Wikipedia

Tapani Rinne

suomalainen jazzmuusikko ja saksofonisti


Tapani Rinne (s. 2. helmikuuta 1962 Pori) on muusikko, säveltäjä, äänitetuottaja ja äänisuunnittelija, joka tunnetaan kokeellisesta ja innovatiivisesta klarinetin ja saksofonin soittotyylistään. Häntä pidetään tämän ansiosta yhtenä arvostetuimmista ja ainutlaatuisimmista pohjoismaisista muusikoista.[1]

Tapani Rinne
Tapani rinne imgp4609.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt2. helmikuuta 1962 (ikä 61)
Ammatti Muusikko, säveltäjä, äänitetuottaja, äänisuunnittelija
Muusikko
Taiteilijanimi TR
Aktiivisena 1988–
Tyylilajit Ambient, jazz, elektroninen musiikki, kokeellinen musiikki, nykymusiikki, maailmanmusiikki
Soittimet Klarinetti, saksofoni
Yhtyeet RinneRadio, Wimme & Rinne, SlowHill
Levy-yhtiöt Rockadillo Records, Aani, Signature Dark
Aiheesta muualla
Kotisivut

Rinne on parhaiten tunnettu elektronisen jazzin edelläkävijänä pidetyn RinneRadion nokkamiehenä, mutta hän on myös luonut merkittävän soolouran ja julkaissut useita omia levyjä. Äänitetuottajana hän on vastannut useiden levyjen musiikista saamelaisjoikaaja Wimme Saaren kanssa[2] sekä kokeellisen harmonikansoittaja Kimmo Pohjosen albumien Kielo (1999) and Kluster (2002) tuotannosta.[3] Soololevytystensä ja lukuisten artistikollaboraatioiden ohella Rinne on säveltänyt musiikkia ja suunnitellut äänimaisemia teatteriin, radiokuunnelmiin, dokumenttielokuviin, filmeihin, taidenäyttelyihin sekä nykysirkuksen ja nykytanssin esityksiin.[2]

Musiikkitoimittaja-kirjailija Petri Silas kuvaili Tapani Rinnettä muusikkona seuraavalla tavoin FIMIC:in julkaiseman Finnish Jazz -teoksen viidennessä painoksessa vuonna 1998: “Yksi nykyjazzin kaikkien aikojen menestyneimmistä rajojen rikkojista, Tapani Rinne on huolellisesti ohjannut uraansa voitosta toiseen. Hänen eksentrinen yhdistelmänsä perinteistä jazzia, herkkiä ambient-äänimaisemia ja vimmaisesti kuljettavia tekno-, hiphop- ja drum’n’bass-rytmejä RinneRadiossa on raivannut tien tähtien joukkoon sekä kotimaassa että kansainvälisesti.”[4]

BiografiaMuokkaa

SoolouraMuokkaa

8-vuotiaasta asti innokkaasti klarinetin- ja saksofoninsoittoa opiskellut Rinne aloitti muusikon uransa Pori Big Bandin saksofonisektiossa vuonna 1974 ja opiskeli klarinettia Sibelius-Akatemiassa vuosina 1981-1986. 1980-luvulla Rinne soitti Edward Vesalan yhtyeen Sound & Furyn jäsenenä levyllä Lumi (1986) ja Raoul Björkenheimin yhtyeessä Krakatau levyllä Ritual (1988). Hän hioi taitojaan myös UMO Helsinki Jazz Orchestran, Espoo Big Bandin ja EBU Big Bandin riveissä. Näinä vuosina Vesala kannusti Rinnettä perustamaan oman yhtyeen ja RinneRadio sai alkunsa. Vesala vastasi myös RinneRadion vuonna 1988 julkaistun itsenimetyn ensilevyn tuotannosta.[5]

Sooloura levyttävänä artistina sai alkunsa vuonna 1999, kun Rinne julkaisi ensialbuminsa Insider. Tapani Rinteeltä on ilmestynyt tämän jälkeen neljä soololevyä. Musiikillisesti ne kaikki ovat ambient-pohjaisia. Neljättä levyä Radioton (2019) kuvailtiin sukellukseksi suoraan minimalistisen ambientin syville tasoille, jossa rauhoittavia äänimaisemia luodaan pelkän bassoklarinetin ja efektipedaalin avulla.[6] Rinteen viides levy Foghornia ilmestyi suomalaisella Signature Dark -levymerkillä lokakuussa 2020 jatkaen siitä, mihin edellinen jäi. Levyn on kuvailtu uppoutuvan entistäkin syvemmälle tummasävyisen ambientin melankolisiin äänimaisemiin.[7]

