Tanssimania

Euroopassa keskiajalla esiintynyt ilmiö, jossa ihmiset tanssivat pakonomaisesti itsensä uuvuksiin
Die Wallfahrt der Fallsüchtigen nach Meulebeeck, Hendrik Hondius (1642) Pieter Brueghel vanhemman (1564) pohjalta.

Tanssimania oli Euroopassa pääasiassa 1300- ja 1600-lukujen välillä esiintynyt ilmiö, jossa ihmisjoukot alkoivat tanssia ja vääntelehtiä villisti, holtittomasti ja pakonomaisesti, joskus tunteja tai peräti vuorokausia yhteen menoon. Ensimmäinen epidemia alkoi Reininlaaksossa vuonna 1374, ja muutamassa viikossa mania oli levinnyt suurin osiin Koillis-Ranskaa ja Alankomaita. Mania jatkui useita kuukausia ennen laantumistaan. Vuonna 1491 useat alankomaalaiset nunnat alkoivat riehua eläinten tavoin ja tekivät seksuaalisia ehdotuksia manaajille ja papeille. Seuraavien 200 vuoden aikana samanlainen käytös toistui etenkin nunnaluostareissa. Vuonna 1518 Strasbourgissa koettiin uusi mania. Aikakirjojen mukaan siihen osallistui 400 ihmistä, miehiä, naisia ja lapsia, ja kymmeniä heistä kuoli.[1]

Tanssimania oli todellinen ilmiö, jota kuvattiin useissa lähteissä. Sen aiheuttajasta ei ole kuitenkaan päästy varmuuteen. Sitä on kutsuttu kerettiläiseksi tanssikultiksi, sen on arveltu olleen psyykkisperäinen joukkosairaus, ja on myös arveltu, että se olisi ollut ergotismia, jota aiheutti torajyvä.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b John Waller: Dancing plagues and mass hysteria The British Psychological Society. 7/2009. Viitattu 16.9.2015.

Aiheesta muuallaMuokkaa