Terror Antiquus
Terror Antiquus (sananmukaisesti "Ikivanha terrori", tunnetaan suomeksi myös nimellä Zeuksen salama) on venäläisen Léon Bakstin vuonna 1908 valmistunut maalaus. Kankaalle tehdyn öljymaalauksen koko on 250 cm × 270 cm. Se on Venäläisen taiteen museon kokoelmassa Pietarissa.
| Terror Antiquus (Zeuksen salama) | |
|---|---|
.jpg) Terror Antiquus |
|
| Nimi | Terror Antiquus (Zeuksen salama) |
| Tekijä | Léon Bakst |
| Valmistumisvuosi | 1908 |
| Taiteenlaji | symbolismi |
| Korkeus | 250 cm |
| Leveys | 270 cm |
| Sijainti | Venäläinen museo |
| Paikkakunta | Pietari |
Terror Antiquus on maalaus, jossa taiteilija käyttää symboleita modernin ajan apokalypsin ilmaisemiseen.[1]
Synty muokkaa
Vuonna 1907 Léon Bakst matkusti Kreikkaan taiteilijatoverinsa Valentin Serovin kanssa luonnostellen antiikin monumentteja ja Välimeren luontoa sekä lukien antiikin filosofien ja kirjailijoiden tekstejä. Bakst kopioi pikkutarkasti useita antiikin rakennuksia.[1]
Teos muokkaa
Maisema muokkaa
Maalauksen maisema on yleistys, joka kuvastaa myös Bakstin helleenisen maantieteen tutkimuksia.[1]
Suuri maalauskangas on yläkulmasta kuvattu maisema, jota valaisevat valtavat salamaniskut. Maata kohti syöksyvä meri hukuttaa alleen kallioisen rannan. Rakennukset heiluvat ja paniikkiin joutuneet asukkaat vipeltävät edestakaisin. Vaahtopäiset aallot, jotka nielaisevat aluksia, syöksyvät kohti kivisten linnoitusten seiniä.
Tummansininen meri, josta saaret nousevat, näyttää hehkuvan fosforoivaa valoa. Se on itse asiassa näkymä joka avautuu Akropoliilta. Oikealla nousevat ruskeat, tuhkanharmaat vuoret ovat samoja tarumaisia ja jättiläismäisiä vuorijonoja ja paljaita kallioita – raakoja ja klassisia, joita Bakst kuvasi innokkaasti Kreikan matkansa muistiinpanoissa.[2]
Maalauksessa ovat tunnistettavissa muun muassa Mykenen Leijonaportti, Tirynsin palatsi, Ateenan Akropolis, sekä kore-veistos.[2]
Mykeneen Leijonaportti muokkaa
- Pääartikkeli: Leijonaportti
Leijonaportti on muinaisen Mykenen kaupungin pääportti, joka sijaitsee linnoitetun alueen luoteiskulmassa. Portilta alkava nouseva tie johtaa ylös kaupungin läpi megaronille saakka. Leijonaportti on peräisin 1300-luvulta eaa., ja se on saanut nimensä kolmionmallisesta leijonareliefistä, joka on veistetty portin päälle. Reliefi on Euroopan vanhin säilynyt kivestä hakattu veistos, ja siinä kuvataan kahta vastakkain seisovaa leijonaa.
Tirynsin palatsi muokkaa
- Pääartikkeli: Tiryns
Tiryns oli mykeneläisaikainen kaupunki Kreikassa Argoliin maakunnassa. Se oli kukkulalinnoitus, joka oli miehitetty jo pronssikauden alusta. Huipussaan se oli 1400–1200 eaa. Tirynsin huomattavimmat piirteet olivat sen palatsi, kyklooppimuurimaiset tunnelit ja etenkin sen muuri, josta tulee myös sen homeerinen lisänimi ”mahtava muurein ympäröity Tiryns”.
