Tauno Nurmela

Tauno Nurmela (4. syyskuuta 1907 Lappee27. elokuuta 1985 Turku)[1] oli suomalainen kielitieteilijä ja akateemikko.

Tauno Nurmela

HenkilöhistoriaMuokkaa

Nurmela toimi Turun yliopistossa romaanisten kielten professorina vuodesta 1949 vuoteen 1970. Hän toimi myös yliopiston vararehtorina 1953–1960, rehtorina 1960–1970 ja kanslerina 1970–1975. Akateemikon arvon hän sai 1975. Nurmela oli erityisesti Italian kielen ja kulttuurin tuntija.[1] Nurmelan veli oli vuorineuvos Ilmo Nurmela.

Nurmela on suomentanut Alberto Moravian teoksia nimellä Kai Vuosalmi.[2]

KunnianosoituksiaMuokkaa

Turussa vuonna 1939 löydetty pikkuplaneetta 1696 Nurmela on nimetty Tauno Nurmelan mukaan.[3]

Turun yliopiston päärakennuksen juhlaluentosali, luentosali I, on nimetty Nurmelan mukaan Tauno Nurmela -saliksi.

TeoksiaMuokkaa

Tauno Nurmelan tuotantoon kuuluvat muun muassa seuraavat teokset:

  • Suuri pieni maailma, muistelmateos (1953; uudistettu laitos 1967)
  • Vox humana eli Ihmisen ääntä, puhe- ja kirjoituskokoelma (1964)
  • Hei elämää, muistelmateos (1967)
  • Vanha Varis eli tuntematon Boccaccio (1975)
  • Sanottu mikä sanottu, puhe- ja kirjoituskokoelma (1979)

LähteetMuokkaa

  1. a b Juhani Korhonen, Risto Rantala (toim.): Suomalaisia kirjailijoita, s. 183. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19094-6.
  2. Koivisto, Päivi & Pyrhönen, Heta & Nyqvist, Sanna: Keltaiset esseet: Keltainen kirjasto tutkijoiden silmin. Liitteenä oleva kirjaluettelo.. Tammi, 2016.
  3. Oja, Heikki: Sibeliuksesta Tuonelaan: aurinkokuntamme kiehtova nimistö, s. 73, 104. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2003. ISBN 952-5329-25-9.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Lauri Lindgren: Nurmela, Tauno (1907–1985) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 3.4.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.