Tazin piiri (ven. Та́зовский райо́н, Тазовский муниципальный район, Tazovski (munitsipalnyi) raion) on kuntatason itsehallintoalue Jamalin Nenetsian autonomisen piirikunnan koillisosassa Pohjois-Venäjällä. Piirin pinta-ala on 137 410 km2 ja sen hallintokeskus on Tazovskin kaupunkimainen taajama.[1]

Tazin piirin läpi virtaa Tazinlahteen laskeva Taz-joki[1]; piiri muodostettiin aikoinaan tämän joen vesistöalueen mukaan. Tazin piiriin sijoittuvan Tazin kylän lähistöllä porattiin huhtikuussa 1965 maaperään koereikä, joka purki maakaasua yli 1 miljoonan kuutiometrin päivävauhdilla. Tämä oli enimmäinen koko arktisen alueen ja Jamalin-Nenetsian maakaasulöytö.lähde? Nykyäänkin piirin alueella on merkittävää petrokemian tuotantoa. Kaikkia alueen maakaasu- ja öljykenttiä ei kuitenkaan suurten etäisyyksien, tiettömien taipaleiden, ikiroudan ja ankarien arktisten olojen takia hyödynnetä.[2]

Tazin piirin vaakuna
Tazin piirin alue (keltaisella) Jamalin Nenetsiassa
Tazin piirin lippu

Tazin kunnallispiiri rajoittuu lounaassa Nadymin ja Purin piireihin, lännessä Obinlahteen, pohjoisessa Karanmereen, idässä Krasnojarskin aluepiiriin ja etelässä Krasnoselkupin piiriin.[1]

VäestöMuokkaa

Tazin piirin keskustaajaman toimii Tazovskin kaupunkimainen taajama. Piirin yhteenlaskettu asukasluku oli 2010 väestönlaskennan mukaan 16 537 henkeä.[3]

LiikenneyhteyksiäMuokkaa

Tazin piirin keskustaajama Tazovski on nykyään maantieyhteyden piirissä, paikallisteitä on muuallakin piirissä. Rautatie ei ulotu Tazin piirin alueelle. Tazovkista tieyhteys johtaa Urengoin kaupunkityyppiseen taajamaan ja sieltä Pur-joen takana sijaitsevaan Korotšajevon taajamaan (lähin rautatieasema). Lähin yli 100 000 asukkaan kaupunki on näistä noin 80 kilometriä itään sijaitseva Novyi Urengoi, jossa on rautatieaseman ohella lentoasema. [1][4] Tazovskissa sekä Gaz-Salen (Tibei-Salen), Antipajutan, Napalkovon ja Gydan kylissä on luokkaa 2-4 kuukautta kesäkaudella avoinna oleva piensatama. Enemmistö piirin alueesta on taigaa tai subarktista tai arktista tundraa ilman valmiita, ympärivuotsia tieyhteyksiä.[1][2]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  2. a b Схема развития объектов транспорта, путей сообщения, информатики и связи регионального значения Jamalin nenetsien autonomisen piirikunnan aiempi virallinen sivusto, adm.yanao.ru. Viitattu 13.5.2012. (venäjäksi)
  3. Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 13.5.2012. (venäjäksi)
  4. Атлас железные дороги Россия и сопредельные государства. (Venäjän ja CIS-maiden rautatiekartta). ФГУП "Омская картографическая фабрика", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa