Avaa päävalikko

Thekla (Tekla) Johanna Virginia Hultin (18. huhtikuuta 1864 Jaakkima31. maaliskuuta[1] 1943 Helsinki) oli Suomen toinen naistohtori ja ensimmäinen naispuolinen filosofian tohtori (1896). Hän oli nuorsuomalaisten ja kokoomuksen kansanedustajana 1908–1924, Suomen ensimmäinen vakinainen naispuolinen toimittaja ja päätoimittaja[2][3][4], tutkija sekä puolue-, järjestö- ja naisasia-aktivisti. Hultin omisti elämänsä työlle isänmaan, naisasian, liberalismin ja sosiaalisten kysymysten puolesta.

Tekla Hultin
Tekla Hultin, Suomen historia.JPG
Kansanedustaja
01.08.1908–30.04.1924
Vaalipiiri Viipurin läänin läntinen vaalipiiri
Henkilötiedot
Koko nimi Thekla Johanna Virginia Hultin
Syntynyt 18. huhtikuuta 1864
Jaakkima
Kuollut 31. maaliskuuta 1943 (78 vuotta)
Helsinki
Puoliso naimaton
Tiedot
Puolue Kansallinen Kokoomuspuolue
Muut puolueet Nuorsuomalainen Puolue
(vuoteen 1918)
Koulutus filosofian tohtori (1896)

ElämänvaiheetMuokkaa

Hultin syntyi Jaakkimassa ensimmäisenä henkikirjoittaja Julius Hultinin ja Emma Savanderin viidestä lapsesta.[1] Hän kävi koulua Sortavalan ja Viipurin yksityisissä tyttökouluissa. Helsingin jatko-opistosta hän valmistui opettajattareksi vuonna 1885.[1]

Seuraavana vuonna 1886 Hultin aloitti yliopisto-opinnot.[1] Hän opiskeli muun muassa kirjallisuustiedettä, taidehistoriaa ja sielutiedettä, mutta valitsi pääaineekseen historian. Hultin valmistui filosofian kandidaatiksi keväällä 1891.[1] Lopputyön aiheena oli Englannin siirtomaapolitiikka Amerikassa. Valmistumisensa jälkeen Hultin aloitti työskentelyn toimittajana. Hän toimi Dagbladetin avustajana.

Vuosina 1896–1897 Hultin laati taloushistorian alan väitöskirjaansa Historiska upplysningar om bergshandteringen i Finland under svenska tiden (Historiallisia tietoja vuoritoimesta Suomessa Ruotsin vallan aikana), jonka aiheena on Suomen vuoritoimen historia. Väiteltyään vuonna 1896 Hultin antautui täysin virkauralle ja erityisesti poliittiselle toiminnalle. Hultin toimitti muun muassa kirjan Suomalaisuuden herätys (1892), kirjoitti useita kirjasia, kuten Mikä on perustuslaki? (1899) ja Suomen asema Venäjän valtakunnassa (1907), sekä kirjoitti Leo Mechelinin elämäkerran.

Vuonna 1901 Hultinista tuli Tilastollisen päätoimiston toinen aktuaari, kun hänelle pyynnöstä myönnettiin erivapaus sukupuolestaan.[5] Myöhemmin hänen sukupuolensa ja poliittiset mielipiteensä estivät etenemisen ensimmäisen aktuaarin virkaan. Välillä hänet pidätettiinkin virantoimituksesta. Hultin toimi tehtävässä aina vuoteen 1929, jolloin hän jäi eläkkeelle. Työssään hän toimitti lukuisia tilastollisia tutkimuksia muun muassa köyhäinhoidosta, avioeroista ja naisten yötyöstä.

Hultin muistetaan myös päiväkirjoistaan, joissa hän kuvaa elävästi historiallisia tapahtumia ja niiden itsessään ja suomalaisissa yleisemminkin herättämiä tuntoja, esimerkiksi kansallista innostusta Japanin voitoista Venäjää vastaan (mikä johti mielenosoituksiin, mellakoihin, suurlakkoon ja lopulta vapauden ja demokratian lisääntymiseen Venäjällä ja Suomessa 1905).[6]

Voidakseen toimia tärkeinä pitämiensä asioiden puolesta Hultin päätti olla koskaan avioitumatta, mutta hänellä oli vilkas seuraelämä. Hän asui pitkään Aldyth-sisarensa kanssa Helsingissä.

