Avaa päävalikko
Havainnollistus siitä, miten tekijäavaruus, pallopinta , saadaan liimaamalla kaikki kiekon reunapisteet yhdeksi pisteeksi.

Topologiassa ja siihen liittyvillä matematiikan aloilla tekijäavaruus on, intuitiivisesti ilmaistuna tulos, joka saadaan samastamalla toisiinsa tai ”liimaamalla yhteen” jotkin annetut topologisen avaruuden pisteet. Toisiinsa samastettavat tai ”yhteen liimattavat” pisteet määritellään ekvivalenssirelaatiolla. Tavallisimmin tämä tehdään uuden topologisen avaruuden konstruoimiseksi jonkin ennestään tunnetun avulla. Tekijätopologia käsittää ne joukot, joiden alkukuva siinä kanonisessa projektiossa, jolla jokainen lähtöavaruuden alkio kuvataan sitä vastaavalle ekvivalenssiluokalle, on avoin joukko.

Sisällysluettelo

MääritelmäMuokkaa

Olkoon   topologinen avaruus, ja okoon ~ jokin ekvivalenssirelaatio avaruudessa  . Tekijäavaruus  on  :n alkioiden ekvivalenssiluokkien joukko:

 

varustettuna topologialla, jossa avoimia joukkoja ovat ne ekvivalenssiluokkien joukot, joiden yhdisteet ovat avoimia joukkoja X:ssä:

 [1]

Yhtäpitävästi voidaan määritellä avoimiksi ne joukot, joiden alkukuva surjektiivisessa kuvauksessa  , joka liittää jokaiseen X:n pisteeseen sitä vastaavan ekvivalenssiluokan, on avoin:

 

Tekijäavaruuden avoimien joukkojen muodostama tekijätopologia on siis projektion   koindusoima topologia avaruudessa X/~.[2]

SamastuskuvausMuokkaa

Tekijäavaruuteen liittyy läheisesti myös samastuskuvauksen eli tekijäkuvauksen käsite. Sanotaan, että kuvaus   on samastuskuvaus, jos se on surjektio ja jos Yn osajoukoista U ovat avoimia ne ja vain ne, joiden alkukuva on avoin. Yhtäpitävästi voidaan määritellä, että   on samastuskuvaus, jos se on surjektio ja jos se koindusoi maaliavaruuteen Y sen alkuperäisen topologian.[3]

Jos   on ekvivalenssirelaatio joukossa  , kanoninen kuvaus   on samastuskuvaus.

Pisteiden liimaaminenMuokkaa

  • Liimaaminen. Topologiassa käytetään usein ilmaisua, että pisteet ”liimataan” yhteen. Olkoon X topologinen avaruus ja   kaksi sen pistettä. Muodostetaan ekvivalenssirelaatio ~, jossa a ~ b, jos ja vain jos joko
  •  ,
  •   ja   tai
  •   ja  .

Tämän ekvivalenssirelaation määrittämän tekijäavaruuden muodostamista sanotaan pisteiden x ja y ”liimaamiseksi” yhteen. Yleensäkin tekijäavaruuden muodostamista voidaan havainnollistaa kuvittelemalla, että samaan ekvivalenssiluokkaan kuuluvat pisteet ikään kuin ”liimataan” kiinni toisiinsa. Kuten jäljempänä mainitut esimerkit osoittavat, tämä voidaan monessa, joskaan ei kaikissa tapauksissa tehdä aivan konkreettisestikin.

EsimerkkejäMuokkaa

 
Lieriö
 
Möbiuksen nauhan konstruointi lähtien neliöstä. Vastakkaisilla reunoilla olevat nuolet on liimattava yhteen niin päin, että niiden kärjet osuvat yhteen.
 
