Avaa päävalikko
Tauno Paronen

Tauno Ilmari Paronen (23. syyskuuta 1912 Viipuri[1]3. helmikuuta 1998 Kotka) oli metsänhoitaja ja Mannerheim-ristin ritari numero 151.

Parosen vanhemmat olivat maanviljelijä Kalle Paronen ja Edla Katariina Jantunen. Hän tuli ylioppilaaksi Viipurin maanviljelyslyseosta 1932, suoritti metsänhoitotutkinnon 1938 ja virkatutkinnon 1939. Paronen toimi Haapa Oy:n metsänhoitajana 1939-1944, Joensuun työvoimapiirin metsätyömaatarkastajana ja liikennepiirin kuljetuspäällikkönä vuoden 1945 alusta ja Pohjois-Karjalan hankintapiirin päällikkönä saman vuoden kesästä.[1]

Paronen suoritti asevelvollisuutensa 1932-1933 jalkaväessä, reservin vänrikiksi hänet ylennettiin 1934, luutnantiksi 1940 ja kapteeniksi 1941. Talviosodassa Paronen toimi konekiväärijoukkueen ja partio-osaston johtajana ja jatkosodassa konekivääri- ja kiväärikomppanian päällikkönä ja pataljoonan komentajana.[1] Paronen nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 22. elokuuta 1944. [2]

LähteetMuokkaa

  • Hurmerinta, Ilmari (toim.): Mannerheim-ristin ritarit: Ritarimatrikkeli. Helsinki: Mannerheim-ristin ritarien säätiö, 2008. ISBN 978-952-92-3268-0.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c ”Paronen, Tauno Ilmari”, Suomen metsänhoitajat. Finlands forstmästare 1931-1945, s. 473. Helsinki: Suomen Metsänhoitajaliitto, 1946.
  2. Hurmerinta 2008, s. 213
Tämä sotilaaseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.