Poliittinen toimintaMuokkaa

 
Eero Järnefeltin maalaama muotokuva Hultinista vuodelta 1905.

Hultin oli myös nuorsuomalaisen puolueen perustajia, ja sittemmin hänestä tuli puolueen pää-äänenkannattajan Päivälehden vakituinen toimittaja (1893–1901).[5]

Hultin osallistui Aleksanteri II:n patsaan mielenosoitusluonteiseen kukittamistapahtumaan 13. maaliskuuta 1899. Hultin oli Helsingissä keräämässä Suureen adressiin allekirjoituksia ja monistamassa adressia varten tarvittuja adressilehtiä sekä järjestelemässä tuhansia koottuja adresseja lopulliseen järjestykseen.[7] Hän oli myös Seurahuoneen juhlasalissa Suuren adressin lähetystön tervetuliaisjuhlassa, joka järjestettiin lähetystön palattua Pietarista 18. maaliskuuta 1899.[8]

Hultin osallistui Leo Mechelinin 60-vuotisjuhliin tämän kotona Fabianinkatu 16:ssa.[9] Hultin oli senaattori Mechelinin sukulainen ja läheinen perheystävä, ja hän toimi tämän sihteerinäkin. Toisin kuin Mechelin, Hultin ei sortokausilla tyytynyt rauhanomaiseen vastarintaan. Hultin toimi vuonna 1900 Isänmaan Ystävä -lehden vastaavana toimittajana, mutta tehtävä päättyi Bobrikovin lakkauttaessa lehden.[5]

Hultin oli perustamassa naiskagaalia vuonna 1902, jolloin joukko hänen ystäviään kokoontui hänen kotonaan, ja he päättivät auttaa kagaalia levittämään ja ylläpitämään vastarintahenkeä kodeissa ja yhteiskunnassa. Naiskagaalin keskuskomitea oli Helsingissä, ja paikalliskomiteoita oli muilla paikkakunnilla. Hän toimi naiskagaalin varapuheenjohtajana.[10]

Hultin työskenteli myös aktivisti- ja jääkäriliikkeiden puolesta. Hän oli merkittävä ideologinen vaikuttaja puolueissaan ja liikkeissään. Hän salakuljetti Vapaita lehtisiä Tukholmasta Suomeen.[11]

Hultin oli Suomalaisen naisliiton (1907–1909) sekä Nuorsuomalaisen Naisklubin (1902) ensimmäinen puheenjohtaja sekä Naisasialiitto Unionin merkittävä vaikuttaja, joka toimi ahkerasti muun muassa yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden puolesta, jonka Mechelinin senaatti sai vuonna 1906 toteutetuksi.[5] Hultin yritti saada kaikkien yhteiskuntaluokkien naiset yhteistyöhön näissä kysymyksissä, mistä naisasiaan sinänsä myönteisesti suhtautunut SDP varoitteli omiaan.

Hultin toimi kansanedustajana vuosina 1908–1924 Viipurin läänin läntisestä vaalipiiristä. Nuorsuomalaisen puolueen hajottua vuonna 1918 hän liittyi Kansalliseen kokoomuspuolueeseen.[5] Helsingin kaupunginvaltuutettuna hän oli vuosina 1925–1930.[5] Hultin toimi myös presidentin valitsijamiehenä vuonna 1925.[2]

MuistaminenMuokkaa

Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta nimesi keväällä 2014 Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevan Sanomatalon ja Kiasman välisen aukion Tekla Hultinin mukaan kunnianosoituksena Suomen ensimmäiselle naispuoliselle toimittajalle ja aikansa merkittävälle yhteiskunnalliselle vaikuttajalle.[3][4]

