Tattarisuon silta

Tattarisuon silta eli Tattarisuon pehmeikkösilta on betoninen laattasilta Lahdenväylällä Tattariharjun teollisuusalueen kohdalla Kivikon osa-alueella Helsingissä. Silta ylittää moottoritien alla olevan turvekerrostuman ja se on lähes kokonaan näkymättömissä eli eräänlainen piilosilta.[1]

Tattarisuon silta
Sillasta näkyy maan pinnalle vain kansilaatan reunaa.
Sillasta näkyy maan pinnalle vain kansilaatan reunaa.
Ajokaistoja 6
Ylittää Tattarisuo-Kivikon pehmeikköalueen
Sijainti Kivikko, Helsinki
Ylläpitäjä Liikennevirasto
Siltatyyppi teräsbetoninen laattasilta
Pisin jänneväli 5,8 m
Pituus 470 m
Leveys 36–50,5 m
Avattu liikenteelle 1970
Koordinaatit 60°14′44″N, 025°03′27″E
Haus LennartHell.svg
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Tattarisuon silta on pinta-alaltaan Suomen toiseksi suurin silta, suurin on Tähtiniemen silta. Sillan kokonaispinta-ala on 20 330 m2, pituus 470 metriä ja leveys vaihtelee 36 metristä 50,5 metriin. Laattasillassa on 84 aukkoa ja sen pisin jänneväli on 5,8 metriä. Silta valmistui vuonna 1970.[2]

Vuonna 2009 vedettiin kaukolämpölinja sillan ja valtatie 4:n ali. Kuva on otettu Kivikon puolelta.

Tattarisuon silta on rakennettu valamalla poikittaispalkit 300×300 mm:n teräsbetonisten lyöntipaalujen varaan ja latomalla palkkien väliin palkkielementit (laattaelementit), joiden varaan sillan kansilaatta valettiin. Elementtien ja paikallavalun muodostama rakenne toimii liittorakenteena.[3]

Pehmeikkösiltaa käytetään tiepohjan rakentamiseen silloin, kun esimerkiksi pengerpaalutus eli penkereen rakentaminen paalutuksen ja paaluhattujen tai paalutuksen ja yhtenäisen paalulaatan avulla ei ole riittävä tai niitä ei voi muutoin käyttää. Pehmeikkösilta voi tulla myös korkeaa pengertä halvemmaksi.[3]

LähteetMuokkaa

  1. Matti Grönroos, Teillä-blogi
  2. Aitta, Seppo (vast.toim.): Siltojemme historia, s. 496–497. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 2004. ISBN 951-758-446-6.
  3. a b Lyly, Sulevi (vast. toim. ): Liikenne ja väylät (RIL 94), s. 236–237. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 1975. ISBN 951-758-005-3.

Aiheesta muuallaMuokkaa