Möbiuksen nauha
 
Torus
 
Kleinin pulloa lähinnä muistuttava toteutettavissa oleva pinta. Teoriassa Kleinin pullosta kuitenkin oletetaan, etteivät sen ”kaula” ja ”reuna” leikkaa toisiaan, mutta sellaista pintaa ei voi tehdä konkreettisesti.
  • Tarkastellaan yksikköneliötä I2 = [0,1] × [0,1] ja ekvivalenssirelaatiota ~, jossa kaikki neliön reunapisteet ovat ekvivalentteja, toisin sanoen ne muodostavat yhden ekvivalenssiluokan; muihin ekvivalenssiluokkiin kuuluu kuhunkin vain yksi piste, jokin neliön sisäpiste. Tällöin I2/~ on homeomorfinen yksikköpallon S2 kanssa.
  • Edellistä esimerkkiä voiaan yleistää seuraavasti: Olkoon   suljettu n-ulotteinen kuula ja   sen reuna, (n-1)-ulotteinen pallo. Silloin tekijäavaruus   on homeomorfinen  :n kanssa. Tässä   saadaan kutistamalla n-kuulan reuna pisteeksi, ja se on muodollisesti sellaisen ekvivalenssirelaation määrittämä tekijäavaruus, jossa kaikki reunan   pisteet ovat ekvivalentteja.[1]
  • Vieläkin yleisemminkin voidaan menetellä seuraavasti. Oletetaan, että X on topologinen avaruus ja A jokin sen aliavaruus. Voidaan muodostaa ekvivalenssirelaatio, jossa kaikki A:n pisteet ovat keskenään ekvivalentteja, kun taas A:han kuulumattomat pisteet ovat ekvivalentteja vain itsensä kanssa. Tämän ekvivalenssirelaation määrittämälle tekijäavaruudelle käytetään merkintää X/A. Esimerkiksi pallonpinta   on homeomorfinen sen tekijäavaruuden kanssa, joka saadaan, kun yksikkökiekossa   määritellään tällä tavoin tekijäavaruus  , missä   on yksikköympyrän kehä.
  • Jos neliössä I2 = [0,1] × [0,1] samastetaan kahden vastakkaisen sivun kaikki pisteet (0,y) ja (1,y), kun 0 <= y <= 1, saadaan katkaisu lieriö. Tämä voidaan tehdä konkreettisestikin kiertämällä neliön muotoinen paperiarkki lieriöksi ja liimaamalla vastakkaiset sivut yhteen.[4]
  • Jos neliössä I2 = [0,1] × [0,1] samastetaankin kahden vastakkaisen sivun kaikki pisteet (0,y) ja (1, 1-y), kun 0 <= y <= 1, saadaan Möbiuksen nauha. Tämäkin on mahdollista tehdä myös konkreettisesti, joskin neliön sijasta on tällöin käytettävä sen kanssa homeomorfista, tarpeeksi pitkää ja kapeaa suorakulmiota.[4]
  • Jos neliössä I2 = [0,1] × [0,1] samastetaan pisteiden (0,y) ja (1,y) lisäksi myös pisteet (x,0) ja (x,1), kun 0 <= x <= 1 ja 0 <= y <= 1, saadaan toruspinta. Toruksen voidaan ajatella muodostuvan, kun tarpeeksi pitkä lieriö kierretään niin, että se muodostaa pituussuunnassa ympyrän, minkä jälkeen sen molemmat päät yhdistetään.[4]
  • Jos neliössä I2 = [0,1] × [0,1] samastetaan pisteet (0,y) ja (1, 1-y) sekä (x,0) ja (x,1), saadaan Kleinin pullo. Jos taas samastetaan pisteet (0,y) ja (1, 1-y) sekä (x,0) ja (1-x,1), saadaan projektiivinen taso.[4] Näitä kuitenkaan ei voida toteuttaa konkreettisesti, sillä kolmiulotteisessa avaruudessa   ei ole sellaisia osajoukkoja, jotka olisivat näiden kanssa homeomorfiset.
  • Tarrkatellaan reaalilukujen joukkoa   varustettuna tavanomaisella topologialla ja määritellään ekvivalenssirelaatio, jossa x ~ y jos ja vain jos x - y on kokonaisluku. Tällöin tekijäavaruus X/~ on homeomorfinen yksikköympyrän S1 kanssa: tässä homeomorfismissa kutakin reaalilukua x vastaa yksikköympyrällä oleva piste (cos 2πx, sin 2πx).
  • Edellinen esimerkki voidaan yleistää seuraavasti: Olkoon G topologinen ryhmä, jonka alkiot ovat X:n jatkuvia kuvauksia itselleen. Tällöin avaruudessa X voidaan muodostaa ekvivalenssirelaatio, jossa pisteet x ja y ovat ekvivalentteja, jos ja vain jos on olemassa sellainen tähän ryhmään kuuluva kuvaus f, että  . Tämän ekvivalenssirelaation määrittämälle tekijäavaruudelle käytetään tällöin merkintää X/G. Edellä mainittu esimerkki voidaan käsittää tämän erikoistapaukseksi samastamalla kokonaislukujen ryhmä   reaalilukujen joukossa määriteltyjen kuvausten   muodostaman ryhmän kanssa kanssa, missä n on kokonaisluku. Muodostettu tekijäavaruus on siis  , joka on homeomorfinen S1:n kanssa.

Huomattakoon kuitenkin, että merkintä   voi tarkoittaa kahta eri asiaa. Jos   käsitetään edellä selitetyllä tavalla  :n kuvausten muodostamaksi ryhmäksi, saadaan edellä kerrotulla tavalla ympyrä. Jos kuitenkin   käsitetään  :n aliavaruudeksi, tekijäavaruudeksi saadaan numeroituvasti ääretön joukko silmukoita, jotka kohtaavat toisensa yhdessä pisteessä; kukin silmukka vastaa yhtä avointa väliä  , missä n on kokonaisluku.

