Tapio Koivukari

suomalainen kirjailija

Tapio Koivukari (s. 20. elokuuta 1959 Rauma) on suomalainen kirjailija ja kielenkääntäjä. Hän on teologian maisteri ja asui Islannissa 1989–1993.

Tapio Koivukari Helsingin kirjamessuilla 2013.

Tapio Koivukari on julkaissut romaaneja, novelleja, kuunnelmia ja lisäksi kääntänyt muun muassa islantilaisten kirjailijoiden teoksia suomen kielelle. Hän toimi vuosina 1993–2000 uskonnonopettajana Aronahteen peruskoulussa Raumalla.

Koivukarin pääteos on saaristolaistrilogia, jonka osat ovat Luodetuulen maa, Missä aallot murtuvat ja Sumun lokikirja. Päähenkilöinä ovat Aaron ja Fiina Havström sekä heidän jälkeläisensä monessa polvessa. Tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Rauman edustan saariin Kuuskajaskariin ja Santkariin sekä Rauman Petäykseen. Ammatteina ovat kalastaja, luotsi, merimies, salakuljettaja, lastaaja ja laivanrakentaja. Ajanjakso ulottuu Oolannin sodasta (jota kuvataan takautuvasti Ahvenanmaalla, mistä suku on kotoisin) 1960-luvun puoliväliin saakka. Kerronnassa on jonkin verran Rauman murretta ja ruotsalaisperäisiä murresanoja, jotka liittyvät ennen kaikkea merenkulkuun.

Koivukarille on myönnetty Koskenkorva-palkinto 1990, Nortamo-palkinto 1999, Rauman kaupungin tunnustuspalkinto 2002[1] sekä WSOY:n Kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 2009. Lisäksi hän on saanut Satakunnan taidetoimikunnan Luomuna-palkinnon 2008 ja sanomalehti Länsi-Suomen mitalin kulttuuriansioista. [2] Koivukarin teos Unissasaarnaaja voitti vuoden 2016 Runeberg-palkinnon.[3]

Koivukari on myös puuseppä ja veneenrakentaja.lähde? Hän asuu Raumalla Kompin asuinalueella.[4]

Elämäkertatietoa muokkaa

Perhe muokkaa

  • Vanhemmat: Isä työkalusuunnittelija Reino Koivukari, s. 1924. Äiti luokanopettaja Marjatta, o.s. Karmasalo, s. 1928. Koivukari oli perheen ainokainen ja omien sanojensa mukaan kasvoi tavallaan kaksikulttuurisessa kodissa, sillä isä oli raumalainen ja äiti karjalainen.

Opinnot ja työura muokkaa

  • Teologian maisteri Helsingin yliopisto (pääaineena etiikka ja uskonnonfilosofia)
  • Rakennusmies
  • Ahtaaja
  • Puutyönopettaja Islannissa 1990–1993
  • Uskonnonopettaja Vantaalla 1987–1988 ja Raumalla 1993–2000
  • Suomentaja
  • Vapaa kirjailija
  • Pappi[5]

Julkaisutuotanto muokkaa

Saaristolaistrilogia muokkaa

Muut romaanit muokkaa

Novellikokoelmat muokkaa

Runokokoelmat muokkaa

Näytelmät & kuunnelmat muokkaa

  • Kesäunia (2002)
  • Jumalan selän takana (2003)
  • Kaljaasi Lauran viimeinen matka (2004)
  • Mopolähetti (2006)
  • Moision herra (2007)
  • Guðríðurin saaga (2008)
  • Luodetuulen maa (näytelmän ensi-ilta 11.9.2010)
  • Rasvaa (kuunnelman ensiesitys 27.1.2011)