Akropolis muokkaa
- Pääartikkeli: Akropolis
Ateenan Akropolis on tunnetuin antiikin Kreikan linnavuorista, akropoliista. Usein pelkällä Akropolis-nimellä viitataan juuri Ateenassa sijaitsevaan linnoitukseen, vaikka akropoliita sijaitsee useissa muissakin Kreikan kaupungeissa.
Kore muokkaa
Kore, joka on näkyvästi kaaoksen yläpuolella personoiden ihmiskunnan järkähtämätöntä kohtaloa, on myös konkreettinen ja abstrakti.[1] Tällä jumalatar Afroditen patsaalla on rauhallinen, tyyni ja viileä hymy huulillaan. Patsas on naisellisen ihanteen inkarnaatio, rakkauden ja taiteen voittaessa kaiken maallisen ja ohimenevän, ja se tuo kuvaan arvoituksellista, symbolista merkitystä.
Jumalattaren veistos muistuttaa arkaaista korea, joka innoitti myös Valentin Serovia maalauksessa Europan ryöstö.[2]
Arkaainen hymy muokkaa
- Pääartikkeli: Arkaainen hymy
Arkaainen hymy on alun perin antiikin Kreikan arkaaisen kauden veistosten kasvoilla oleva ilme, jossa suun reunat kääntyvät hieman ylöspäin. Arkaainen hymy tavataan sekä puettuja naisia eli koreita tai alastomia nuoria miehiä esittävien kourosten kasvoilla. Arkaaista hymyä on tulkittu eri tavoin. Sitä on luonnehdittu arvoituksellisuuden, jumalallisuuden, elämänvoiman ja elämänilon merkiksi.
Vastaanotto muokkaa
Kriitikot löysivät monta virhettä maalauksesta, mutta Bakstin maalaus nautti suurta suosiota Itsenäisten Salongissa Pariisissa. Sille myönnettiin kultamitali Brysselin maailmannäyttelyssä vuonna 1910.[1] Terror Antiquus herätti erilaisia mielipiteitä lehdistössä. Jotkut kriitikot ajattelivat sitä ”pelkästään ilmasta käsin kuvattuna näkymänä reliefimäisenä karttana”. Toiset pitivät sitä ”työnä, joka kasvaa monimutkaisista ja merkittävistä intellektuaalisista pyrkimyksistä”.[2]
Volkovin tulkinta muokkaa
Solomon Volkov kirjoittaa kirjassaan Pietari: eurooppalainen kulttuurikaupunki käyneensä katsomassa Leningradissa Venäläisen museon kokoelmia ja pysähtyneensä usein Léon Bakstin suuren maalauskankaan edessä. Volkovin mukaan Terror Antiquus kuvaa antiikin Atlantiksen, myyttisen, Platonin mukaan keskellä Atlanttia sijainneen kulttuurin tuhoa. Saaren asukkaiden kulttuuri ja henkinen sivistys oli noussut suuriin korkeuksiin, mutta jumalat rankaisivat heitä liiallisen ylpeytensä takia. Atlantis vajosi ikiajoiksi kiehuvaan valtamereen.
Volkov kertoo olleensa erityisen vaikuttunut sommitelman keskellä olevasta veistoksesta, jumalattaresta joka hyväksyi tyynellä hymyllään sen sivistyksen tuhon, joka oli hänet synnyttänyt. Jumalattaren eristi häntä ympäröivästä kaaoksesta korkeampi viisaus ja ylempi tieto, joka suojeli häntä. Volkov kertoo olleensa silloin teini-ikäinen ja huomanneensa vasta myöhemmin, että Bakst, antiikin intohimoinen ihailija, oli kuvannut Terror Antiquusissa jumalatar Afroditeen, joka symbolisoi hänelle rakkauden ja taiteen voittoa tuhosta.