OminaisuuksiaMuokkaa

Jokainen kompakti metristyvä avaruus voidaan esittää Cantorin joukon tekijäavaruutena.[1]

Jokainen kompakti yhtenäinen n-monisto, kun n>0, voidaan esittää minkä tahansa muun kompaktin yhtenäisen n-moniston tekijäavaruutena, ja kuvaus tekijäavaruudesta f:X/~->Y on jatkuva, jos ja vain jos f0q:X->Y on jatkuva.[1]

Topologisen avaruuden X surjektio q toiselle topologiselle avaruudelle Y on samaistuskuvaus, jos sillä on seuraava ominaisuus: jos Z on mikä tahansa topologinen avaruus ja   mikä tahansa kuvaus, f on jatkuva, jos ja vain jos yhdistetty kuvaus f ° q on jatkuva.

Tekijäavaruutta X/~ yhdessä samastuskuvauksen q : X -> X/~ kanssa luonnehtii seuraava universaaliominaisuus: Jos g : X -> Z on sellainen jatkuva kuvaus, että kaikilla samaan ekvivalenssiluokkaan kuuluvilla Xn alkioilla on sama kuvapiste Z:ssä, on olemassa yksi ja vain yksi sellainen jatkuva kuvaus f : X/~ -> Z, että g = f ° q. Sanotaan, että g laskeutuu tekijäavaruuteen.

Tekijäavaruuden X/~ jatkuvia kuvauksia ovat siis ne ja vain ne kuvaukset, jotka saadaan X:ssä määritellyistä jatkuvista kuvauksista ja jotka ovat yhteensopivia ekvivalenssirelaation kanssa (siinä mielessä, että ekvivalenteilla alkioilla on sama kuva). Tutkittaessa tekijäavaruuksia tätä kriteeriä käytetään paljon.

Usein on selvitettävä, onko jokin surjektio q : X -> Y samaistuskuvaus. Jos q on avoin tai suljettu kuvaus, se on samaistuskuvaus.[3] Nämä ovat kuitenkin vain riittäviä, mutta eivät välttämättömiä ehtoja. On helppo muodostaa esimerkkejä samaistuskuvauksista, jotka eivät ole avoimia eivätkä suljettuja. Topologisten ryhmien tapauksessa samaistuskuvaukset ovat avoimia.

Suhde muihin topologisiin käsitteisiinMuokkaa

ErotteluaksioomatMuokkaa

Erotteluaksioomien suhteen tekijäavaruudet käyttäytyvät usein yllättävällä tavalla. Vaikka topologinen avaruus X toteuttaa yhden tai useamman erotteluaksiooman, tekijäavaruus X/~ ei niitä välttämättä noudata. Toisaalta tekijäavaruudella X/~ voi olla erotteluominaisuuksia, joita alkuperäisellä avaruudella X ei ole. Seuraavat tulokset ovat kuitenkin voimassa:

  • X/~ on T1-avaruus, jos ja vain jos jokainen ~:n ekvivalenssiluokka on suljettu X:ssä.
  • Jos tekijäavaruutta vastaava samaistuskuvaus on avoin, tekijäavaruus X/~ on Hausdorff-avaruus, jos ja vain jos relaatiota ~ vastaava tuloavaruuden X×X osajoukko R = { } on suljettu.

YhtenäisyysMuokkaa

Jos avaruus on yhtenäinen tai polkuyhtenäinen, samoin ovat sen kaikki tekijäavaruudet.

Yhdesti yhtenäisen tai kutistuvan avaruuden tekijäavaruus ei välttämättä ole yhdesti yhtenäinen eikä kutistuva.

KompaktiusMuokkaa

Kompaktin avaruuden kaikki tekijäavaruudet ovat kompakteja. Sen sijaan lokaalisti kompaktin avaruuden tekijäavaruus ei välttämättä ole lokaalisti kompakti.

UlottuvuusMuokkaa

Tekijäavaruuden topologinen ulottuvuus voi olla suurempi tai pienempi kuin alkuperäisen avaruuden. Avaruuden täyttävät käyrät tarjoavat tästä esimerkkejä.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d Quotient Space Wolfram MathWorld. Viitattu 7.3.2018.
  2. Jussi Väisälä: ”Tekijätopologia”, Topologia II, s. 28–29. Limes ry, 1981. ISBN 951-745-082-6.
  3. a b Jussi Väisälä: ”Koindusointi”, Topologia II, s. 27. Limes ry, 1981. ISBN 951-745-082-6.
  4. a b c d Jussi Väisälä: ”Tekijätopologia”, Topologia II, s. 32–33. Limes ry, 1981. 951-745-082-6.