Suomennokset muokkaa

  • Vigdís Grímsdóttir: Nimeni on Isbjörg : olen leijona. Like, 1992.
  • Gudmundur Andri Thorsson: Veriveljet. Like, 1993.
  • Vigdís Grímsdóttir: Metsän tyttö. Like, 1994.
  • Vigdís Grímsdóttir: Kannastie 7. Like, 1995.
  • Fridrik Erlingsson: Ritari Benjamin Kyyhkynen. Otava, 1996.
  • Vigdís Grímsdóttir: Z: rakkaustarina. Like, 1997.
  • Thórarinn Eldjárn: Sininen torni. Like, 1999.
  • Einar Kárason: Revontulet. Like, 2000.
  • Guillou, Jan: Tie Jerusalemiin. Like, 2000.
  • Guillou, Jan: Temppeliherra. Like, 2001.
  • Gudbergur Bergsson: Joutsen. Like, 2001.
  • Vigdís Grímsdóttir: Hiljaisuus. Like, 2002.
  • Einar Kárason: Miekkakäräjät. Johnny Kniga, 2003.
  • Koskinen, Maaret: Alussa oli sana: nuori Ingmar Bergman. Like, 2003.
  • Guillou, Jan: Noitien asianajaja. Johnny Kniga, 2004.
  • Vigdís Grímsdóttir: Valosta valoon. Johnny Kniga, 2004.
  • Vigdís Grímsdóttir: Sydän, kuu ja sinilinnut. Johnny Kniga, 2006.
  • Vigdís Grímsdóttir: Kun tähti putoaa. WSOY, 2007.
  • Gerður Kristný: Verikavio. Savukeidas, 2013. [6]
  • Andri Snær Magnason: Aika-arkku. Aula & Co, 2017.
  • Arnaldur Indriđason: Petsamo. Blue Moon, 2018.
  • Gerður Kristný: Surmavirsi. Enostone, 2019.
  • Jón Kalman Stefánsson: Kaloilla ei ole jalkoja. Aviador, 2019.
  • Andri Snær Magnason: Ajasta ja vedestä. Aula & Co, 2020.
  • Arnaldur Indriðason: Jäämies. Blue Moon, 2020.
  • Sigurður Pálsson: Runon ääntä etsimässä. Kustannusliike Parkko, 2021.
  • Jón Kalman Stefánsson: Jotain kaikkeuden kokoista. Aviador, 2021.

Tunnustukset ja palkinnot muokkaa

  • Koskenkorva-palkinto 1990
  • Nortamo-palkinto 1999
  • Rauman kaupungin tunnustuspalkinto 2002
  • Satakunnan taidetoimikunnan Luomuna-palkinto 2008
  • WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 2009
  • Valtion kirjallisuustoimikunnan viisivuotinen taiteilija-apuraha vuodesta 2010
  • Kodiksamia-palkinto romaanista Ariasman 2011
  • Alfred Kordelinin säätiön Rauman rahaston tunnustuspalkinto 2013
  • Suomen kulttuurirahaston kolmivuotinen apuraha 2015
  • Sanomalehti Länsi-Suomen mitali kulttuuriansioista
  • Runeberg-palkinto 2016

Lähteet muokkaa

  1. Tapio Koivukari Rauman kaupunginkirjasto. Arkistoitu 21.5.2013. Viitattu 24.2.2011.
  2. Koivukari, Tapio Kirjasampo. Viitattu 30.4.2013.
  3. Runeberg-palkinto Tapio Koivukarille Yle Uutiset. 5.2.2016. Viitattu 12.2.2016.
  4. Komppilaisia ei työn äänet haittaa 29.1.2011. Rauman kaupunki. Arkistoitu 8.8.2014. Viitattu 1.8.2014.
  5. Kirjailija Tapio Koivukari pukee liperit kaulaan – ryhtyy määräaikaiseksi papiksi Rauman seurakuntaan yle.fi. Viitattu 8.6.2023.
  6. Tapio Koivukari Rauman kaupunki. Arkistoitu 14.7.2016. Viitattu 26.9.2015.

Aiheesta muualla muokkaa