”Ja vielä myöhemmin tuo maalaus näyttäytyi minulle lähes täydellisenä metaforana 20 vuosisadan Atlantiksesta – siitä upeasta kulttuurista kaupungissa, jossa elin.”[3]
Unelma arkaaisuudesta muokkaa
Terror Antiquus -maalauksessa on dualismia, joka ilmenee Bakstin mielikuvissa Kreikasta ja kreikkalaisesta kulttuurista. Ne näyttäytyivät sekä konkreettisena, että abstraktina.[1] Maalauksen abstrakti symboli ei kuitenkaan sulje pois sen historiallista aitoutta.[2]
Terror Antiquus toteutti Bakstin pitkään unelmoiman haaveen luoda teos, jolla olisi syvällinen filosofinen merkitys. Kolme vuotta kestänyt yritys ei kuitenkaan tyydyttänyt Bakstia, koska teoreettinen suunnittelu ja pohdinta törmäsi siihen, että Bakst halusi kiinnittää katsojan huomiota. Maalaus oli pikemminkin akateeminen tutkielma.[2]
Teos vastasi kuitenkin paljolti muiden venäläisten taiteilijoiden vuosina 1905–1915 tekemiä töitä. Siihen liittyi halu osoittaa kiinnostusta uusiin tieteellisiin löytöihin, erityinen romanttinen aura, jota arkaaiset elementit välittivät ja dekoratiivisen paneelin käyttö, jonka keskellä on symbolinen kuva ovat sukua Nikolai Roerichin, Konstantin Bogajevskin, Kuzma Petrov-Vodkinin ja M. K. Čiurlionisin pyrkimyksille. Terror Antiquus kuvastaa sen tekijän pyrkimystä monumentaalisuuteen ja arkaaisuuteen. Maximilian Volosin huomioi vuonna 1909: ”Unelma arkaaisuudesta on aikamme taiteen hellityin unelma.”[2]
Kohti fauvismia muokkaa
Kreikan matkan jälkeen Bakstin kiinnostus antiikkia kohtaan lisääntyi hänen alkaessa luennoimaan ja julkaisemaan artikkeleita klassisesta kulttuurista. Hän ilmaisi ajatuksiaan selkeimmin artikkelissaan ”Klassisia pyrkimyksiä taiteessa” (1909), Apollon-lehdessä. Subjektiivisuuden ja esteettisyyden hyläten hän puolusti taiteen suurien muotojen ja jatkuvuuden perinnettä ja tarvetta perusteelliseen ammatilliseen koulutukseen. Hän uskoi, että turvautumalla arkaismiin, ”raakajalokiven hiontaa muistuttavaan tyyliin” ja lasten piirustuksiin, niiden havainnon spontaanisuuteen ja kirkkaisiin, puhtaisiin väreihin valaisi taiteeseen uutta voimaa. Hän mainitsi muun muassa ajan taiteilijoista Paul Gauguinin, Henri Matissen ja Maurice Denisin, jotka olivat valinneet tämän tien, minkä Bakst väitti olevan yksi ja ainoa.
Nämä näkemykset toivat hänet lähemmäksi fauvismia, jonka kaikuja oli selvästi sekä hänen maalauksissaan että piirustuksissaan, ja hänen opetusmenetelmissään. Hän vaati opiskelijoiltaan kykyä järjestää vastavärejä, tasapainottaa niiden vaikutuksia ja siirtää niitä yksinkertaisimpiin muotoihin. Leon Bakst opetti vain neljän vuoden ajan ja asettui asumaan lopullisesti Pariisiin vuoden 1910 jälkeen omistautuen työlleen Djagilevin Ballets Russesin lavastajana.[2]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Leon Bakst (1866–1924), Terror Antiquus The Russian Museum: the Virtual Branch. Venäläisen taiteen museo. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Irina Pruzhan: Bakst: His Life and Work Nataliart. 2012. Nataliart. (englanniksi)
- ↑ Volkov, Solomon: ”johdanto”, St. Petersburg: A Cultural History., s. XI. New York: The Free Press, 1995. ISBN 0-02-874051-1. (englanniksi)