Tamelanderin juttu
Tamelanderin juttu oli Krimin sodan aikana vuonna 1855 tapahtunut poliittinen skandaali, jonka yhteydessä ylioppilas Oskar Tamelander paljastui Venäjän viranomaisten vakoojaksi ja erotettiin Helsingin yliopistosta.
Tapahtumat saivat alkunsa, kun Tukholmassa asunut suomalainen runoilija Emil von Qvanten julkaisi salanimellä Peder Särkilax pamfletin Fennomani och skandinavism, jossa hän Krimin sodan vuoksi vaati Suomen erottamista Venäjästä ja kannatti uuden suomalais-skandinaavisen liittovaltion perustamista. Viranomaiset halusivat selvittää kirjoittajan henkilöllisyyden, jolloin venäläismielinen Postihallituksen pääjohtaja Alexander von Wulffert värväsi tehtävään sukulaispoikansa Oskar Tamelanderin. Yliopiston suomenmielisissä piireissä liikkunut Tamelander matkusti Tukholmaan, jossa hän saikin von Qvantenin henkilöllisyyden selville. Tamelanderin uteliaisuus kuitenkin herätti von Qvantenin epäilykset. Hän lähetti tämän mukana Helsinkiin kirjeen, jossa von Qvanten postisensuuria harhauttaen vihjasi vastaanottajalle Tamelanderin olevan viranomaisten ilmiantaja.[1]
Lokakuussa 1855 Anders Gustaf Ramsay kutsui Tamelanderin Helsingissä järjestettyyn tapaamiseen, jossa oli paikalla myös useita muita opiskelijoita sekä yliopiston opettajia. Tamelanderilta onnistuttiin saamaan tunnustus, jonka jälkeen varakansleri Johan Reinhold Munck erotti hänet yliopistosta.[2] Tamelanderin paljastuttua kävi ilmi, että hän oli myös tyrkyttänyt sensuurin kieltämää kirjallisuutta henkilöille, jotka haluttiin tehdä epäilyksenalaisiksi.[1]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Futrell, Michael: Northern Underground: Episodes of Russian Revolutionary Transport and Communications Through Scandinavia and Finland 1863–1917, s. 27–28. Lontoo: Faber and Faber Ltd., 1963.
- ↑ Tamelanderska affären Uppslagsverket Finland. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 25.2.2016.