RinneRadioMuokkaa

RinneRadio on edelläkävijänä pidetty, elektronista musiikkia soittava jazzvaikutteinen yhtye, jonka Tapani Rinne perusti vuonna 1988. Se tunnetaan parhaiten siitä, miten ryhmä on fuusioinut jazzia ambient- ja teknomusiikkiin ‒ vuosia ennen kuin siitä tuli maailmanlaajuinen trendi ‒ ja yhdistellyt maailmanmusiikin vivahteita siihen.[8]

Yhtyeen maine uraauurtavana uudistajana johtaa juurensa RinneRadion albumeihin Dance and Visions (1990), Joik (1992), Unik (1994) ja Rok (1996), jotka veivät alati kehittyvän ryhmän tutkimusmatkoille uusiin äänimaisemiin jazzin, drum & bassin, ambientin ja teknon pohjalta. Vaikka RinneRadion kokoonpano on muuttunut useampaan kertaan vuosien varrella, Tapani Rinne luotsaa edelleen ryhmää ja toimii sen taiteellisena johtajana.[2]

Katso myös: RinneRadio

Yhteistyö Wimme Saaren kanssaMuokkaa

Tapani Rinne ja saamelaisjoikaaja Wimme Saari ovat muodostaneet duon kahdella yhteisesti julkaistulla ja tehdyllä levyllään Soabbi (2013) ja Human (2017).[9] Ennen tätä he työskentelivät yhdessä jo RinneRadion albumeilla Dance and Visions (1990)[10], Joik (1992)[11] ja Unik (1994)[12], mikä johti Tapani Rinteen tuottamaan aktin ensialbumit Wimme (1995), Gierran (1997) ja Cugu (2000).[13]

Jäätyään pois yhteistyöstä keskittyäkseen RinneRadioon Tapani Rinne palasi tuottamaan Wimmen levyn Mun (2009), joka toi heille myös arvostetun Teosto-palkinnon vuonna 2011 ja osoittautui uudeksi menestykseksi aiempien läpimurtolevyjen jälkeen.[13] Mun nousi Euroopan maailmanmusiikin radiolistoilla 3. sijalle toukokuussa 2010 ja ylsi Top 20 -listalle viitenä kuukautena kyseisen vuoden aikana.[14]

Vuodesta 2010 lähtien Wimme ja Rinne ovat esiintyneet eri puolilla maailmaa duona, mukaan lukien konsertit WOMEXissa Kööpenhaminassa 2011[13] ja Tampereella 2019.[15] Songlines-musiikkilehti kuvaili Human-levyä “genrejä haastavaksi omistusteokseksi ihmisyyden raa’alle kauneudelle ‒ ja ajoittaiselle hulluudelle”.[16] Albumi ammensi inspiraatiota luonnosta yhdistellen seestynyttä kauneutta, hyväksyntää ja holistista maailmankuvaa[17], kun edellinen levy Soabbi oli perustunut virsiin.[18]

Katso myös: Wimme Saari

SlowHillMuokkaa

SlowHill on instrumentaalista downtempo/lounge-musiikkia tekevä kokoonpano, jonka Tapani Rinne perusti Pepe Deluxésta tunnetun DJ Slow’n (Vellu Maurola) kanssa. Yhtye fuusioi hiphopia ja elektronisen musiikin rytmejä viihteellisen jazzin äänimaailmoihin. Legendaarinen amerikkalainen Blue Note Records julkaisi SlowHillin ensilevyn Finndisc vuonna 2002.[19] Toinen albumi Fennika ilmestyi Plastinka Recordsilta[20] ja kolmas levy Muzak viisi vuotta myöhemmin 2010.[21] Jälkimmäisen julkaisi Universal Music Finland.[22]

Viimeisimmällä projektilla SlowHillxEGS tehdään yhteistyötä helsinkiläisen nykytaiteilija EGS:n kanssa, joka tunnetaan maailmanlaajuisesti graffititaiteesta ja erilaisista kuvataideprojekteista. Trio ei esiinny perinteisessä muodossa vaan harvat esiintymiset perustuvat chillhop-musiikin ja visuaalisen taiteen samanaikaisen luomisen yhdistelemiseen. Kappaleissa kuuluvat vahvat vaikutteet aina lo-fi hiphopista hissimusiikkiin ja muihin rentoututtaviin äänimaisemiin. Konseptialbumin tai -esiintymisen tavoitteena on luoda uudenlaista hetkessä syntyvää dialogia livesoittimien, grooven, rytmien ja maalaustekniikoiden välille, jotka inspiroivat toisiaan loihtien kuulijoille yhdessä kokonaiselämyksen.[19]