JulkaisutMuokkaa

KirjojaMuokkaa

  • Historiska upplysningar om bergshandteringen i Finland under svenska tiden. 1, Jernbruken. Väitöskirja, 247 s.. Helsingin yliopisto, 1896.
  • Historiska upplysningar om bergshandteringen i Finland under svenska tiden. 2. 92 s. , 1897.
  • Leo Mechelin, en konturteckning. 48 s., Ilmestynyt suomeksi nimellä Leo Mechelin, muutamia ääripiirteitä Nuori Suomi 9. , 1900.
  • Mikä on perustuslaki?, vuoropuhelua lautamiehen tuvassa, Tekla Johanna Virginia Hultin ; kirj. T. H. – Erkko Johan Henrik. 15 s., Otava, 1899.
  • Mistä on kysymys?, 22 s., Nuorsuomalaisen puolueen kanslia, 1909.
  • Naisasia Pienpainateaineisto, 1810–1944.
  • Perustuslaillinen hallitus ja suomettarelainen hallitus, esitelmä pidetty nuorsuomalaisten kokouksissa syksyllä 1906, 24 s., 1906.
  • Päiväkirjani kertoo. 1, 1899–1914. 507 s., Kustannusoy. Sanatar, 1935.
  • Päiväkirjani kertoo. 2, 1914–1918. 400 s., Sanatar, 1938.
  • Suomen asema Venäjän valtakunnassa. 19 s., WSOY,1908 Suomalaisen naisliiton kirjasia; 3
  • Taistelun mies, piirteitä Jonas Castrénin elämästä ja toiminnasta, muistojulkaisu. 181 s., Karjalan kulttuurirahaston isännistön toimesta. Otava, 1927.
  • Undersökning rörande nattarbeterskorna i Finlands industrier ; på uppdrag af Kejserliga Senaten och under dess öfverinseende värkstäld. X, 85, 49 s. s., Edlundska Bokhandeln, 1911. Arbetsstatistik; XI
  • Vielä kerran suomettarelainen hallitus, vastaus sen nimettömälle asianajajalle. 32., Nuorsuomalaisen puolueen kanslia,1907.
  • Yötyöntekijättäret Suomen teollisuudessa, tutkimus Keisarillisen Suomen Senaatin määräyksestä ja Teollisuushallituksen ylivalvonnan alaisena. X, 85, 49 s. 1911. Työtilastoa; 11

Suomennoksia ja toimituksiaMuokkaa

  • Gustaf Alexander Cygnæus: K. Suomen talousseura 1797–1897, toimikunnan toimesta kuvailtu. Suomennoksen suoritti Tekla Hultin. 1897.
  • Suomalaisuuden herätys, lausuntoja suomalaisuuden asiassa ennen Saima-lehden ilmestymistä, toimittanut Tekla Hultin. Otava, 1892
  • Suomen matkailija-yhdistys: Vuoksi, lyhyitä neuvoja Vuoksen-retkiä varten Imatralta Käkisalmeen ynnä kartta. Toim. Aug. Ramsay; suom. Tekla Hultin. Wasenius’en kirjakauppa, 1892.
  • Ukko-Pekka, kansan mies, tammikuun 5 p:nä 1937. Toim. Erkki Räikkönen, E. A. Fabritius, Tekla Hultin. Sanatar, 1937.
  • Pierre Paul Leroy-Beaulieu: Yleisen kansantalouden pääpiirteet. Suom. Tekla Hultin. WSOY, 1891.

LähteetMuokkaa

  • Tekla Hultin Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  • Kansallinen elämäkerrasto 2. (Useita toimittajia.) WSOY, Porvoo, 1929
  • Tekla Hultin: Päiväkirjani kertoo 1899–1914. Sanatar, Helsinki, 1935

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Af Forselles, Jenny, Kansallinen elämäkerrasto, 2, s. 515.
  2. a b Hultin, Tekla Johanna Virginia - Porvarillisen Työn Arkisto arkisto.kokoomus.net. Viitattu 23.9.2019.
  3. a b Ensimmäinen sanomalehtinainen saa nimensä kartalle Helsingin Sanomat. 4.4.2014. Viitattu 23.9.2019.
  4. a b Lasikattojen rikkoja Tekla Hultin saa aukion Helsinkiin Helsingin Sanomat. 8.4.2014. Viitattu 23.9.2019.
  5. a b c d e f Af Forselles, Jenny, Kansallinen elämäkerrasto, 2, s. 516.
  6. Hultin, s. 131–133.
  7. Hultin, s. 15.
  8. Hultin, s. 16
  9. Hultin, s. 17.
  10. Hultin, s. 51–52.
  11. Hultin, s. 47.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tekla Hultin.