Avaa päävalikko
Tervaleppäkorvelta näyttävä maisema.

Tervaleppäkorpi kuuluu Suomen luonnonsuojelulain mukaan suojeltaviin luontotyyppeihin.[1] Tervaleppäkorvessa on tulvien tai lähteiden vuoksi läpi kasvukauden niin märkää, että valtapuulajina siellä on muita Suomen puulajeja paremmin tulvaa sietävä tervaleppä.[2] Tämä ei kuitenkaan yksinään riitä tervaleppäkorven määritelmäksi, vaan biotooppia (luontotyyppiä) on tarkasteltava kokonaisuutena: esimerkiksi melko yleiset järviruokovaltaiset, järvikortevaltaiset ja suursaravaltaiset, tervaleppää kasvavat kosteat alueet eivät ole tervaleppäkorpia.[3] Osa kasvupaikkatyypin tunnistamisessa tärkeistä opaskasveista on lueteltu luonnonsuojeluasetuksen säännöksessä, mikä kuvastaa niiden merkitystä luontotyypin tunnistamisessa.[4]

EliöstöMuokkaa

Tervaleppäkorvelle ovat ominaisia vanhat, kookkaat ja usein monirunkoiset tervalepät. Kosteus ja tiheään kasvavan tervalepän varjostus synnyttävät tasaisen, viileän ja kostean pienilmaston.[3] Muita tervaleppäkorven puita voivat olla hieskoivu, harmaaleppä, puumaiset pajut, saarni ja vähäisessä määrin kuusikin.[5] Aluskasvillisuudessa kuivempien mättäiden ja vetisten välikköpintojen vaihtelu on tyypillistä.[5] Pensaina voi kasvaa esimerkiksi tuomea, pihlajaa, paatsamaa ja herukkaa. Mättäillä kasvaa varpujen ja sammalten ohella usein suuria saniaisia, kuten hiirenporrasta ja nevaimarretta. Märemmillä paikoilla kasvaa muun muassa vehkaa, kurjenmiekkaa ja rentukkaa.[6]

Monet sienet ja jäkälät viihtyvät kosteassa korvessa.[3] Linnuista tervaleppäkorvessa voi tavata muun muassa mustapääkertun, satakielen, mustarastaan ja pikkutikan. Tervalepän tyypillinen kääpä on harvinainen lakkakääpä.[5]

SuojeluMuokkaa

Vuonna 1997 voimaan tulleen luonnonsuojelulain määritelmän täyttäviä tervaleppäkorpia on koko maassa yhteensä vain muutamia satoja hehtaareja. Suurin osa niistä on pieniä, enintään muutaman hehtaarin laajuisia. Esimerkiksi Helsingin suojeltavien luontotyyppien kartoituksessa kesinä 1998 ja 1999 löytyi ainoastaan yksi, Vallisaaresta.[7][8] Laajimmat ja edustavimmat esiintymät sisältyvät valtakunnallisiin suojeluohjelmiin.[3]

Tervaleppäkorvet ovat erityisesti sienten, jäkälien ja monien eläinlajien elinympäristöinä tärkeitä.[3] Tervaleppäkorvet ovat arkoja vesitalouden muutoksille, joten niitä uhkaa ennen muuta ojittaminen, rakentaminen ja vesistöjen säätely.[3] Luontotyypin harvinaistumiseen on metsäojituksilla ollut suuri merkitys. Suurin osa Suomen tervaleppäkorvista sijaitsee PoriParikkala-linjan eteläpuolella.[4]

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Pääkkönen, Pilvi & Aulikki Alanen: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje. Suomen ympäristökeskuksen moniste 188. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2000. ISBN 952-11-0738-3.