Katso myös: SlowHill

Muu musiikillinen yhteistyöMuokkaa

RinneRadion, Wimmen, SlowHillin ja sooloalbumiensa ulkopuolella puhallinsoittaja-säveltäjä Tapani Rinne on työskennellyt läheisessä yhteistyössä useiden muidenkin enimmäkseen suomalaisten artistien kanssa. Uransa alkuvaiheessa hän työskenteli arvostettujen jazz-muusikoiden, kuten Edward Vesalan ja Raoul Björkenheimin, kanssa heidän esiintyessä myös toistensa levyillä.[1] Eräs toinen suomalainen jazz-suuruus, jonka kanssa Rinne teki tuolloin tiivistä yhteistyötä, oli pianisti Iro Haarla. Hän oli myös RinneRadion ensilevyn alkuperäiskokoonpanossa.[23]

1990-luvun alkupuolella Tapani Rinne lyöttäytyi yhteen toisen epäsovinnaisen ja omaperäisyydestä tunnetun suomalaissaksofonistin Jimi Tenorin kanssa. He päätyivät tekemään yhteislevyn Suburban Sax, joka ilmestyi vuonna 1991.[24]

Yhteistyö moni-instrumentalisti ja perkussionisti Teho Majamäen kanssa johti heidät tekemään kokeelliset yhteislevyt Inside the Temple (2012) ja Under The Ground (2015). Ensiksi mainittu äänitettiin pyhissä paikoissa, kuten temppeleissä, Intiassa. Jälkimmäinen toteutettiin puolestaan vasta räjäytetyissä ja louhituissa kivitunneleissa, joilla luotiin uusi junayhteys Helsingin keskustasta Helsinki-Vantaan lentokentälle. Molemmilla levyillä artistit improvisoivat musiikkia ympäristönsä inspiroimana säilyttäen samalla poikkeuksellisten tilojen erityisakustiikan kaikuineen. [8] All About Jazz -julkaisu antoi Inside The Temple -albumille täydet viisi tähteä levyarviossaan vuonna 2011.[25]

Vuonna 2020 Tapani Rinne teki yhteistyötä helsinkiläisen elektronisen musiikin artisti Aleksi Myllykosken kanssa soittaen saksofonia tämän minimalistisella, melankolisella ja introspektiivisellä levyllä Dark Days. Musiikillisesti albumi liikkuu ambientin ja drone-tyylisen noir jazzin parissa yhdistäen vaikutteita teknosta jungleen ja kokeelliseen musiikkiin.[26] Aleksi Myllykoski korvasi Konsta “DJ Muffler” Mikkosen RinneRadion virallisessa kokoonpanossa samana vuonna.[27]

Tapani Rinne on tehnyt yhteistyötä myös suomalaisen elektronisen tanssimusiikin artisti Janjin kanssa käyttäen taiteilijanimeä TR useilla kappaleilla, kuten “Milky Stars Way” vuonna 2014. Viimeksi mainittu on kerännyt miljoonia kuuntelukertoja eri suoratoistopalveluissa.[8]

Vuodesta 2016 lähtien Rinne on muusikkona osallistunut ylistetyn ja julkisuutta saaneen Classical Trancelations in Concert -konseptin konsertteihin, joissa yhdistellään klassista musiikkia ja teknokulttuuria. Hän on esiintynyt yhdessä näissä Helsingin kaupunginorkesterin ja monien tunnettujen suomalaisten artistien kanssa useissa eri yhteyksissä.[28]

Yhdessä RinneRadion kanssa Tapani Rinne on työskennellyt useiden artistien, kuten Pan Sonicin syntetisaattorimuusikko Mika Vainion, sekä maailmanlaajuisesti tunnustettujen tuottajien, kuten Jaakko “JS16” Salovaaran ja Jori Hulkkosen kanssa.[2]

Pauli Saastamoinen on usein ollut studiossa päävastuussa Tapani Rinteen äänitysten laaduntarkkailusta ja lopullisesta masteroinnista vuosien aikana.[13] Rinne on tehnyt yhteistyötä paljon lisäksi Tuomas Norvion kanssa, joka oli vuosina 2001-2009 virallisesti yksi RinneRadion jäsenistä. Yhteistyö on jatkunut aktiivisesti myös tämän jälkeen.[29]

