s Bill, New York Times 29.7.2007
  22. ↑ Licensing Doctors: Do Economists Agree? (Arkistoitu – Internet Archive)
  23. ↑ Sivu 7 teoksessa. Squires, D. A. (2011) The U.S. Health System in Perspective: A Comparison of Twelve Industrialized Nations. The Commonwealth Fund, July 2011. http://www.commonwealthfund.org/publications/issue-briefs/2011/jul/us-health-system-in-perspective
  24. ↑ Sivu 9 teoksessa Squires, D. A. (2011) The U.S. Health System in Perspective: A Comparison of Twelve Industrialized Nations. The Commonwealth Fund, July 2011. http://www.commonwealthfund.org/publications/issue-briefs/2011/jul/us-health-system-in-perspective
  25. ↑ Core Health Indicators WHO Statistics. WHO. Viitattu 21. tammikuuta 2009. (englanniksi)
  26. ↑ The U.S. presidential candidates' health plans International Herald Tribune 29.10.2008
  27. ↑ Himmelstein, David U., et al.: Illness and Injury as Contributors to Bankruptcy content.healthaffairs.org. 2005. Viitattu 5.10.2006.
  28. ↑ [1] (Arkistoitu – Internet Archive)
  29. ↑ US health insurance reform, Financial Times 9.9.2009

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Terveydenhuolto Yhdysvalloissa.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Terveydenhuolto_Yhdysvalloissa&oldid=21078729”