Meksikonpunaorava
Meksikonpunaorava (Tamiasciurus mearnsi) on Meksikon Baja Californian osavaltion Sierra de San Pedro Mártirin vuoristometsissä tavattava punaorava. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen erittäin uhanalaiseksi lajiksi.
| Meksikonpunaorava | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Alalahko: | Oravamaiset jyrsijät Sciuromorpha |
| Heimo: | Oravat Sciuridae |
| Suku: | Punaoravat Tamiasciurus |
| Laji: | mearnsi |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Tamiasciurus mearnsi |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Meksikonpunaoravan ruumiin pituus on noin 201 mm. Naaraat ja urokset ovat saman kokoisia. Väritys on selkäpuolelta harmaa ja vatsapuolelta valkoinen. Kyljellä puolien välissä kulkee harmaa tai hiilenmusta raita. Selässä korvien takaa keskiselälle on ruskeahkoa karvoitusta. Jalat ovat harmaat tai kellertävän valkoiset. Korvissa on mustat korvatöyhtöt. Häntä on pääosin musta ja siinä on harmaa valkoine, harmaa tai kellertävä pää.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Meksikonpunaoravaa tavataan Meksikon Baja Californian osavaltiossa Sierra de San Pedro Mártirin vuorilla. Tunnettuja esiintymispaikkoja on alle viisi ja niillä on kokoa yhteensä noin 689 km².[1]
Lajia tavataan mänty- ja pihtametsillä 2 100–2 400 metrin korkeuksilla merenpinnasta.[1]
Elintavat muokkaa
Meksikonpunaorava tunnetaan huonosti.[1] Lähisukulaisistaan punaoravasta (Tamiasciurus hudsonicus) ja lännenpunaoravasta (Tamiasciurus douglasii) ei rakenna oravanpesiä, vaan se pesii jo olemassa olevissa onkaloissa.[2] Pesäpuina tyoimivat ilmeisesti pystyyn kuolleet puut.[1] Meksikonpunaoravan parittelevat mahdollisesti toukokuun paikkeilla.[2]
Meksikonpunaoravat käyttävät ravinnokseen jeffreymännyn käpyjä, harmaapihdan käpyjä ja silmuja, sekä harmaapihdoissa kasvavaa kääpää Cryptoporus volvatus.[2]
Ärsytettynä meksikonorava päästää viserryksen omaisen äänähdyksen. Kaksi muuta tunnettua äänähdystä on esimerkiksi säikähdettynä päästettävä haukahdus ja territoriaalinen kalistelu. Lajin mahdollisia petoeläimiä ovat kojootti (Canis latrans), punailves (Lynx rufus) ja petolinnut.[2]
Uhat ja suojelu muokkaa
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt meksikonpunaoravan erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Lajia tunnetaan vain alle viideltä eri esiintymispaikalta ja ihmisen toiminta on hävittänyt lajin elinympäristöä, sekä laskenut elinympäristöjhen laatua. Metsät ovat kärsineet hakkuista, laidunnuksesta ja metsäpaloista.[1] Myös vuonna 1946[2] alueelle tuotu harmaaorava (Sciurus carolinensis) saattaa uhata lajia kilpailun kautta. Osa lajin levinneisyysalueesta kuuluu Sierra de San Pedro Mártirin kansallispuistoon.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g de Grammont, P.C. & Cuarón, A.D.: Tamiasciurus mearnsi IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020.3. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Richard W. Thorington, Jr., John L. Koprowski, Michael A. Steele ja James F. Whatton: Squirrels of the World, s. 82-84. Johns Hopkins University Press, 2012. ISBN 978-1-4214-0469-1. (englanniksi)