1980-luvulla Tapani Rinne soitti tenorisaksofonia suomalaisessa monia genrejä yhdistelleessä yhtyeessä The Bullworkers joitain vuosia ennen kuin perusti RinneRadion ja keskittyi sen musiikkiin.[30]

Musiikkituotanto muille artisteilleMuokkaa

Tapani Rinne toimi musiikkituottajana kokeellisen nykyharmonikkataiteilija Kimmo Pohjosen levyillä Kielo (1999) ja Kluster (2002). Pohjonen on palkittu muun muassa vuoden kansanmuusikkona Suomessa vuosina 1996-1998 sekä saavuttanut kansainvälistä menestystä ja tunnustusta maailmanlaajuisesti.[3]

Rinteen tuotantoa voi kuulla lisäksi suomalaisen kansamuusikko Sanna Kurki-Suonion levyllä Huria, jolla hän myös soitti yhtenä muusikoista.[31] Rockadillo Records julkaisi albumin vuonna 2007.[32]

Sävellystyöt filmeihin, teatteriin, radioon ja taidenäyttelyihinMuokkaa

ElokuvamusiikkiMuokkaa

Levyjen ohella Tapani Rinne on säveltänyt runsaasti musiikkia lukuisiin filmeihin dokumenteista ja fiktioista lyhytelokuviin.[33] Elokuvan Koti-ikävä (2005) musiikki valittiin Suomen ehdokkaaksi Auxerren kansainväliselle elokuvamusiikin festivaalille Ranskassa.[34] Tapani Rinne ja DJ Slow olivat myös ehdokkaina Jussi-palkinnon saajiksi parhaasta filmimusiikista samalla soundtrackilla vuonna 2005.[35]

Rinne on säveltänyt musiikkia suomalaiseen dokumenttielokuvaan Pohjolan enkeli, jonka ensiesitys oli vuonna 2017 ja jonka ohjasi ranskalainen dokumentaristi Jean Michel Roux.[36] Yksi myöhemmistä kansainvälisistä rooleista oli säveltäjänä toimiminen norjalaisessa tanssifilmissä Human Habitat vuonna 2019.[37] Aiemmin urallaan Rinne on säveltänyt musiikkia myös esimerkiksi kansainvälisenä yhteisproduktiona syntyneeseen dokumenttielokuvaan Valkoisen vallan verkko, joka sai ensi-iltansa vuonna 2005.[38]

Wimme & Rinne sekä RinneRadio vastasivat sävellyksistä saamelaisohjaaja Marja Helanderin kokeellisessa lyhytelokuvassa Maan sisällä linnut.[39] Elokuva palkittiin Risto Jarva -palkinnolla vuonna 2018.[40] Se esitettiin myös kuuluisilla Sundancen elokuvajuhlilla vuonna 2019 ja hankittiin lopulta Suomen Kansallisgallerian kokoelmiin.[39]

Tapani Rinne on säveltänyt musiikkia yhteispohjoismaisena tuotantona toteutettuun Insider-sarjaan vuonna 1999.[41] RinneRadion tuotantoa on kuultu myös Suomessa 2000-luvun alussa esitetyn Kylmäverisesti sinun -televisiosarjan tunnusmusiikkina.[42]

RinneRadion kappaleet sävyttivät myös italialaisia elokuvia Cimap! Cento italiani matti a Pechino (Atomic! A train of mad Italians in China) (2008)[43] ja Il pezzo mancante (The Missing Piece) (2010). Molemmat elokuvat on ohjannut Giovanni Piperno.[44]

Muita merkittäviä elokuvia, joihin Rinne on säveltänyt musiikkia, ovat Arto Koskisen ohjaama dokumenttielokuva Nokia Mobile: Matkapuhelimen tarina vuonna 2017 sekä Arto Halosen ohjaamat Sinivalkoinen valhe (2012) ja Pavlovin koirat (2005).[45]

NäyttämömusiikkiMuokkaa

Tapani Rinne on säveltänyt näyttämömusiikkia monenlaisiin esityksiin teatterista nykysirkukseen ja -tanssiperformansseihin Suomessa ja ulkomailla.

Rinnen ensimmäinen rooli teatterisäveltäjä oli Suomen Kansallisteatterissa esitetyn draaman Frankenstein yhteydessä vuonna 2013.[46] Vuonna 2019 hän sävelsi musiikkia nykyteatteriesitykseen Tie Konyaan, jota esitettiin Kansallisteatterin Willensaunassa.[47]

Pitkä yhteistyö Wimme Saaren kanssa on pitänyt sisällään myös sävellystyön fyysiseen ja elokuvalliseen Strømsteder // Sarfartuut -performanssiin Teater Grobissa, Kööpenhaminassa 2013. Esitys oli yhteistuotanto Grönlannin Kansallisteatterin kanssa.[48]

Muita projekteja ovat olleet muun muassa näyttämömusiikin säveltäminen nykytanssiesityksiin, kuten koreografi Susanna Leinosen (Susanna Leinonen Company) teoksiin No One, Just Your Friend (2000)[49] ja Babolat (2001).[50]

2010-luvulla Rinne on säveltänyt ja esittänyt musiikkia suomalaisen nykysirkusryhmä Circo Aereon produktioissa. Esimerkiksi teoksessa Mano hän loi moniulotteisen äänimaiseman muokkaamalla innovatiivisesti soittamansa klarinetin ääntä.[51] Rinne on työskennellyt myös nykymusiikkiyhtye Defunensemblen kanssa toimien yhdessä äänisuunnittelija-muusikko Tuomas Norvion kanssa säveltäjänä esityksissä, kuten Concerto Planos vuonna 2016[52] ja elektroakustisessa live-show’ssa Ko(o)dit Home Codes Gå dit! vuonna 2017.[53]

RinneRadio soitti paikan päällä livenä musiikkia erikoisvieraina, kun helsinkiläinen Tanssiteatteri Hurjaruuth esitti vuoden 2016 Talvisirkus-esityksensä Parco della Musican auditoriossa Roomassa, Italiassa.[54]

ÄänimaisemasuunnitteluMuokkaa

Äänisuunnittelijan roolissa Tapani Rinne on säveltänyt liveinstrumentteihin perustuvia ambient-pohjaisia äänimaisemia ‒ usein yhdessä Tuomas Norvion kanssa ‒ radiokuunnelmiin ja YLE:n muihin radio-ohjelmiin. Monet näistä äänimaisemista toteutettiin Harri Huhtamäen tuottamaan Radioateljeehen, jota esitettiin YLEn kanavilla yli 35 vuoden ajan.[55] Yksi esityksistä, Huhtamäen ohjaama Hänen täytyy olla erilainen – Balladi Hallin Jannesta, valittiin Prix Italian voittajaksi vuonna 2011 ja arvioitiin kaikilta ominaisuuksiltaan kilpailun laadullisesti parhaaksi radiodokumentiksi.[56] Rinne on myös suunnitellut äänimaisemia muihin YLE:n radio-ohjelmiin ja -kuunnelmiin, kuten Ääniversumiin[57] ja Radio Variaatioon.[58]

Tapani Rinne on luonut ja säveltänyt äänimaisemia myös taideinstallaatioihin. Yksi näistä oli tammikuussa 2000 Sinebrychoffin puistossa Helsingissä esillä ollut ympäristötaideteos Kuiskausten puutarha yhdessä Pia Ilosen, Ilkka Paloniemen ja Annina Holmbergin kanssa.[59] Toinen tällainen oli puolestaan vuoden 2014 Lux Helsinki -valotaidetapahtumaan toteutettu valoa ja ääntä yhdistelevä yhteisteos Kuula Ilkka Paloniemen kanssa.[60] Vuonna 2018 Rinne loihti äänimaiseman Tulipuutarha-installaatioon, joka oli osa Helsinki Design Weekin tarjontaa ja toteutettiin yhteistyössä muotoilija-taiteilija Leena Kouhian ja arkkitehti Sofie Hagerströmin kanssa.[61] Seuraavana vuonna Rinne työskenteli Leena Kouhian kanssa äänisuunnittelijana HDW:ssä esillä olleen Kotikatu/Uudenmaankatu-installaation yhteydessä.[62]

Teho Majamäen kanssa tehty yhteisalbumi Under The Ground vuonna 2015 perustui äänityksiin, jotka Vantaan kaupunki oli alun perin tilannut duolta käytettäviksi äänimaisemina uusilla juna-asemilla. Asemat yhdistävät Helsinki-Vantaan lentokentän Helsingin kaupunkiin rautateitse.[63]

Rinteen äänimaisemia on voinut kuulla myös useissa taidenäyttelyissä, joista moni on keskittynyt erityisesti valokuviin ja taidevalokuvaaja Marja Pirilän kaltaisiin taiteilijoihin.[64]

DiskografiaMuokkaa

SoololevytMuokkaa

  • Insider (1999)
  • Nectic (2002)
  • Silent Night (2005)
  • Radioton (2019)
  • Foghornia (2020)
  • Grey (2023)

RinneRadioMuokkaa

Katso: RinneRadio

Wimme ja Wimme & RinneMuokkaa

  • Wimme (Wimme) (1995)
  • Gierran (Wimme) (1997)
  • Cugu (Wimme) (2000)
  • Mun (Wimme) (2009)
  • Soabbi (2013) (Wimme Saari & Tapani Rinne)
  • Human (2017) (Wimme & Rinne)

SlowHillMuokkaa

Katso: SlowHill

Jimi Tenor & Tapani RinneMuokkaa

  • Suburban Sax (1991)

Teho Majamäki & Tapani RinneMuokkaa

  • Inside The Temple (2011)
  • Under The Ground (2015)

Aleksi Myllykoski with Tapani RinneMuokkaa

  • Dark Days (2020)

Pori BIg BandMuokkaa

  • Luhtahuitti (2012)

Tuomas Norvio, Harri Huhtamäki & Tapani RinneMuokkaa

  • Mindscape Music (2014)

Tapani Rinne & Juha Mäki-PatolaMuokkaa

  • Open (2022)

PalkinnotMuokkaa

Tapani Rinteelle on myönnetty lukuisia palkintoja hänen musiikillisesta työstään vuosien varrella. Merkittävimpiin näistä lukeutuvat:

Muita tunnustuksiaMuokkaa

Vuonna 2014 Tapani Rinne nimettiin yhdeksi Helsingin juhlaviikkojen neuvoa-antavan taiteellisen toimikunnan jäseneksi vuosille 2014-2017.[71] Vuonna 2013 hän vastasi myös Musiikkitalossa järjestetyn Helsingin juhlaviikkojen Wunderkammer-klubin ohjelmasuunnittelusta.[72]

LähteetMuokkaa

  1. ↑ a b Yhteenveto - Tapani Rinne Jazz Finland. Suomen Jazzliitto. Viitattu 15.12.2020.
  2. ↑ a b c d RinneRadion biografia Jazz Finland. Suomen Jazzliitto. Viitattu 15.12.2020.
  3. ↑ a b Silas, Petri: Kimmo Pohjonen and vanguard accordion Finnish Music Quarterly. 1.12.2001. Music Finland.
  4. ↑ Silas, Petri: Finnish Jazz (5. painos), s. 43. Mainos-Makasiini, Tampere: Finnish Music Information Centre, 1998.
  5. ↑ Tapani Rinne ‒ biografia Jazz Finland. Suomen Jazzliitto. Viitattu 15.12.2020.
  6. ↑ Tapani Rinne Chaos Lab Agency. Arkistoitu 30.11.2020. Viitattu 15.12.2020.
  7. ↑ Tapani Rinne esittää uuden levynsä materiaalia We Jazz -festivaalilla 3.12. We Jazz. 16.9.2020.
  8. ↑ a b Silas, Petri: Three decades of innovation by Tapani Rinne Finnish Music Quarterly. Music Finland. Viitattu 9.5.2018.
  9. ↑ Silas, Petri: Tapani Rinne – soundin ytimessä soundin ehdoilla Riffi. 16.9.2018.
  10. ↑ Albumitiedot levystä RinneRadio: Dance and Visions Jazz Finland. Suomen Jazzliitto. Viitattu 15.12.2020.
  11. ↑ Albumitiedot levystä RinneRadio: Joik Jazz Finland.. Suomen Jazzliitto. Viitattu 15.12.2020.
  12. ↑ Virtanen, Leena: RinneRadio soittaa äänielämyksiä tanssiyleisölle ja mietiskelijöille Rinteen monitoimikone Helsingin Sanomat. 29.4.1995. Sanoma Osakeyhtiö.
  13. ↑ a b c d Virtanen, Tommi E.: Väsymätön kokeilija Suomen Musiikintekijät -lehti. 6.1.2020. Suomen Musiikintekijät ry.
  14. ↑ Maailmanmusiikin radiolistojen tietokanta Euroopassa (maaliskuu, huhtikuu, toukokuu, kesäkuu & syyskuu, 2010) World Music Charts Europe. Gift Music GmbH. Viitattu 15.12.2020.
  15. ↑ Performers: Wimme & Rinne at WOMEX Fri Oct 25 WOMEX 2019. WOMEX c/o Piranha Arts AG. Viitattu 15.12.2020.
  16. ↑ Driver, Merlyn: Album review of Human by Wimme & Rinne Songlines. Lokakuu 2017. MA Music, Leisure & Travel Ltd. (Marc Allen Group).
  17. ↑ Blackstone, Lee: Review of Human album by Wimme and Rinne RootsWorld. Heinäkuu 2017.
  18. ↑ Ripatti, Matti: Wimme Saari & Tapani Rinne: Soabbi (levyarvio) Maailman Kuvalehti. 4.12.2013. KEPA.
  19. ↑ a b Exclusive Video Premiere: SlowHill – ‘India Ink’ Last Day Leaf. 26.8.2020.
  20. ↑ Slowhill Musicmakers / Plastinka. Viitattu 15.12.2020.
  21. ↑ SlowHill julkaisee uuden albumin Muzak Findance. 22.6.2010.
  22. ↑ Discography of SlowHill All Music. Viitattu 15.12.2020.
  23. ↑ Nissilä, Pekka: Maailma puhaltajan filtterin läpi ‒ Tapani Rinne Suomen Musiikintekijät -lehti. 18.10.2013. Suomen Musiikintekijät ry.
  24. ↑ Tapani Rinne & Jimi Tenor: Suburban Sax All Music. Viitattu 15.12.2020.
  25. ↑ Shaw, Anthony: Tapani Rinne / Teho Majamäki: Inside The Temple (levyarvio) All About Jazz. 1.7.2011.
  26. ↑ Albumitiedot levystä Aleksi Myllykoski with Tapani Rinne: Dark Days Jazz Finland. Suomen Jazzliitto. Viitattu 15.12.2020.
  27. ↑ Biography RinneRadion viralliset www-sivut. Viitattu 15.12.2020.
  28. ↑ Tapahtumatiedot Classical Trancelations in Concert -tapahtumasta Hartwall-areenalla la 29.09.2018 Helsingin kaupunginorkesterin viralliset www-sivut. Viitattu 15.12.2020. [vanhentunut linkki]
  29. ↑ Past work Tuomas Norvion viralliset www-sivut. Viitattu 15.12.2020.
  30. ↑ Sorjanen, Axa: Suomirock ei tunnustanut rajojaan enää 1990-luvulla YLE Elävä arkisto. 22.12.2014. YLE.
  31. ↑ Alle Rezensionen zu Sanna Kurki-Suonio Nordische Musik. Viitattu 15.12.2020. [vanhentunut linkki]
  32. ↑ Albumitiedot levystä Sanna Kurki-Suonio: Huria Rockadillo Records & Production. Viitattu 15.12.2020.
  33. ↑ "kavi.elonet_henkilo_147365"&lng=fi Filmejä, joissa tekijänä ollut Tapani Rinne Finna-tiedonhakupalvelu. KAVI. Viitattu 15.12.2020.
  34. ↑ Lyhyet uutiset Musiikintekijät-lehti. 04/2006. Suomen Musiikintekijät ry.
  35. ↑ Jussi-ehdokkaat nimetty Mediaviikko. 16.1.2006. Wasala. Arkistoitu 1.12.2020.
  36. ↑ Kartastenpää, Tero: Jean-Michel Roux’n dokumentti tarjoaa erilaisia tulkintoja Hugo Simbergin Haavoittuneesta enkelistä Seura. 15.1.2018. Otava Media.
  37. ↑ Picks 2 of 2020 Portland Dance Film Fest. Viitattu 15.12.2020.
  38. ↑ White Terror by Daniel Schweizer Dschoint Ventschr Filmproduktion. Viitattu 15.12.2020.
  39. ↑ a b Esittely Marja Helanderin teoksesta Maan sisällä linnut, 2017 Suomen Kansallisgalleria. Viitattu 15.12.2020.
  40. ↑ Kiviranta, Varpu: Risto Jarva -palkinto saamelaiselokuvalle Maan sisällä linnut YLE Uutiset. 11.3.2018. YLE.
  41. ↑ Insider (1999) Svensk Filmdatabas. Viitattu 15.12.2020.
  42. ↑ Keikalle artistin olohuoneeseen? RinneRadio julkaisee Kylmäverisesti sinun -tunnusmusiikit Soundi. 1.9.2016. Pop Media.
  43. ↑ Films: Cimap! Cento italiani matti a Pechino Italiandoc. Associazione Doc/IT. Viitattu 15.12.2020.
  44. ↑ Films & documentaries 2011: The Missing Piece Filmitalia. Istituto Luce Cinecittà “Filmitalia”. Viitattu 15.12.2020.
  45. ↑ Films including Tapani Rinne MUBI. MUBI UK Limited. Arkistoitu 30.11.2020. Viitattu 15.12.2020.
  46. ↑ Vuori, Suna: Paula Vesala ja Tapani Rinne säveltävät teatterimusiikkia Helsingin Sanomat. 18.1.2013. Sanoma Osakeyhtiö.
  47. ↑ Kytölä, Laura: Näyttelijä Jari Virmanin kuukauden kestäneestä vaelluksesta Turkin vuoristoon syntyi upeasti äänisuunniteltu esitys Helsingin Sanomat. 3.5.2019. Sanoma Osakeyhtiö.
  48. ↑ Esityksen Strømsteder // Sarfartuut esittely Teater Grob. Viitattu 15.12.2020.
  49. ↑ Teokset: Ei kukaan, vain ystäväsi Susanna Leinonen Company. Viitattu 15.12.2020.
  50. ↑ Teokset: Babolat Susanna Leinonen Company. Viitattu 15.12.2020.
  51. ↑ Tapahtumatiedot esityksistä Circo Aereo: Mumbai Express & Mano Stadissa.fi. Viitattu 15.12.2020.
  52. ↑ Tapahtumainfo Cirko-festivaaliesityksestä Circo Aereo & Defunensemble: Concerto Planos Kultus. Helsingin kaupunki. Arkistoitu 1.12.2020. Viitattu 15.12.2020.
  53. ↑ Tapahtumainfot teoksesta Ko(o)dit Home Codes Gå dit! (16.1.2017) Black Boxissa Klang-konserttisarja. Klang Helsinki. Viitattu 15.12.2020.
  54. ↑ Winter Circus ray sul ghiaccio Auditorium Parco Della Musica. 9.12.2006.
  55. ↑ Niinimäki, Pirjo-Liisa: Aikamoista ambientia Hämeen Sanomat. 20.2.2014.
  56. ↑ a b Hämeenlinnalaisen radioteos sai Prix Italia-palkinnon YLE Uutiset. 23.9.2011. YLE.
  57. ↑ Tiedot radio-ohjelmasta: Ääniversumi 2.8.2013 YLE Areena. YLE. Viitattu 15.12.2020.
  58. ↑ Tiedot radio-ohjelmasta. Radio Variaatio Nousukiidossa - Tosi on YLE Areena. 28.1.2018. YLE.
  59. ↑ Oksanen, Kimmo: Satumainen ympäristöteos Sinebrychoffin puistoon Helsingin Sanomat. 2.12.1999. Sanoma Osakeyhtiö.
  60. ↑ Esittely: Ilkka Paloniemen & Tapani Rinteen installaatio Kuula Lux Helsinki 2014. Helsingin kaupunki. Viitattu 15.12.2020.
  61. ↑ HDW HOP 2018: Tulipuutarhassa pääsee kokemaan yhteisesti jaetun hetken kanssakävijöiden seurassa Helsinki Design Week. Helsinki Design Week / Luovi Productions Oy. Viitattu 15.12.2020.
  62. ↑ Mitä opimme vuonna 2019 – Helsinki Design Week jatkaa samalla polulla Helsinki Design Week. Helsinki Design Week / Luovi Productions Oy. Viitattu 15.12.2020.
  63. ↑ Suvanto, Antti: Tapani Rinne vie syvyyksiin Jazzrytmit. 10.7.2015. Jazzaimaa ry.
  64. ↑ Milavidan uni avautuu perjantaina Tampereen kaupunki. 1.1.2017.
  65. ↑ Teosto-palkinto Chisulle, Wimmelle ja Sebastian Fagerlundille YLE Uutiset. 14.4.2011. YLE.
  66. ↑ Emma-voittajat 2007 Musiikkituottajat - IFPI Finland ry. Viitattu 15.12.2020.
  67. ↑ Historia: festivaalivuosi 1996 Pori Jazz. Viitattu 15.12.2020. [vanhentunut linkki]
  68. ↑ Emma-gaala 2007. Ehdokkaat kategoriassa Jazz-Emma YLE Vintti. YLE. Viitattu 15.12.2020.
  69. ↑ Jazzliitto 50 vuotta: Tapani Rinne vastaanottaa Yrjö-palkinnon Joensuussa 1992 YouTube. 18.4.2016. Suomen Jazzliitto.
  70. ↑ Kotimaan toiminta Jazz Finland. Suomen Jazzliitto. Viitattu 15.12.2020.
  71. ↑ Helsingin juhlaviikot sai uusia taiteellisia neuvonantajia Turun Sanomat. 16.4.2013.
  72. ↑ RinneRadion levynjulkaisukeikka sekä Tapani Rinteen suunnittelemia yllätyksiä Wunderkammer-klubilla Finland Festivals. 14.6.2012.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tapani_Rinne&oldid=21313680”